Tämän päivän lehdessä tulkitaan puoluerahoitusratkaisua Taru Tujusen ja Panu Laturin suilla siten, että 30 000 euron lahjoituskatto tulisi olemaan ns. konsernilaajuinen. Laturi viittasi siihen, että esim. yksittäiset UPM:n tehtaat (hypoteettinen tilanne) eivät voisi lahjoittaa erikseen 30 000, vaan UPM laskettaisiin yhden ja saman katon piiriin. Tämä onkin luonnollista, sillä UPM on todella yksi ja sama konserni jonka tase ja tulos löytyy yhden tilinpäätöspumaskan sisältä.
Ammattiliittojen osalta tilanne on täysin toinen, ja tässä suhteessa hallituspuolueiden puoluesihteerit eivät voi tulkita tilannetta yksipuolisesti omaksi edukseen. Ammattiosastot ovat itsenäisiä yhdistyksiä, joilla on oma kirjanpito ja varallisuus, omat säännöt ja omat paikalliset edunvalvontatavoitteet. Niiden täytyy siksi olla eri katon piirissä kuin emoliittonsa.
Vähintäänkin on oltava mahdollista se, että ammattiosastot voivat paikallistasolla tukea heille tärkeitä puolueosastoja. Tällöin katto on tulkittava siten, että ammattiosasto ei saa lahjoittaa yli 30 000 euroa samalle puolueosastolle. Mutta tämä on aivan eri asia kuin se, että valtakunnallinen ammattiliitto tukee jotakin valtakunnallista puoluetta rp.
Puoluerahoituslain loppuhionnassa on tärkeää, että tulos on oikeudenmukainen ja siihen sitoudutaan laajasti. Oli erittäin tökerö tapa lähteä rakentamaan oikeudenmukaista, pitkän aikavälin ratkaisua siltä pohjalta, että oikeistopuolueiden puoluesihteerit päättävätkin lopulta asiasta keskenään. Ellei vasemmiston perusteltuja mielipiteitä oteta huomioon, lakia jouduttaneen muuttamaan pitkin matkaa, aina vaalien välillä, mikä ei demokratian ja läpinäkyvyyden kannalta ainakaan ole hyvä lopputulema.
Thursday, November 19, 2009
Oikeus toteutuu kun hinnasta sovitaan?
Kaikenlaiseen sitä osasi varautua, kun Suomessa vuonna 2007 siirryttiin porvarihallituksen aikakauteen, mutta en kyllä unissanikaan olisi tätä otsikkoa osannut ennakoida: Rikoksista saattaa jatkossa selvitä rahalla. Jos tämän uutisoinnin ideapakkia aletaan viedä lainsäädäntöön, tekevät vihreät ja Tuija Brax vielä melkoisen harakirin kun mietitään mustelmahallituksen oikeistolaisinta hallituksen esitystä.
Jos tuomioon vaikuttaa keventävästi se, että maksaa syyttäjälle rahaa, niin eihän tämä voi olla tasa-arvoista kansalaisten kesken. Rikkaat voivat maksaa tuomioistaan osan pois.
Samoin ihmettelen suuresti ajatusta siitä, että tunnustamalla rikoksen saisi lievemmän rangaistuksen. Yht’äkkiä tulee mieleen, että se johtaisi etenkin ammattirikollisten kohdalla spekulointiin, ellei jopa jonkinasteiseen kaupan käyntiin tunnustuksissa. Yksi tietty rikos on kuitenkin usein yhden tietyn ihmisen tekemä. Jos syyttäjä ei ehdi asiaa tutkia, on kieltämättä helppo ratkaisu etsiä joku, joka jutun tunnustaa - eikä kuluta edes kalliita linnapäiviä niin paljon kuin periaatteessa pitäisi.
Mutta eihän tällä ole oikeuden toteutumisen kanssa mitään tekemistä.
Jos tuomioon vaikuttaa keventävästi se, että maksaa syyttäjälle rahaa, niin eihän tämä voi olla tasa-arvoista kansalaisten kesken. Rikkaat voivat maksaa tuomioistaan osan pois.
Samoin ihmettelen suuresti ajatusta siitä, että tunnustamalla rikoksen saisi lievemmän rangaistuksen. Yht’äkkiä tulee mieleen, että se johtaisi etenkin ammattirikollisten kohdalla spekulointiin, ellei jopa jonkinasteiseen kaupan käyntiin tunnustuksissa. Yksi tietty rikos on kuitenkin usein yhden tietyn ihmisen tekemä. Jos syyttäjä ei ehdi asiaa tutkia, on kieltämättä helppo ratkaisu etsiä joku, joka jutun tunnustaa - eikä kuluta edes kalliita linnapäiviä niin paljon kuin periaatteessa pitäisi.
Mutta eihän tällä ole oikeuden toteutumisen kanssa mitään tekemistä.
Sunday, November 15, 2009
Linnanjuhlat ja sikainfluenssa
Lehdissä kirjoitellaan, että linnan juhlat ovat tänä vuonna vaarassa sikainfluenssan vuoksi. Tässäpä yksi ehdotus presidentti Haloselle, kuinka toimia tilanteessa.
Ensin Halonen voisi ilmoittaa, että epidemian ja tartuntavaaran vuoksi tämän vuotiset itsenäisyyspäivän juhlat presidentinlinnassa perutaan.
Seuraavaksi hän voisi palata asiaan uudenvuodenpuheessaan 1.1.2010. Halonen voisi kerrata linnanjuhlien historiaa ja analysoida niiden merkitystä ja tavoitetta nykyään. Ajatuksena on varmasti ollut juhlistaa näyttävästi itsenäisyytensä taistellutta Suomea kerran vuodessa. Ellei nyt koko kansan, niin ainakin eliitin ja establishmentin voimin. Presidentti saattaisi todeta, että nykyisellään juhlat toistavat samaa kaavaa eivätkä tuo mitään lisäarvoa isänmaalle, korkeintaan keltaiselle lehdistölle.
Halonen voisi todeta, että kun kansankunta selvisi hyvin eteenpäin ilman linnan juhlia 2009, ei juhlia järjestetä enää myöskään tulevina vuosina. Pitkät kättelyjonot, boolin reseptin miettiminen ja väkinäinen pönöttäminen hiki päässä eivät ole ainoa tai ainakaan paras tapa juhlia itsenäisyyttä.
Perinteisten juhlien sijaan presidentti järjestää 6.12.2010 presidentinlinnassa Maailma kylässä – festivaalin huipentuman, johon kutsuu paitsi laajan leikkauksen tyypillisten linnanjuhlien kotimaista kutsuvierasporukasta, myös ulkomaalaisia päättäjiä ja kansainvälisen politiikan ajankohtaisia avainhahmoja.
Erillisenä ohjelmanumerona juhlassa paljastettaisiin miljoonan dollarin arvoinen Millenium Technolozy Price, joka nykyisellään jaetaan joka toinen vuosi.
Uudistuneiden linnanjuhlien tarkoituksena olisi juhlia ja esitellä Suomea osana kansainvälistä yhteisöä, lisätä teknologiapalkinnon saamaa huomiota ja korostaa koulutuksen ja teknologisen kehityksen merkitystä pienen avotalouden menestykselle.
Kättelyjonojen sijaan huomio keskittyisi teknologiapalkinnon jakamiseen, keksinnöstä johtuviin mahdollisuuksiin ja Suomen markkinointiin ulospäin.
Ensin Halonen voisi ilmoittaa, että epidemian ja tartuntavaaran vuoksi tämän vuotiset itsenäisyyspäivän juhlat presidentinlinnassa perutaan.
Seuraavaksi hän voisi palata asiaan uudenvuodenpuheessaan 1.1.2010. Halonen voisi kerrata linnanjuhlien historiaa ja analysoida niiden merkitystä ja tavoitetta nykyään. Ajatuksena on varmasti ollut juhlistaa näyttävästi itsenäisyytensä taistellutta Suomea kerran vuodessa. Ellei nyt koko kansan, niin ainakin eliitin ja establishmentin voimin. Presidentti saattaisi todeta, että nykyisellään juhlat toistavat samaa kaavaa eivätkä tuo mitään lisäarvoa isänmaalle, korkeintaan keltaiselle lehdistölle.
Halonen voisi todeta, että kun kansankunta selvisi hyvin eteenpäin ilman linnan juhlia 2009, ei juhlia järjestetä enää myöskään tulevina vuosina. Pitkät kättelyjonot, boolin reseptin miettiminen ja väkinäinen pönöttäminen hiki päässä eivät ole ainoa tai ainakaan paras tapa juhlia itsenäisyyttä.
Perinteisten juhlien sijaan presidentti järjestää 6.12.2010 presidentinlinnassa Maailma kylässä – festivaalin huipentuman, johon kutsuu paitsi laajan leikkauksen tyypillisten linnanjuhlien kotimaista kutsuvierasporukasta, myös ulkomaalaisia päättäjiä ja kansainvälisen politiikan ajankohtaisia avainhahmoja.
Erillisenä ohjelmanumerona juhlassa paljastettaisiin miljoonan dollarin arvoinen Millenium Technolozy Price, joka nykyisellään jaetaan joka toinen vuosi.
Uudistuneiden linnanjuhlien tarkoituksena olisi juhlia ja esitellä Suomea osana kansainvälistä yhteisöä, lisätä teknologiapalkinnon saamaa huomiota ja korostaa koulutuksen ja teknologisen kehityksen merkitystä pienen avotalouden menestykselle.
Kättelyjonojen sijaan huomio keskittyisi teknologiapalkinnon jakamiseen, keksinnöstä johtuviin mahdollisuuksiin ja Suomen markkinointiin ulospäin.
Friday, September 18, 2009
Onko järkeä?
Hallituksen esitys pitkäaikaissäästämisen veroedun laajentamisesta on vailla tolkkua ja kuvastaa hyvin hallituksen keski- ja suurituloisia suosivia verolinjoja.
1. Veroetu maksaa
Kyse ei ole siirretystä verotuksesta, kuten Katainen väittää, vaan hukatuista verotuloista maksuvähennyksen muodossa. Suurin osa veroedun laajennuksen kumuloimasta ”lisäsäästämisestä” tapahtuu siten, että hyvätuloiset ohjaavat muusta säästämisestään osan tähän hallituksen tukemaan säästömuotoon saadakseen 1400 euron vuosittaisen verohyödyn kuitattua.
2. Miksi eläkesäästämistä pitäisi suosia?
Hallitus ei ole perustellut sitä, mihin tarkoitukseen eläkesäästämisen veroetu on rakennettu. Suomessa on lakisääteinen työeläkejärjestelmä, joka turvaa kulutustason karkean säilymisen eläkeiässä. Järjestelmä on poikkeuksellisen toimiva kansainvälisessä vertailussa. Täydentävää säästämistä voi aina harjoittaa omien mieltymysten mukaan, ja se on varmasti taloudellisesti kannattavaa ilman veroetuja. Pääomatuloverotus on nykyisellä 28 % tasolla matalaa joka tapauksessa.
3. Mitä olisi pitänyt tehdä?
Sen sijaan että hallitus laajensi veroetua osakkeisiin ja sijoitusrahastoihin, sen olisi pitänyt sulkea nykyinen vapaahtoisen eläkevakuuttamisen veroetukäytäntö ja tiivistää näin veropohjaa.
1. Veroetu maksaa
Kyse ei ole siirretystä verotuksesta, kuten Katainen väittää, vaan hukatuista verotuloista maksuvähennyksen muodossa. Suurin osa veroedun laajennuksen kumuloimasta ”lisäsäästämisestä” tapahtuu siten, että hyvätuloiset ohjaavat muusta säästämisestään osan tähän hallituksen tukemaan säästömuotoon saadakseen 1400 euron vuosittaisen verohyödyn kuitattua.
2. Miksi eläkesäästämistä pitäisi suosia?
Hallitus ei ole perustellut sitä, mihin tarkoitukseen eläkesäästämisen veroetu on rakennettu. Suomessa on lakisääteinen työeläkejärjestelmä, joka turvaa kulutustason karkean säilymisen eläkeiässä. Järjestelmä on poikkeuksellisen toimiva kansainvälisessä vertailussa. Täydentävää säästämistä voi aina harjoittaa omien mieltymysten mukaan, ja se on varmasti taloudellisesti kannattavaa ilman veroetuja. Pääomatuloverotus on nykyisellä 28 % tasolla matalaa joka tapauksessa.
3. Mitä olisi pitänyt tehdä?
Sen sijaan että hallitus laajensi veroetua osakkeisiin ja sijoitusrahastoihin, sen olisi pitänyt sulkea nykyinen vapaahtoisen eläkevakuuttamisen veroetukäytäntö ja tiivistää näin veropohjaa.
Monday, August 17, 2009
Viva los Mineros!
Suomalaisen ay-väen kannattaa viimeistään nyt laittaa merkille IMF:ssä ("The positive one", kuten ystäväni Rob Johnston asian ilmaisee) toukokuussa tapahtunut henkilövaihdos. Maailman metallin pääsihteeriksi valittiin suomalainen Jyrki Raina, joka on viime vuodet toiminut Pohjoismaisen teollisuusliittoyhteisön IN:n (Industrianställda i Norden) pääsihteerinä.
Jyrki raottaa uusimman Ahjon kolumnissaan IMF:n haasteita ja suunnitelmiaan järjestön agendasta: ay-verkostojen rakentaminen ylikansallisiin yrityksiin, järjestäytyminen, ay-oikeudet ja kampanjat, kehitysmaiden ammattiliittojen vahvistaminen sekä taistelu epätyypillistä työtä vastaan. Ei vähät mitään!
Haasteita riittää, mutta erityisesti kehitysmaissa tehtävä järjestäytymisen edistämistyö on keskeistä paitsi kyseisten maiden palkansaajien edunvalvonnan kannalta, myös kehittyneiden maiden näkökulmasta. On epäoikeudenmukaista, jos yritykset kohdistavat aktiviteettinsa sen perusteella, missä palkansaajien oikeudet toteutuvat huonosti jos lainkaan. Matka kohti parempaa maailmaa kulkee järjestäytymisasteen nousun kautta. Kehitysmaiden liittoja on kaikki syy tukea myös taloudellisesti.
Suomalainen ay-liike ei ainaa huomaa tai osaa arvostaa muissa maissa tehtävän ay-taistelun merkitystä, kun omat asiat ovat kohtuullisen hyvin. On hyvä, että ympäri maailmaa toimivat suomalaiset raportoivat asioista myös tänne päin. Yhteistyötä, kanssakäymistä ja tiedonvälitystä tarvitaan kaikilla tasoilla. Jyrki Rainan panos tässäkin asiassa tulee varmasti olemaan tärkeä.
Jyrki raottaa uusimman Ahjon kolumnissaan IMF:n haasteita ja suunnitelmiaan järjestön agendasta: ay-verkostojen rakentaminen ylikansallisiin yrityksiin, järjestäytyminen, ay-oikeudet ja kampanjat, kehitysmaiden ammattiliittojen vahvistaminen sekä taistelu epätyypillistä työtä vastaan. Ei vähät mitään!
Haasteita riittää, mutta erityisesti kehitysmaissa tehtävä järjestäytymisen edistämistyö on keskeistä paitsi kyseisten maiden palkansaajien edunvalvonnan kannalta, myös kehittyneiden maiden näkökulmasta. On epäoikeudenmukaista, jos yritykset kohdistavat aktiviteettinsa sen perusteella, missä palkansaajien oikeudet toteutuvat huonosti jos lainkaan. Matka kohti parempaa maailmaa kulkee järjestäytymisasteen nousun kautta. Kehitysmaiden liittoja on kaikki syy tukea myös taloudellisesti.
Suomalainen ay-liike ei ainaa huomaa tai osaa arvostaa muissa maissa tehtävän ay-taistelun merkitystä, kun omat asiat ovat kohtuullisen hyvin. On hyvä, että ympäri maailmaa toimivat suomalaiset raportoivat asioista myös tänne päin. Yhteistyötä, kanssakäymistä ja tiedonvälitystä tarvitaan kaikilla tasoilla. Jyrki Rainan panos tässäkin asiassa tulee varmasti olemaan tärkeä.
Sunday, August 09, 2009
Hankalaa, sanoi Kiviniemi
Kuntien takauskeskuksen toimitusjohtaja Heikki Niemeläinen ehdotti eilen (HS 8.8), että valtio säätäisi lait, joiden avulla kuntataloudesta saataisiin löysiä pois. Tänään kuntaministeri Mari Kiviniemi (kesk.) vastaa Niemeläiselle, että ei onnistu, sillä tällaisia lakeja on käytännössä hankala säätää.
Mahtavaa keskustelua.
Varmaankin tällaisten lakien säätäminen on haastavaa, mutta ei kai poliitikkoja valita siksi että he voisivat hoitaa rutiineja ja kieltäytyä haasteista. Itse asiassa monet poliitikot jopa kampanjoivat paremman maailman puolesta,
ja jotkut saavat jotain aikaiseksikin.
Mari Kiviniemi kuitenkin tarjoaa ei-oota kuntataloudelle, sillä "jos sellaisia lakeja olisi helppo tehdä, ne olisi jo kirjoitettu". Kun lausujana on ministeritason poliitikko, kannattaa tuo lause lukea ajatuksella kahteen kertaan. Mitä se kertoo?
Tehostamislakien sijasta Kiviniemi pohtii, että kuntien kannattaisi kerätä puskureita hyvinä aikoina niukkojen aikojen varalle. Onpa #*#*#*#*:n hyvä ehdotus keskellä syvintä taantumaa.
Oikein innolla odotan, että koska pääsee taas äänestämään näistä kunnianhimoisista kansanvillitsijöistä omaa edustajaansa.
Mahtavaa keskustelua.
Varmaankin tällaisten lakien säätäminen on haastavaa, mutta ei kai poliitikkoja valita siksi että he voisivat hoitaa rutiineja ja kieltäytyä haasteista. Itse asiassa monet poliitikot jopa kampanjoivat paremman maailman puolesta,
ja jotkut saavat jotain aikaiseksikin.
Mari Kiviniemi kuitenkin tarjoaa ei-oota kuntataloudelle, sillä "jos sellaisia lakeja olisi helppo tehdä, ne olisi jo kirjoitettu". Kun lausujana on ministeritason poliitikko, kannattaa tuo lause lukea ajatuksella kahteen kertaan. Mitä se kertoo?
Tehostamislakien sijasta Kiviniemi pohtii, että kuntien kannattaisi kerätä puskureita hyvinä aikoina niukkojen aikojen varalle. Onpa #*#*#*#*:n hyvä ehdotus keskellä syvintä taantumaa.
Oikein innolla odotan, että koska pääsee taas äänestämään näistä kunnianhimoisista kansanvillitsijöistä omaa edustajaansa.
Friday, August 07, 2009
Back to reality
Kun ärsytys tunkeutuu mukavuusalueelle, on kirjoitettava.
Hyvä toveri ja ystävä, Villiruusu ry:n puheenjohtaja Juha Beurling tarjoaa tämän päivän Demarissa hyvän esimerkin nk. punavihreästä energiapolitiikasta. Ympäristömies Beurling tyrmää sekä lisäydinvoiman (päästötön) että vesivoiman (päästötön) rakentamisen, mutta jättää kertomatta millä lailla tulevaisuuden sähkö Suomessa tehtäisiin. Ainakaan päästöttömiä vaihtoehtoja ei käsittääkseni ole kovin monia. Suorastaan hurjalta kuulostaa Beurlingin toive siitä, että punavihreän hallituspohjan energiapolitiikka syntyisi ”minun silmissäni edistyksellisten voimien” kynän kautta.
Olen käynyt viime vuosina useampaan kertaan, eri yhteyksissä, alustamassa ulkomailla suomalaisesta energiapolitiikasta. Viime vuonna pidin aiheesta Tukholmassa esityksen otsikolla ”No, no, no – how to do energy in Finland?” (http://www.tillvaxtforum.se/media/invitation__energy_in_europe.pdf). Analysoituani otsikkoni se herätti sekä muissa alustajissa että seminaariyleisössä varsinaisen ahaa-elämyksen. Ei-liike on vahvoilla julkisessa keskustelussa myös monessa muussa maassa.
Länsi-Saksan liittokansleri Konrad Adenauerin vaalislogan oli 1950-luvun lopulla ”No experiments”. Tylystä tyylistään huolimatta sanomassa on vinha perä. Uskottavaa politiikkaa ei voi rakentaa toiveiden ja kokeilujen varaan, ainakaan pelkästään. Tämän hetken muotitavoite ”Green growth” ilman kunnollista, uskottavaa sisältöä on tulevaisuuden mahdollisuus, mutta sen varaan ei voida jättäytyä. Ympäripyöreän maalailun sijasta poliitikkojen pitäisi keskittyä tarkasti niihin asioihin, joihin heillä on vaikutusvaltaa.
Suomessakin on syytä keskittyä miettimään, millä tavalla toisaalta parannetaan teollisuuden kilpailukykyä ja toisaalta edistetään sen rakennemuutosta kohti korkeampaa tuottavuutta ja parempia tuotteita. Toki tarvitsemme myös lisää palveluja työllisyyden edistämiseksi ja kansainvälisten suhdanteiden merkityksen tasaamiseksi, mutta tämän ei pidä eikä tarvitse tapahtua teollisuuden kustannuksella.
Puhuttaessa ekoinnovaatioista yms. on myös muistettava, että politiikalla ja poliittisella päättämisellä (tai puhumisella!) ei voida oikeasti päättää siitä, että Suomeen syntyisi uusia, vihreitä piisirulaaksoja, jotka työllistäisivät koulutetut insinöörimme ja softasuunnittelijamme hyvillä palkoilla, loisivat runsaasti vientituloja ja pelastaisivat samalla maailman ilmastonmuutoksen ikeeltä. Se on mukava ajatus, mutta uusista investoinneista ja break-through – teknologioista vastaavat yksityiset yritykset eivätkä poliitikot.
On tehtävä valintoja niiden vaihtoehtojen kesken, jotka ovat käytettävissä siinä maailmassa, jossa nyt elämme.
Kaikkiin energiamuotoihin liittyy omat ongelmansa. Ajatus ydinvoiman massiivisesta lisärakentamisesta Suomeen ei ole itsessään kovin houkutteleva; paljon parempi olisi jos voisimme alkaa rakentamaan energiantuotantoa uusiutuvien energialähteiden varaan. Mutta käytännössä emme vielä voi. Olemassa oleva kapasiteetti vanhenee, tuontienergiasta halutaan hiljalleen irrottautua, sähkön tuotannon on oltava ennustettavaa ja turvallista.
Mielestäni on hyödyllistä tutustua jokaiseen sisällä olevaan ydinvoimahakemukseen paitsi energiapolitiikasta, myös niiden omista lähtökohdista käsin. On mielenkiintoista huomata, miten Fortumin, TVO:n ja Fennovoiman hakemukset sisältävät kaikki oman logiikkansa. Ne ovat kaikki hyvin perusteltuja. On itse asiassa aika ummehtunutta poliittista kulttuuria, että Suomen hallituksen pitäisi niiden kesken valita mitkä investoinnit saavat luvan ja mitkä eivät.
Kannattaa huomata, että hiljattain julkaistiin myös työryhmäraportti sähköautojen potentiaalista Suomessa. Keskeinen haaste niiden kohdalla on se, kuinka turvataan edullisen sähkön saanti ”polttoaineeksi”.
Vihreän kasvun ja ”vihreiden työpaikkojen” keskeinen sisältö on ainakin tällä hetkellä se, että suomalainen puhdas ja energiaa tehokkaasti (sekä uusiutuvia energialähteitä voimakkaasti hyödyntävä) käyttävä teollisuus pystyy vahvistamaan kilpailuasemiaan post-Kioto – maailmassa – uuden ilmastosopimuksen toimintaympäristössä. Uusi teknologia, ekoinnovaatiot ja puhdas kasvu yhdistyvät Suomen kohdalla kaikkein luontevimmin nimenomaan teollisuuden rakennemuutokseen, mikä taas voi aivan hyvin merkitä tulevaisuudessa myös kasvua taantumuksen sijasta.
Hyvä toveri ja ystävä, Villiruusu ry:n puheenjohtaja Juha Beurling tarjoaa tämän päivän Demarissa hyvän esimerkin nk. punavihreästä energiapolitiikasta. Ympäristömies Beurling tyrmää sekä lisäydinvoiman (päästötön) että vesivoiman (päästötön) rakentamisen, mutta jättää kertomatta millä lailla tulevaisuuden sähkö Suomessa tehtäisiin. Ainakaan päästöttömiä vaihtoehtoja ei käsittääkseni ole kovin monia. Suorastaan hurjalta kuulostaa Beurlingin toive siitä, että punavihreän hallituspohjan energiapolitiikka syntyisi ”minun silmissäni edistyksellisten voimien” kynän kautta.
Olen käynyt viime vuosina useampaan kertaan, eri yhteyksissä, alustamassa ulkomailla suomalaisesta energiapolitiikasta. Viime vuonna pidin aiheesta Tukholmassa esityksen otsikolla ”No, no, no – how to do energy in Finland?” (http://www.tillvaxtforum.se/media/invitation__energy_in_europe.pdf). Analysoituani otsikkoni se herätti sekä muissa alustajissa että seminaariyleisössä varsinaisen ahaa-elämyksen. Ei-liike on vahvoilla julkisessa keskustelussa myös monessa muussa maassa.
Länsi-Saksan liittokansleri Konrad Adenauerin vaalislogan oli 1950-luvun lopulla ”No experiments”. Tylystä tyylistään huolimatta sanomassa on vinha perä. Uskottavaa politiikkaa ei voi rakentaa toiveiden ja kokeilujen varaan, ainakaan pelkästään. Tämän hetken muotitavoite ”Green growth” ilman kunnollista, uskottavaa sisältöä on tulevaisuuden mahdollisuus, mutta sen varaan ei voida jättäytyä. Ympäripyöreän maalailun sijasta poliitikkojen pitäisi keskittyä tarkasti niihin asioihin, joihin heillä on vaikutusvaltaa.
Suomessakin on syytä keskittyä miettimään, millä tavalla toisaalta parannetaan teollisuuden kilpailukykyä ja toisaalta edistetään sen rakennemuutosta kohti korkeampaa tuottavuutta ja parempia tuotteita. Toki tarvitsemme myös lisää palveluja työllisyyden edistämiseksi ja kansainvälisten suhdanteiden merkityksen tasaamiseksi, mutta tämän ei pidä eikä tarvitse tapahtua teollisuuden kustannuksella.
Puhuttaessa ekoinnovaatioista yms. on myös muistettava, että politiikalla ja poliittisella päättämisellä (tai puhumisella!) ei voida oikeasti päättää siitä, että Suomeen syntyisi uusia, vihreitä piisirulaaksoja, jotka työllistäisivät koulutetut insinöörimme ja softasuunnittelijamme hyvillä palkoilla, loisivat runsaasti vientituloja ja pelastaisivat samalla maailman ilmastonmuutoksen ikeeltä. Se on mukava ajatus, mutta uusista investoinneista ja break-through – teknologioista vastaavat yksityiset yritykset eivätkä poliitikot.
On tehtävä valintoja niiden vaihtoehtojen kesken, jotka ovat käytettävissä siinä maailmassa, jossa nyt elämme.
Kaikkiin energiamuotoihin liittyy omat ongelmansa. Ajatus ydinvoiman massiivisesta lisärakentamisesta Suomeen ei ole itsessään kovin houkutteleva; paljon parempi olisi jos voisimme alkaa rakentamaan energiantuotantoa uusiutuvien energialähteiden varaan. Mutta käytännössä emme vielä voi. Olemassa oleva kapasiteetti vanhenee, tuontienergiasta halutaan hiljalleen irrottautua, sähkön tuotannon on oltava ennustettavaa ja turvallista.
Mielestäni on hyödyllistä tutustua jokaiseen sisällä olevaan ydinvoimahakemukseen paitsi energiapolitiikasta, myös niiden omista lähtökohdista käsin. On mielenkiintoista huomata, miten Fortumin, TVO:n ja Fennovoiman hakemukset sisältävät kaikki oman logiikkansa. Ne ovat kaikki hyvin perusteltuja. On itse asiassa aika ummehtunutta poliittista kulttuuria, että Suomen hallituksen pitäisi niiden kesken valita mitkä investoinnit saavat luvan ja mitkä eivät.
Kannattaa huomata, että hiljattain julkaistiin myös työryhmäraportti sähköautojen potentiaalista Suomessa. Keskeinen haaste niiden kohdalla on se, kuinka turvataan edullisen sähkön saanti ”polttoaineeksi”.
Vihreän kasvun ja ”vihreiden työpaikkojen” keskeinen sisältö on ainakin tällä hetkellä se, että suomalainen puhdas ja energiaa tehokkaasti (sekä uusiutuvia energialähteitä voimakkaasti hyödyntävä) käyttävä teollisuus pystyy vahvistamaan kilpailuasemiaan post-Kioto – maailmassa – uuden ilmastosopimuksen toimintaympäristössä. Uusi teknologia, ekoinnovaatiot ja puhdas kasvu yhdistyvät Suomen kohdalla kaikkein luontevimmin nimenomaan teollisuuden rakennemuutokseen, mikä taas voi aivan hyvin merkitä tulevaisuudessa myös kasvua taantumuksen sijasta.
Saturday, July 11, 2009
Tapu tapu
Noniin. Jotta voin aina tarpeen tullen kertoa suhtautuvani hallituksen politiikkaan rakentavasti ja antavani myös kehuja silloin kuin niiden paikka on, todettakoon seuraavaa.
Vajaan parin miljardin euron kauppapaketti kiinalaisvaltuuskunnan kanssa oli erittäin hyvä juttu. Kai tämäkin asia olisi voitu sössiä, mutta putkeen meni. Väyrynen ja Pekkarinen pääsivät väläyttelemään taitojaan menneiltä vuosikymmeniltä; niille on nyt jälleen ilmeisesti ihan oikeaa käyttöä. Hyvä juttu, taputapu.
Näin keskellä kesää tätä ei kukaan parhaassa tapauksessa edes huomaa...
Vajaan parin miljardin euron kauppapaketti kiinalaisvaltuuskunnan kanssa oli erittäin hyvä juttu. Kai tämäkin asia olisi voitu sössiä, mutta putkeen meni. Väyrynen ja Pekkarinen pääsivät väläyttelemään taitojaan menneiltä vuosikymmeniltä; niille on nyt jälleen ilmeisesti ihan oikeaa käyttöä. Hyvä juttu, taputapu.
Näin keskellä kesää tätä ei kukaan parhaassa tapauksessa edes huomaa...
Subscribe to:
Posts (Atom)
