Tämän tyyppinen uutinen saa meikäläisen adrenaliinitason heti nousuun ja päässä rupeaa risteilemään erilaisia kehitysvariantteja. Mikä olisikaan hienompaa taloustoimittajan työssä kuin päästä kirjoittamaan etusivun lööppi: "Kiina uhkaa kaataa dollarin!"
Tuo uhkaus, johon nyt ilmeisesti voi jollakin vakavuudella suhtautua, olisi juuri sen laatuinen shokki, jota ekonomistit tällä hetkellä pelkäävät: tavallaan irrationaalinen, yllättävä, mutta silti maailmantalouden tämänhetkiseen perusjuoneen loogisesti kytkeytyvä. Maailmantaloudessa ja sen suurimmilla osapelureilla menee tällä hetkellä vahvasti, eikä synkkiä pilviä ole periaatteessa näkyvissä. Pieniä ukkosvarauksia on annettu mm. juuri tämän tyyppisen dollaridiplomatian epäonnistumisen varalta.
Harva maa pystyy tällä hetkellä vakavalla pokalla uhkaamaan amerikan dollaria. Kiina pystyy. Se on sijoittanut USA-kaupasta keräämänsä tuhottoman rahaläjän suureksi osaksi amerikkalaisiin velkapapereihin. Ne ovat korkopapereita, joiden tuotto maksetaan dollareissa. Jos Kiina uhkauksensa mukaan laittaisi näitä lyhyessä ajassa tarpeeksi ison kasan tiskiin (ja vahvistaisi asian vielä maailman talouslehdissä!), dollari saattaisi ajatua syöksykierteeseen, koska kyseessä olisi valuutan massamyynti. Fed joutuisi reagoimaan kovalla koronnostolla ja jenkkikuluttaja sanoisi asuntolainoineen että ouch!
Kiinan uhkaus perustuu vääntöön siitä, mikä on dollarin ja yuanin poliittinen tasapainokurssi. Taloustieteilijöiden mukaan dollarin tulisi kyllä heikentyä, mutta ei niin paljon kuin jenkit itse väittävät. USA:n kongressi pyrkii nyt vahvistamaan yuania kiinalaistuotteidn tariffeilla, mikä on malliesimerkki demokraattien täysin kädettömästä hölynpölylinjasta kauppapolitiikassa. Voi kun tässä asiassa päästäisiin takaisin Clintonin aikoihin. Ei tarvitsisi kiinalaistenkaan uhkailla.
Kannattaa tietysti huomata, että periaatteessa dollarin romahdus kohtaisi kaikkein synkimmin juuri sen aiheuttajia eli kiinalaisia bondien omistajia: heidän omien papereidensa arvo siinä kärsisi ja paljon. Mutta tässä onkin kyseessä nyt muut asiat kuin lyhyen tai keskipitkän aikavälin tuotonmaksimointi. Tässä pelissä politiikka, valta ja raha pelaavat ristiin tavalla, jonka selvittämiseksi voitaisiin mielestäni käsikirjoittaa pikaisesti uusi Bond-filmi.
No niin, kesäparta lähti sitten ja ylihuomenna pehmeä tiputus takaisin Metallitalon uumeniin.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
3 comments:
Kupletti tähän saakka: Kiina kasvoi vientivetoisesti, päävientikohteena Yhdysvallat. Turvatakseen kaupan Kiina hirtti Yuanin kurssin taalaan, käytännössä kaupan ylijäämä sterilisoitiin ostamalla amerikkalaisia joukkovelkakirjoja. Seurauksena halpaa rahaa jenkeissä, asuntokupla, ja kuluttajien velkaantuminen, sekä alati kasvava kauppavaje.
Tämä ei ollut talousviisaiden mielestä ongelma koska valuuttakursseille ja alijäämillä ei ole merkitystä Uudessa Globaalissa Talousjärjestyksessä. Hevonpaskasensorin olisi pitänyt älähtää viimeistään siinä vaiheessa kun ihan aikuisten oikeasti esitettiin ettei Yhdysvalloilla ole alijäämää koska se tuottaa omaisuutta jota ei pysty mittaamaan, eli "dark matter".
Sitten kun taala lähti tippumaan suhteessa Euroon, ilmeisesti ainakin osittain sen takia että sijoittajat halusivat implisiittisen pimeän materian tilalle konkreettisia euroja, niin Yuan tuli alas mukana. Seuraus oli tietenkin kasvava kaupan ylijäämä suhteessa Eurooppaan...
Eli nyt ollaan sitten tilanteessa jossa Kiinalla on reilu tuhat miljardia taalaa kiinni taalasijoituksissa. Jos paikallinen keskuspankki myy niitä niin kuin yllä uhkailtiin takkiin tulee helposti muutama sata miljardia. Toisaalta, jos samainen keskuspankki lakkaa kierrättämästä kauppavajeen ylijäämää, niin Yuan vahvistuu jolloin pelkona on että parikymmentä miljoonaa matalan tuottavuuden vientiteollisuuden työpaikkaa siirtyy halvemman kustannustason maihin. Mutta jos sterilisointikierretää ei katkaista niin väistämätön valuuttatappio vain kasva...
Brwtton Woods II dokumentaattori Brad Setser tosin on sitä mieltä, että Kiinan talouden kannalta valuuttakurssin muustakin kuin nimellisestä vapauttamisesta olisi hyötyä myös Kiinalle (http://www.rgemonitor.com/blog/setser/208065/)
Henk. koht. olen sitä mieltä, että pieni Suomi tai jopa Etelä-Korean kokoinen valtio voi devalvoida itsensä teollisuusvaltioksi, Kiinan kokoinen maa ei.
Maailmantalous saattaisi sulattaa Yuanin vahvistumisen, mutta kuten Koobra toteaa kun otetaan tähän poliitikot mukaan niin katastrofin ainekset on olemassa. Avainkysymys on että jos Kiina vähentää taalavarantojaan niin mihin ne sijoitetaan?
Kiinalaiset voisivat lisätä kotimaista kulutusta, mutta tämä vahvistaisi keskiluokkaa ja voisi näin uhata kommunistisen puolueen yksinvaltaa. Lisäksi viennin kasvu heikkenisi.
Jos kiinalaiset taas yrittävät sijoittaa rahat Eurooppaan, niin euro vahvistuu suhteessa Yuaniin, kaupan alijäämä suhteessa Kiinaan kasvaa, Euroalueelle tulvii löysää rahaa, jne. eli Kiina - Yhdysvallat suhteen ongelmat siirretään Kiina - EU ongelmiksi. Paitsi, että jo nyt hermostuneet ranskalaiset ja eteläeurooppalaiset eivät tule hyväksymään tätä, Sarko saa kummasti tukea EKP:n ottamiseen poliittiseen ohjaukseen... Kehityskulku jonka looginen päätepiste on kauppasota EU:n ja Kiinan välillä.
Aivan loistava artikkeli ja aivan loistava kommentti temeltä.
Tällaista keskustelua ei todellakaan löydy Kauppalehden keskustelupalstalta.
Kiitoksia Jukka, mutta etupäässä referoin muualta luettua, varsinkin Setseriä. Joka on muuten uusimmasaan päin vastoin kuin Koobra pitää selvänä, että jos Kiinan keskuspankki lakkaisi ostamasta taalaa, niin Fed laskee (lyhyttä) korkoa koska pitkät korot nousevat. Muutenkin mainio kirjoitus. tosiaankin "The time to find a constructive solution is growing short."
http://www.rgemonitor.com/blog/setser/209711
Post a Comment