Kohta mennään

Nyt alkaa USA:n talouskone yskiä ihan kunnolla. Ekonomistit odottivat perjantaina kohtalaisen vaatimattomia mutta silti plussan puolella olevia tietoja työpaikkakehityksestä, ja tiedot kertoivatkin että työpaikkojen määrä on elokuussa laskenut. Näin ei ole tapahtunut aikoihin.

Kun työpaikkakehitykseen tulee epävarmuutta, ihmiset alkavat tinkiä kulutuksestaan. Näin epävarmuus leviää nopeasti muualle talouteen. Sijoittajat taas reagoivat myymällä pörssiosakkeita ja indeksit hehkuvat punaista.

USA:ssa alkaa nyt hitaan kasvun vaihe tai jopa taantuma, ja Suomen kannalta on keskeistä onko Euroopasta, Kiinasta tai Japanista USA:n korvaajaksi globaalin talouskasvun veturina. Monet arvelevat, että USA:n ongelmat eivät enää nykyisin välity muualle maailmaan samaan tapaan kuin aiemmin, sillä potentiaalisia maailmantalouden vetureita alkaa olla jo muitakin. Toivotaan näin.

Pörsseistä kannattaa piensijoittajien pysytellä visusti poissa lähitulevaisuus, niin paljon epävarmuutta on nyt nk. fundamenteissa - talouden perusrakenteessa ja tunnelmissa - asti. En tosiaan haluaisi olla ammatiltani pörssimeklari esimerkiksi maanantaina 10.9, 9/11 aattona. Alan Greenspan muistutteli jo edellisistä mustista maanantaista, ja hän tietää mistä puhuu. Jos oikein sysimustaa tunnelmaa hakee niin voi miettiä että mitähän mahtavat Al-Qaedan porukat puuhailla näihin aikoihin...

Rauhan Pommi

Jos tämä juttu pitää paikkansa ja alkaa kerätä itselleen hyväntahdonmomentumia niin kyseessä on hyvin mahdollisesti vuoden 2007 paras uutinen. Sekä Pohjois-Korea että USA ovat jo ehtineet antaa sen sävyisiä kommentteja että näillä sopimuksilla on todella lihaa luiden ympärillä.

Myyntiin vain

Valtio myi Häkämiehen käskystä yli 600 miltsillä Kemiran osakkeita. Tätä ennen oikeuksia mm. Rautaruukin ja Oukokummun myymiseen lisättiin.

Demareista Skinnari ja Rajamäki arvostelevat myyntiä, kyselevät että miksi myyntiä ei kilpailutettu mahdollisten ostajatahojen kesken kunnolla ja että olikohan hinta nyt varmasti kohdallaan. Tämän tyyppisiä kysymyksiä esitti ärhäkkäästi muutama vuosi sitten oppositiopekkarinen, ja silloin me demarit naureskelimme kokoomuksen kanssa että Pekkarisella se vaan taitaa olla hyvät tiedot siitä milloin on oikea aika ostaa ja myydä pörssiosakkeita. Että kas kun ei sitten ole vielä tuon varakkaampi itse.

Minusta kritiikki pitäisi esittää toisesta näkökulmasta. Siitä, että tässä on kyseessä oikeiston ideologinen tarve laittaa valtion omaisuutta myyntiin, ja (lisätä voi halutessaan) hinnalla millä hyvänsä. Samalla pitää tuoda esiin perusteet, minkä vuoksi valtion kannattaisi edelleen säilyttää omistustaan myös ei-aivan-niin-strategisissa suomalaisissa suuryrityksissä. Näin teki muuten Metalliliiton puheenjohtaja Erkki Vuorenmaa viime lauantaina.

On tietysti ihan luonnollista että hallitus noudattaa värinsä mukaista politiikkaa myös valtion omistusten osalta, mutta tämä pitää tehdä selväksi myös kansalaisille. Ei nyt ole kyse vain siitä, myytiinkö oikeaan aikaan, vaan - ennen kaikkea - , mihin tarpeeseen tässä myydään?

Isäntien jalanjäljille

Eläketurvakeskuksen mukaan parin vuoden takainen eläkeuudistus on saavuttamassa tavoitteitaan etuajassa suunnitellusta aikataulusta. Hienoa, hyvä kolmikanta, hyvä demarit! Uudistus on suomalaisessa ikärakennetilanteessa hyvin tärkeä, eläkeikää pitää saada hilattua ylös ja parempi että tämä tapahtuisi oma-aloitteisesti eikä pakolla.

Päivän kauppalehdestä huomasin, että työnantajaleirin isännät näyttävät asiassa positiivista esimerkkiä. Herrat Arto Ojala ja Johannes Koroma eivät jää eläköitymisensä jälkeen turhia puhaltelemaan vaan jatkavat erilaisia duuneja vähän pinemmässä mittakaavassa. Säätiöasiamiehinä ja kirjoittaja-keskustelijoina. Olisi mukavaa, että valtavalla kokemuksella varustetut ay-ihmiset toimisivat samoin. Metallitalossakin ovet käyvät ahkeraan kun ihmiset saavuttavat eläkeikää porukalla, ja samalla on vaara että paljon osaamista ja kokemusta häipyy tavoittamattomiin.

Joku sanoi jossakin yhteydessä, että pitäisi lopettaa kokonaan käsitteen "eläkeläinen" käyttö. Olen samaa mieltä. Etenkin kun toimihenkilöistyminen etenee ja raskaat fyysiset työt vähenevät, ei ole syytä vetää selkeitä rajoja työelämän ja eläke-elämän välille - sehän johdattaa senioreiden ajatuksia kaikenlaiseen passiiviseen kiikkustuolissa istuskeluun, josta ei ole juurikaan hyötyä. Itse tiedän muuten myös ainakin pari yli 60-kymppistä telakka/rakennusmiestä, joilla ei ole mitään kiinnostusta ajatellakaan eläkkeelle jäämistä. Eli ei se työn fyysisyyskään pakottava kriteeri ole.

Päivän hesarista kannattaa lukea Metallin tutkijanakin entisessä elämässään toimineen Kimmo Kevätsalon vieraskynä, hyvä kolumni. Jälleen puheenvuoro, jossa painotetaan ay-liikkeen merkitystä keskeisten globaaleiden ongelmien ratkomisessa. Meidän on tuettava kaikin käytettävissä olevin keinoin ihmisten järjestäytymistä kehitysmaissa (ja USA:ssa ;). Sitä näkökulmaa en edelleenkään oikein hyväksy, että pitäisi jotenkin löysätä edunvalvontaa omien jäsenten kannalta - työehtoja pitää aina pyrkiä parantamaan, ei Suomessakaan ole yhtään työntekijäryhmää jolla asiat olisivat niin mallillaan että energian voisi laittaa kokopäiväisesti maailmanparantamiseen.

Lihakset ovat täysin jumissa eilisen fudisturnauksen jäljiltä. Erittäin mukava yhteispoliittinen tapahtuma huipentui SDP:n ja Kokoomuksen loppuotteluun, jonka varsinainen peliaika päättyi 2-2 (Ottelun toisen maalin nosti hallitusta Koobra!). Hävisimme rankkareilla, mutta olin ainakin itse ylpeä joukkueesta. Pelasimme laajalla rintamalla mukavaa palloa, ja teimme kohtalaisen paljon maaleja. Ensi vuonna palataan voittojen tielle!

"Ella ella eh eh eh"

Päässä pyörii vaan sateenvarjo-kappale, koko ajan. Enkä edes kuuntele aktiivisesti radiota. Montakohan viikkoa tämä vielä jatkuu...

Juniori aloitti tällä viikolla täyspitkät päiväkotipäivät, ja tiettyä muutosta on jo näkyvissä. Päiväkoti selvästi sopii tälle vesselille hyvin. Ihan kuin se kuuntelisi tarkemmin mitä sanoo. Ja välillä jopa tottelee. Syöminen ja nukahtaminen käy nykyisin todella vaivattomasti. Ei tarvitse kuin olla nopea ruuan kanssa nälän yllättäessä, sen jälkeen Vilma pistelee melkoiset annokset alas alta aikayksiköiden. Nukkumaanmeno käy siten että se huutaa itse "Milma, nukkumaan!" ja mönkii sänkyynsä pyörimään muutamaksi minuutiksi. Heti yhdeksän jälkeen!

Pitää laittaa nyt jälkijunassa pari kuvaa kesän Lapin reissulta.

"Minä seuduilla näillä olen tunnettu kalamies!"

"Helkkari että pykättiin muuten kauan mokomaa kivikasaa."

Tee työstäs laulellen'

Olipas miellyttävää tulla himaan tänään. En muistanut tullessani, että tänään oli tehty meikäläisen pieneen kämppään starttisiivous. Kerrankin oli ilma raikasta eikä kivenmuruset tarttuneet sukanpohjiin.

Pitkän tauon jälkeen kun palaa elämään yksin niin törmää muutamiin elämän realiteetteihin. Yksi niistä liittyy kodin kunnossapitoon. Tajusin nyt vihdoinkin että joko minun on varattava väkisin kalenterista aikaa säännölliseen siivoukseen tai saatava joku toinen tekemään vastaava työ. Aika pitkään asiaa pohdittuani otin yhteyttä leasingleideihin, ja nyt olen onnellinen asiakas.

Pelkästään kyse ei ole ajan puutteesta tai laiskuudestakaan. Periaatteessa tärkein peruste siivouspalveluiden ostolleni on se, että yhteiskunnallisessa työnjaossa on vielä huomattavasti kehittymisen varaa, mm. juuri siivoukseen liittyen. Asunnon siivoaminen ei ole itse asiassa mikään yksinkertainen operaatio. Hyvään tai kiitettävään lopputulokseen tarvitaan aika paljon erilaista välineistöä, mömmöjä ja taitoa. Eihän mun pikkukaksioon edes mahtuisi kaikkea tarvittavaa tilpehööriä! Asiaan erikoistuneen ja hyvin varustautuneen ihmisen työn tuottavuus on täysin toisella tasolla kuin hajamielisen ja epäkäytännöllisen ekonomistin. Kyseessä on selvä win-win –tilanne.

Ja hintaa laskeskellessa pitää myös muistaa, että laskun loppusumma on verovähennyskelpoinen suoraan verosta – ei siis verotettavasta tulosta! Eli käytännössä verottaja kuittaa omavastuun jälkeen 60 % laskusta, uskomatonta mutta totta. Kotitalousvähennyksestä on tulossa asuntolainavähennyksen tapainen mittava keskiluokan tulotuki, johon eivät poliitikot uskalla kohta koskea pitkällä tikullakaan.

Suosittelen kyllä ostettujen siivouspalveluiden käyttöä muillekin. Rohkeasti kokeilemaan! Tietysti on niin, että jos asunto on iso ja elämisen muutkin kulut (esim. iso asuntolaina) isot niin hinta voi tuntua liian kovalta. Pikkuisessa vuokrakämpässä elävälle puolivallattomalle poikamiehelle ratkaisu sen sijaan natsaa. Etenkin kun palveluun tulee ilman lisähintaa tiskausta, ikkunoiden pesua, lakanoiden vaihtoa, silitystä (!!) ym. tarpeiden mukaan, toki kohtuullisissa rajoissa.

Riskihän tässä on se, että siivoushommat eivät suju jatkossa senkään vertaa jos vaikka joskus muuttaa isompaan asuntoon eikä palveluiden ulkoa ostoon ole varaa. No, toivottavasti siinä tapauksessa olisi sitten joku muu toimiva siivousratkaisu löytynyt…

Anyweis, jos harkitset siivouspalveluiden ostamista niin ota yhteyttä minuun, saat kauttani alennuksen ja minä saan bonuspalkintoja!

Vallatkaa varusmiesliitto!

Lehdissä on ollut viime päivinä erilaisia juttuja varusmiesten arjesta ja simputuksesta. Telkkaria en katso koska sitä ei ole enkä radiota kuuntele, joten hieman yllätyin kun huomasin että keskustelu on ilmeisesti varusmiesten oman etujärjestön eli varusmiesliiton inspiroimaa - aivan niin kuin asian pitää tietysti olla!

Asiaa valaisee nimittäin liiton puheenjohtaja Siepin blogi (kts. linkkilista). Säälittävän pienellä budjetilla toimiva järjestö saa äänensä uskomattomalla tavalla kuuluviin, kiitos tämän - muotitermiä lainatakseni - hyperaktiivisen ja sanavalmiin puhiksen.

Taloudellisten resurssien pienuutta suurempi ongelma liiton kohdalla on kuitenkin se, että se ei tosiasiassa edusta suomalaisia varusmiehiä kovinkaan hyvin. Liiton hallitus ja aktivistiporukka on poliittisesti rankan painottunutta, sanotaanko että siniseen ja keltaiseen. Eikä se tietenkään ole ongelma, että porvarit ovat kiinnostuneita varusmiesten asioiden ajamisesta, päin vastoin. Ongelma on se, että vasemmisto on jättänyt asiat kulkemaan omalla painollaan.

Itse tulin jostain käsittämättömästä syystä äänestetyksi liiton hallitukseen viime vuonna 2006. Lähdin silloin kutsusta seuraamaan syyskokousta ja totaalisen tylsistymisen ehkäisemiseksi asetutin itseni ehdolle, ja menin läpi. Yhteistyökokemukset kaikkien liiton aktiivien kanssa olivat erittäin hyviä eikä demariksi todettua lähdetty savustamaan. Se olisi sinänsä ollut raivostuttavan helppoa... Tälläkin hetkellä hallituksessa taitaa olla yksi demarinuori.

Joten päätetäänpä tämäkin posti edellisen kaavalla: Demarinuoret ja SONK, vallatkaa varusmiesliitto. Tällä hetkellä kokoomusnuoret käyvät varusmiesten nimissä julkista keskustelua varusmiespalvelusta, ja me luemme uutisia lehdistä tai katsomme ne televisiosta. Ei se herraonni aina tule olemaan yhtä hyvä kuin tällä hetkellä, asioita pitäisi yrittää ottaa omaankin haltuun.

Nyrkistä kädenojennukseen

Aika epämiellyttäviä uutisia on kuulunut viime päivinä Suomen vankiloista. Valtaosa vangeista kärsii päihdeongelmista, 70 % on alkoholisteja ja mielenterveysongelmat kasvavat rikollisten keskuudessa kaikkein nopeiten.

Lisäksi tuomioiden rakenne on muuttunut yhä väkivaltaisempaan suuntaan. Nykyisin yleisin passitus linnaan tulee nimikkeellä törkeä pahoinpitely. Suomi kuuluu Euroopan väkivaltaisimpiin maihin, joissa pahaa tehdään paljon sekä itselle että muille. Pahinta kaikesta on perheväkivalta, josta vain pieni osa edes tilastoidaan. Perheväkivallasta johtuvien kuolemien määräkin on kasvussa.

Tuntuu melkein siltä, että Suomessa väkivalta rakenteellisesti ruokkii uutta väkivaltaa, ja ilmeisesti selvästi enemmän kuin vertailukelpoisissa referenssimaissa - rikkaissa hyvinvointiyhteiskunnissa. Viina, puukot ja - ennen kaikkea - väkivallan hiljainen oikeutus yhteiskunnassa ruokkivat sekä suoraa että - varsinkin - epäsuoraa kostamista, omien patoutumien ja pettymysten purkamista fyysisesti pahoinpitelemällä muita sekä itsemurha-alttiutta. Lehdestä nähdään jatkuvasti pikku-uutisia vakavista väkivaltarikoksista tai kuullaan toisaalta erilaisia juttuja kunniaan puetuista tappeluista. Väkivalta saa oikeutusta paljon enemmän kuin ansaitsee - edes hiukan.

Väkivaltaa on Suomessakin pyritty kitkemään erilaisilla kansalaisjärjestövetoisilla kampanjoilla kuten "älä iske naista" jne. Aloin miettimään, että ovatko poliittiset liikkeet profiloituneet tämän ongelmakentän äärelle pitkään aikaan tai koskaan? Mielestäni olisi tärkeää, että sosiaali- ja yhteiskuntapolitiikkaa laajemminkin pyrittäisiin lähestymään siitä kulmasta, että kuinka erilaisia väkivallan muotoja saataisiin yhteiskunnassa ehkäistyiksi.

Nykyään puhutaan paljon onnellisuustutkimuksesta, ja hyvä niin. Saattaahan olla, että politiikan päämäärämme eivät tuekaan riittävässä määrin tavoitteita, jotka eniten vaikuttaisivat kansalaisten kokemiin hyvinvoinnin ja onnellisuuden kokemuksiin. Ovatkohan onnellisuustutkijat ajaneet datan läpi yhteiskunnan väkivaltakertoimia? Voisi kuvitella, että onnellisuudessa tärkeä turvallisuuden kokemus ainakin on vahvasti sidoksissa yhteiskunnan rauhanomaisuuteen - ja Suomi ei siis todellakaan ole rauhan yhteiskunta.

SDP:n pitäisi valmistella "Nyrkistä kädenojennukseen - SDP:n väkivallaton vallankumous" - ohjelmapaperi, jossa esim. erilaisia sosiaali-, asunto-, -köyhyys-, -päihde- ja vankeinhoitopolitiikan interventioita perusteltaisiin ja haettaisiin siitä lähtökohdasta, miten Suomesta tehtäisiin väkivallaton yhteiskunta. Esimerkiksi vankeinhoidossa tarvittaisiin isoja uusia innovaatioita - en voi kuvitella, että 200 vuoden päästä tätä ihmisten sulkemista tylsiin selleihin katsellaan kovin suopein silmin. Pahojen tekojen määrä ei vähene kostamalla niitä kärsimyksin, se kai on periaatteessa aika selvää. Jotain muuta pitäisi keksiä.

Tukevan sosiaalipoliittisen selkänojan lisäksi ohjelmaan kuuluisi myös asennekasvatusta, suvaitsevaisuutta ja kulttuuripolitiikkaa, kaikki tähdättynä siihen, kuinka valtio täydellistäisi väkivaltamonopolinsa. Tarvittaisiin myös juhlapuheita ja uusia julkilausuttuja ihanteita rauhaan tässä terrorisminvastaisen taistelun mediamylläkässä. Minä haastaisin tässä asiassa ensin Demarinuoret ja SONK:in. Miksette valmistelisi aiheesta yhdessä keskusteluasiakirjan ensi kesän puoluekokoukselle?

Viljely se on mikä kannattaa

Hah, "Lain mukaan helpotetun verokohtelun saa myös, mikäli metsästää omalla tontilla peuroja tietyn kasvin suojelemiseksi"." Lue koko juttu ja naura lisää. Että meidän Noksu-Brutuksemmekin tekee tällaisia temppuja!

Myös kauppalehden kolmossivun tyttö ilahdutti tänään hieman keskimääräistä enemmän:
"kuiva, puolikuiva, kola-matti" :)

Älä soita tänne enää koskaan

Karl Rove on jättänyt Valkoisen talon. Brittikonservatiivien lisäksi isoja liikkeitä siis tapahtuu poliittisessa oikeistossa myös USA:ssa. Hyvä.

"Karl Rove was an architect of a political strategy that has left the country more divided, the special interests more powerful, and the American people more shut out from their government than any time in memory."

— Democratic presidential candidate Barack Obama

Uskomatonta mutta totta

Juuri kun näytti siltä, että brittien konservatiivipuolue on saanut muutaman asteen edeltäjiään fiksumman, maltillisemman ja tätä kautta vakituisemman puoluejohtajan, David Cameronilta loppuu näköjään maltti. Hänen pokkansa ei riittänyt katsomaan vierestä mielipidekyselyjä, jossa johtajaansa vaihtanut Labour ottaa uutta etumatkaa ja hra Ruskean huhutaan jo valmistautuvan pikaisiin vaaleihin - keräämään äänet nopeasti kotiin oman asemansa lujittamiseksi.

Eli siis mitä? Tästä on kysymys. Konservatiivipuolue tulee uutisen mukaan esittämään isoa säännöstelyn purkupakettia, joka karsisi brittiyritysten eri tyyppisiä lainsäädännöstä johtuvia kustannuksia yhteensä 14 miljardilla punnalla. Juttu tulee tarkemmin auki vasta myöhemmin, mutta ilmeisesti kyse on säännöstelyn löysentämisestä työntekijöiden oikeuksien (esim. lomalainsäädäntö) ja kuluttajia suojaavien sääntöjen osalta. Vasemmistokommentoijan mukaan suunnitelma lyö vertoja rautarouva Thatcherin yrityksiä palvelevalle uudistamiselle.

Totta kai sääntelyn pitää olla laadukasta eikä sen pidä turhan päiten kahlita tai hankaloittaa yritysten toimintaa. Paradoksi on siinä, että tämän asian osalta juuri Britanniassa asiat ovat vertailujen mukaan erittäin hyvällä mallilla jo nyt - 10 vuotta Labourin hallittua! Samalla työntekijöille on annettu parempia sosiaalisia oikeuksia sitoutumalla ainakin EU:n sosiaaliseen peruskirjaan. Konservatiivit haluavat todennäköisesti vetäytyä tästäkin. On todella kummallista että he haluavat nyt profiloitua näin oikeistolaisesti. Toisaalta pakko kai se on jotain yrittää. Esim. verorahoitteinen terveydenhuoltojärjestelmä NHS (joka muuten on todella mammuttimainen, vie kustannuksina jopa 10 % Britannian BKT:sta!) on saanut oikeiston tuen, eivätkä konservatiivit selvästi nyt tiedä että miten päin olisivat. Jostain niitä eroja pitää yrittää repiä. Oikeistopuolueen johtajaa on pidetty jopa Blair-kloonina, mikä ei ilmeisesti ainakaan osaa puolueväestä erikoisesti miellytä.

Mutta tuollaiset ehdotukset saattavat olla lopun alkua David Cameronille ja konservatiivien vielä jokin aika sitten hyvältä näyttäneille toiveille palata hallitusvastuuseen. Katsotaanpa vihjaisiko Brown jotain uutta vaaleista pikkuhiljaa...

Maassa maan tavalla

Tästä tuli mieleen että on ihme, miten vähän suuria tulipaloja Intiassa syttyy. Tai sitten niistä ei vain raportoida.

Nimittäin ollessani Mumbaissa työmatkalla kesäkuun lopulla, kokoushuoneemmekin saatiin melkein palamaan. Kynttilä tippui kokolattiamatolle ja alkoi pikkuhiljaa palamaan siinä, ensin lähinnä kai oman steariininsa varassa. Mutta tuli kasvoi aika nopeasti, ympärillä noin 4 kappaletta henkilökuntaa ihmettelemässä miten sen saisi sammumaan. Yhden ideana oli alkaa sammuttamaan sitä kuvassakin näkyvällä pöytäliinalla, mikä yllytti paloa yhä enemmän. Kuvassa kaikilla on vielä hauskaa ja minäkin leppoisasti istun paikallani kuvaamassa...



Lopulta joku sai haettua uima-altaalta saavillisen vettä jolla tuli saatiin sammutetuksi. Itselläni oli jo tarkasti mietitty pakoreitti päässä. Yritin myös esittää neljän metrin päässä palopaikalta sijaitsevien sammutinten käyttämistä, mutta se ei kai sitten kuulunut johonkin ohjesääntöön...

Kauhulla muistelen sitäkin kun menin pyytämään apua läppärin kytkemisessä verkkovirtaan. Pistoke oli nimittäin huono. Kaverit hakivat sitten sakset ja rupesivat niillä tonkimaan töpseliä... Ilmeeni olisi varmaan ollut kuvauksen arvoinen, enkä pystynyt jäämään edes seuraamaan tilanteen kehittymistä vaan lähdin hakemaan kahvia. Palatessani läppäri söi sähköä eli mission complited without extra bodies. Että sellainen turvallisuuskulttuuri...

Just Lux

Samaa mieltä.

Bongailinpa muutamia kiinnostavia tovereita oikealta laidalta ja lisäilin blogilistaan. Pitää muistaa katsoa maailmaa välillä muiden kuin tällaisten punaisten linssien läpi.

Olin iloinen kun vanha opiskelukaveri Jon Nyman otti yhteyttä Linked inin kautta. Systeemi on aika kiva tapa löytää "menetettyjä" tuttavuuksia, muitakin esimerkkejä jo löytyy ja toivottavasti lista kasvaa. Singaporen duunarilla on sitä paitsi aika makee blogi noin ulkoasunsa puolesta. Pitäisi miettiä jos saisi itsekin jonkun vastaavan leiskan tähän, tämä Koobran sivallus alkaa näyttää vähän vanhanaikaiselta.

Kaverin synttäreiltä lähdimme eilen Luxiin, joka osoittautui erinomaisen viihtyisäksi ja mukavaksi yökerhoksi. En vastusta lainkaan sitä, että joissakin paikoissa portsarit ihan oikeasti katsovat mitä ihmiset pitävät päällään, se kyllä lisää viihtyvyyttä sitten sisällä huomattavasti... Luxissa on hyvä musiikki, paljon tilaa, ja iso ulkoparveke aivan ravintolan yhteydessä. Erittäin toimiva ratkaisu, pääsee helposti ulos vilvoittelemaan tai polttelemaan pikkusikarin. Ilmeisesti pitää alkaa tutustua tähän Helsingin yötarjontaan tarkemmin, tajusin että melkein nämä kaikki uudemmat paikat on itseltäni jäänyt katsastamatta.

Ja sitten viihdyttämään naperoa...

Dollari kesäaleen?

Tämän tyyppinen uutinen saa meikäläisen adrenaliinitason heti nousuun ja päässä rupeaa risteilemään erilaisia kehitysvariantteja. Mikä olisikaan hienompaa taloustoimittajan työssä kuin päästä kirjoittamaan etusivun lööppi: "Kiina uhkaa kaataa dollarin!"

Tuo uhkaus, johon nyt ilmeisesti voi jollakin vakavuudella suhtautua, olisi juuri sen laatuinen shokki, jota ekonomistit tällä hetkellä pelkäävät: tavallaan irrationaalinen, yllättävä, mutta silti maailmantalouden tämänhetkiseen perusjuoneen loogisesti kytkeytyvä. Maailmantaloudessa ja sen suurimmilla osapelureilla menee tällä hetkellä vahvasti, eikä synkkiä pilviä ole periaatteessa näkyvissä. Pieniä ukkosvarauksia on annettu mm. juuri tämän tyyppisen dollaridiplomatian epäonnistumisen varalta.

Harva maa pystyy tällä hetkellä vakavalla pokalla uhkaamaan amerikan dollaria. Kiina pystyy. Se on sijoittanut USA-kaupasta keräämänsä tuhottoman rahaläjän suureksi osaksi amerikkalaisiin velkapapereihin. Ne ovat korkopapereita, joiden tuotto maksetaan dollareissa. Jos Kiina uhkauksensa mukaan laittaisi näitä lyhyessä ajassa tarpeeksi ison kasan tiskiin (ja vahvistaisi asian vielä maailman talouslehdissä!), dollari saattaisi ajatua syöksykierteeseen, koska kyseessä olisi valuutan massamyynti. Fed joutuisi reagoimaan kovalla koronnostolla ja jenkkikuluttaja sanoisi asuntolainoineen että ouch!

Kiinan uhkaus perustuu vääntöön siitä, mikä on dollarin ja yuanin poliittinen tasapainokurssi. Taloustieteilijöiden mukaan dollarin tulisi kyllä heikentyä, mutta ei niin paljon kuin jenkit itse väittävät. USA:n kongressi pyrkii nyt vahvistamaan yuania kiinalaistuotteidn tariffeilla, mikä on malliesimerkki demokraattien täysin kädettömästä hölynpölylinjasta kauppapolitiikassa. Voi kun tässä asiassa päästäisiin takaisin Clintonin aikoihin. Ei tarvitsisi kiinalaistenkaan uhkailla.

Kannattaa tietysti huomata, että periaatteessa dollarin romahdus kohtaisi kaikkein synkimmin juuri sen aiheuttajia eli kiinalaisia bondien omistajia: heidän omien papereidensa arvo siinä kärsisi ja paljon. Mutta tässä onkin kyseessä nyt muut asiat kuin lyhyen tai keskipitkän aikavälin tuotonmaksimointi. Tässä pelissä politiikka, valta ja raha pelaavat ristiin tavalla, jonka selvittämiseksi voitaisiin mielestäni käsikirjoittaa pikaisesti uusi Bond-filmi.

No niin, kesäparta lähti sitten ja ylihuomenna pehmeä tiputus takaisin Metallitalon uumeniin.

Katainen: Budjetti vaatii vielä rukkausta

Valtiovarainministeri Jyrki Katainen myöntää ensimmäistä budjettiesitystään koskevan kritiikin oikeansuuntaiseksi, ja lupaa tehdä useita merkittäviä muutoksia valtion rahanjakoon vielä ennen elokuun lopun budjettiriihtä.

Oppositiopuolueet ovat arvostelleet valtion ensivuoden tulo- ja menoarviota varovaiseksi ja riittämättömäksi esimerkiksi useiden eri tulonsiirtojen korotusten kohdalta. Toisen päähallituspuolueen Keskustan kansanedustajat ovat muistuttaneet myös veroratkaisujen tärkeydestä ja kiiruhtaneet niiden pikaista aikatauluttamista. Kiireellisimpänä yksityiskohtana keskustalaiset näkevät ruuan arvonlisäveron alentamisen, mitä ei eduskuntaryhmän puheenjohtaja Timo Kallin mukaan voi juuri enää lykätä.

Katainen kommentoi käytyä keskustelua Radio Suomen haastattelussa sunnuntaina. Hänen mukaansa oppositiopuolueiden vaatimukset opintorahan ja eläkkeiden merkittävämmistä korotuksista on syytä ottaa vakavasti. ”On aivan selvää, että hallituksen linja on tähän asti ollut tympeä ja ikävystyttävä. Vaikea on selittää tällaista tulosta järkiargumenteilla. Tuli kai sitten otettua taas liian monta saunakaljaa,” valtiovarainministeri pohtii. Osasyynä tiukoiksi vedettyihin raameihin Katainen pitää myös VM:n lihavia setiä, joiden punakynä on tähän asti sotkenut kaikkien kivojen uudistusten rahoituksen. ”Erilaisista kehyksistä puhuminen on omasta mielestäni lapsellista. Tärkeämpää olisi keskustella ihan oikeista euroista, ne ihmisiä kiinnostavat,” Katainen arvostelee virkamiehiään.

Katainen uskoo, että sekä ”usean miljardin mittaluokkaa” olevat veronalennukset että opintotuen ja eläkkeiden ”olisko se sitten satanen per tukimuoto” tasokorotukset voidaan toteuttaa näin olleen jo ensi vuonna. Itärajalle Katainen lupaa uuden moottoritien ja maailman suurimman rekkaparkin. ”Tulevaisuuteen investointi kannattaa aina,” ministeri toteaa. ”Ja tavoitteenani on nyt se, että täydennetty esitys tyydyttää sitten kaikkia osapuolia. Kaikki budjettiani koskevat lehtileikkeet ovat tallessa, joten tuskin seuraavalla kerralla mitään tärkeämpää enää unohtuu pois”. Mahdollisista uusista rahankäyttöideoista ministeri toivoo pikaisia sähköpostiviestejä osoitteeseen jyrki.katainen@valtiovarainministerio.fi

”Otamme opposition kritiikistä opiksemme. Ensi vuoden budjettiin laitetaan elokuun lopussa sellaiset mömmöt, että EMU-kriteerit paukkuvat jo viimeistään kehysriihessä 2008 oikein kunnolla,” Katainen virnistää hyväntuulisesti.

Risto: Osku demareiden puoluesihteeriksi!

Rollarit vetivät eilen hyvän keikan, odotusten mukaisesti. Eipä siitä sen enempää. Vanhat ukot ovat jo mielestäni enemmän viihteen orjia ja ammattilaisia kuin musiikin. He tietävät täsmälleen miten kannattaa esiintyä ja näyttäytyä ja miten brädin arvoa kasvatetaan. Mutta pääasia oli että keikalla kyllä viihtyi. Sitten tärkeämpään asiaan.

Keikan lämmittelyterassilla Töölössä törmäsin kansalainen Ristoon. Risto oli ensin iloinen, sitten innostunut ja lopulta mietteliään surullinen. Tämä johtui siitä, että ensin odottelimme vain leppoisassa tunnelmassa keikkaa alkavaksi (iloinen), sitten minä ja seurani esittäydyimme pyynnöstä Ristolle (innostunut) ja tämän jälkeen pohdimme miksi meillä kaikilla menee nyt yhdessä suhteessa - poliittisesti - niin heikosti (mietteliään surullinen).

Pari asiaa Ristosta. 1) Hän ei ollut ajokunnossa, mutta ei myöskään pahassa hönössä. Kieli oli sopivasti vapautunut. 2) Hän tunsi suomalaista politiikkaa hyvin ja seurasi sitä tarkasti. 3) Risto oli vannoutunut työväenliikkeen mies. "Minä olen saanut demareiden rakentamalta hyvinvointivaltiolta kaiken". 4) Risto ei ollut duunari, vaan taiteilija. 5) Risto ei ole osallistunut koskaan millään lailla puolue- tai vaalitoimintaan. 6) Risto oli iältään n. 3-kymppinen. 7) Risto oli tamperelainen.

Seuraavaksi tiivistetysti Riston viesti minulle ja eiliselle konserttiseuralleni, jotka kummatkin työskentelemme ay-liikkeen / sos.dem. liikkeen vakituisessa palveluksessa: 1) Sosialidemokraattinen puolue on täysin väsähtänyt ja paikalleen kuollut eikä näy missään. Miksi on näin? 2) Eduskuntaryhmän puheenjohtaja ja puoluesihteeri eivät käytä painavia puheenvuoroja eivätkä tuo esille nyky-yhteiskunnan keskeisiä kipupisteitä kuten tuloerojen kasvua. 3) Muiden puolueiden kuten keskustan puoluesihteeri näkyy ja kuuluu. 4) Ei voi olla niin, että pääoppositiopuolueen vastuuhenkilöt häviävät mediapelin 100-0 hallituspuolueiden ihmisille - pitäisi olla lähes päinvastoin. 5) Puolueen asialinjat ovat kunnossa, kyse on viestin perillesaamisesta ja näkymisestä. 6) Ongelmat korjaantuvat tuomalla uusia kasvoja puolueen kasvoiksi, Osku Pajamäki puoluesihteeriksi ("aivan v**n viisas jätkä, miten ette ymmärrä sitä hyödyntää?!") ja Maria Guzenina-Richardson varapuheenjohtajaksi.

No, saman tyyppisiä juttujahan olemme kuulleet monesta muustakin tuutista jo pitkin kevättä ja kesää. Miksi Ristoa pitäisi nyt kuunnella? Siksi, että Risto on juuri sitä vihreiden, vasemmistoliiton ja demareiden lähes yhteistä "base" -massaa, joka tällä hetkellä taitaa valua enemmänkin demareista pois päin. Vaikka viime vaalit hävittiin eniten Kokoomukselle, demareiden on mietittävä tarkasti miten olemme ykkösvaihtoehto punavihreän vasemmiston älykkäälle ja sitoutumattomalle äänestäjäkunnalle. Jos ja kun kyse ei ole niinkään poliittisen asiasisällön ongelmasta - kuten Riston tapauksessa ei ollut - vaan imagosta ja asioiden oikeanlaisesta artikuloinnista, kasvoja on vaihdettava strategisissa paikoissa.

Osku Pajamäki voisi olla täysi kymppi puhumaan oppositiokaudella medioissa laajasti (ei vain Uutispäivä Demarissa) tuloeroista, julkisista palveluista, globalisaatiosta ja ilmastonmuutoksesta siten, että viesti kolahtaa ja saavuttaa tuon selkeästi left-of-center nuoret keski-ikäiset aikuiset. Jo nyt, helsinkiläisenä poliitikkona ja keskustelijana hänellä on kaikupohjaa ainakin Tampereelle asti. Oskulla on hyvät edellytykset myös puoluesihteerin järjestötyön mallikelpoiseen hoitamiseen ja puolueorganisaation tarpeelliseen uudistamiseen, onhan hän toiminut yhden sisarjärjestön puheenjohtajana, puoluehallituksen jäsenenä ja tv-tuottajana - siinä hommassa jos missä joutuu asioita organisoimaan niin että ne ihan oikeasti toimivat kuten pitää.

Koobran vapaasti julkaistavissa oleva kannanotto 2.8.2007: Osku Pajamäki puoluesihteeriksi 2008!

Seuraavaksi tänään tässä ja nyt, seurassasi Koobra

Alkaako Euroopan politiikan syksy kuumeta toden teolla? Se mitä Anthony Giddens kuvailee varteenotettavaksi, mutta ”tosiasiallisesti mahdottomaksi” vaihtoehdoksi nostaa yllättäen todennäköisyyttään, kun Gordon Ruskea käskyttää puoluettaan valmistautumaan pikaisiin vaaleihin. Go Brown!

Lehdissä oli paljon hyviä juttuja tänään. Paljon muuta kuin lehtiä ei ole lomalla jaksanut lukeakaan, vaikka toki toivoisin että lukulistani näyttäisi samalta kuin rajakulutusalttiudella… No, ehkä ensi vuonna. Otanpa nyt muutaman poiminnan päivän lehdistä.

- Kimmo Oksanen otsikoi hesarissa, että ”Kokoomus ratkaisee, seuraako Korpista Soininvaara vai joku demari”. Kumpihan olisi Oksasen oma valinta?

- Pekka Mykkänen hehkuttaa aika vahvasti demokraattiehdokkaiden puolesta USA:n pressanvaaleja käsittelevässä etusivujutussaan. Juttu hieman yllätti meikäläisen, en ymmärtänyt että Hillaryllä on tällä hetkellä noin selvä etumatka kaikkiin muihin ehdokasehdokkaisiin. Näyttää paremmalta kuin oletin. Silti allekirjoitan edelleen nämä kommenttini, ainakin toistaiseksi.

- Darfuriin on tulossa maailman suurin rauhanturvaoperaatio. Hieno saavutus sekä Gordon Brownille että YK:n uudelle pääsihteerille Ban Ki-Moonille, olkoonkin että tätä on nyt odotettu jo aika monta vuotta eikä kukaan halua ajatella mitä Darfurin alueella on sinä aikana ehtinyt tapahtua. Brown sitoutui YK:ssa eilen kuitenkin voimakkaasti hankkeeseen ja suoraan sanottuna uhkaili Sudanin hallitusta osallistumaan rauhantalkoisiin. Go Brown!

- Taloussivuilla kommentoidaan eurosuhdanteita. Etlan Suni sanoo, että käänne olisi nyt vihdoin näkyvissä parin kuukauden sisällä. Ceteris paribus, mitään rysähdystä ei povata (kts. silti seuraava punkti). Viikon vanha Economist muistutti omana mielipiteenään, että Euroopassa on käynnissä nyt tosiaankin suhdanteisiin perustuva huippuveto, ei niinkään talouden rakenteelliseen kilpailukykyyn perustuva ponnistus. Ja huippusuhdanteen aikana olisi pitänyt pystyä tekemään enemmän rakenteellisia uudistuksia, nyt saattaa aika loppua kesken. Se, mitä rakenneuudistuksilla tarkoitetaan onkin sitten oman, äärimmäisen kiinnostavan politiikkakeskustelunsa aihe. Economist ymmärtää kilpailukyvyn taloustieteellisen ahtaasti, mutta on silti oikeilla jäljillä.

- Lehdestä löytyy myös osa 146 sarjassa ”USA:n subprime-kriisi”, sinänsä ihan hyvin kirjoitettu juttu. Kun tähän asti asuntolainamarkkinoiden ongelmien on pelätty näkyvän muualla maailmassa, nyt ne myös näkyvät. Saksalaiset pankit tekevät jo massiivisia tappiovarauksia siksi, että USA:ssa on annettu asuntolainoja heikoin perustein. Katsellaan…

- Rollarilava viimeisteltiin myrkyssä sanoo kulttuuripläjäys. Onpa todella massiivisen näköinen lava. Toivottavasti ei kaadu päälle, tai paremminkin toivottavasti ei olisi tänään illalla myrskyä muuten kuin musiikillisesti. Ja toivottavasti kukaan ei saa sydäriä. Liput on.

- Hinta&Laatu käyttää koko sivun kestovaippainfoon. Hieno juttu! Vilmalla ei enää kauaa mene kun vaippaikä alkaa olla ohi, ja kestovaippoja on käytetty varmaan 80-prosenttisesti hyvillä kokemuksilla. Tunnustus: onhan ne kertisvaipat helpompia ja se 20-prosenttia selittyy paljon meikäläisen laiskuudella… Auts! Olen sekakäyttäjä.

Ja viimeiseksi täytyy kommentoida nuoren demarijohtaja Hetan kolumnia Demarissa. Hän ihmettelee miksi kaikki tienvarsikuppilat Suomessa ovat ketjujen valloittamia ja eikö voisi olla toisin / paremmin. Täytyy sanoa, että itse valitsen kyllä aina ketjutuotteen vaikka olisikin mahdollisuus mennä syömään johonkin Esson hylkäämään paikalliseen Penan Piffiin. Etenkin ABC-asemat ovat aivan mahtavia, on tilaa ja valikoimaa. Hinnat on kilpailut alas. Vessat toimivat ja niitä riittää. OK, kilpailuviranomaisten pitää tietysti valvoa ettei synny paikallisia monopoleja, mutta tällä hetkellä valinnanvaraa kotimaan reissaajille mielestäni löytyy. Ja juuri siksi, että ketjut lyövät toisiaan korville.

Ei näin, Mugabe

IMF kuulemma "varoittelee Zimbabwea hyperinflaatiosta". Tyyliin, jos tuo 4500 % inflaatiovauhti onkin vain puolet todellisesta ettekä ala saada sitä aisoihin, saattaa maan asema herkimpien luotottajien osalta käydä tukalaksi. Todellisuudessa sen paremmin luotonantajien kuin tavallisten ihmistenkään kohdalla ei liene suurta merkitystä onko inflaatioprosentti 8000 vai 100 000, esim. kauppojen hyllyt ovat jo lähes tyhjät.

Tällaisen talouskaaoksen voi saada aikaan vain todella hölmö diktaattori. Ilmeisesti ei ole lähisuku käynyt amerikassa opiskelemassa taloustieteitä kuten monella edes vähän fiksummalla kollegalla.

'Maailman sinisin taivas, maailman puhtaimmat veet'

Pikkuhiljaa alkaa olla lihaksisto siinä kunnossa että pystyy näppäilemään tietokonetta. Itse vaelluksen aikana kroppa kesti hyvin mutta urakan päätyttyä huomaa kyllä että jotain tuli tehtyä muutaman päivän aikana - lähes 100 km mittariin soissa, metsissä ja tuntureilla. Mitä korkeammalla dallasi, sen helpompaa.

Kokemus oli ensikertalaiselle mieluisa. Näki paljon erilaisia maisemia ja sai ottaa vähän fyysistä mittaa ihtestään. Blackrock oli kyllä täysin oikeassa (kts. kohta 2), pohjoisessa tosiaan on hyttysiä ihan saatanasti. Mutta niihinkin tottuu kun on tarpeeksi turvonnut. Ja ne syövät mielellään myös uroksia.

Kalastus osoittautui vähän liian vaativaksi lajiksi. Uistimet olivat joen pohjassa jatkuvasti. Kovat virtaukset yhdistettynä kaislikkoisiin pohjiin vaatii taitoa jota nyt ei tainnut olla riittävästi - vielä. Seuraavalla kerralla täytynee ottaa perhovehkeet mukaan. Pääsi sentään näkemään niitä jalokaloja muiden pyydystäminä...

Kilometrejäkin tuli mittariin ihan hyvin, reilut 2300. Välillä pääsi luukuttamaan vauhdikkaamminkin, mutta tietysti matkantekoa hidastivat todennäköisesti maailman tyhmimmät eläimet sekä tietysti ne Suomen ympäriajossa olevat perässä vedettävät paskahuussit joita saa ohitella kierroksella kerta toisensa jälkeen.

Vaelluksen ja ehkä koko kesän kohokohta oli silti viimeisen vaelluspäivän ilta. Maistui aika hyvältä. Ja saattoipa illan mittaan syntyä taas jotain uutta tekemistä ja projektia syksylle ja ensi vuodelle, mene ja tiedä.

Pauselle

1) Sain juuri käsiini Anthony Giddensin uusimman, Over to you, Mr. Brown. Vaikuttaa mukavan helppolukuiselta mutta sisällöltään silti painavalta. Vitsejä tippuu heti ensi sivuista lähtien, esim tämä:

Tony Blair and Gordon Brown decide to take a stroll through the park together. 'Look,' says Tony, 'let's be honest with one onether.' 'Sure', says Gordon; 'you go first.' And that was the end of the conversation.

Kirjoitan kirjasta arvostelun Lippu-lehteen syksyksi.

2) Mystistä miten pikkulapsen kieli kehittyy. Vilma ei ole koskaan käskenyt ketään "lopettamaan", mutta sen sijaan hyvin yleinen kehoitus on nykyisin "älä jo!" Tätä on kiva testata aina esim. kutituksella...

3) Tulikin yllättävä ex tempore lähtö Itä-Lappiin vaeltamaan. Hommaan menee käytännössä viikko, huomenna lähtö. Saa nähdä miten miehen käy, en ole tuota lajia harrastanut aiemmin.