Pikkuhiljaa alkaa olla lihaksisto siinä kunnossa että pystyy näppäilemään tietokonetta. Itse vaelluksen aikana kroppa kesti hyvin mutta urakan päätyttyä huomaa kyllä että jotain tuli tehtyä muutaman päivän aikana - lähes 100 km mittariin soissa, metsissä ja tuntureilla. Mitä korkeammalla dallasi, sen helpompaa.
Kokemus oli ensikertalaiselle mieluisa. Näki paljon erilaisia maisemia ja sai ottaa vähän fyysistä mittaa ihtestään. Blackrock oli kyllä täysin oikeassa (kts. kohta 2), pohjoisessa tosiaan on hyttysiä ihan saatanasti. Mutta niihinkin tottuu kun on tarpeeksi turvonnut. Ja ne syövät mielellään myös uroksia.
Kalastus osoittautui vähän liian vaativaksi lajiksi. Uistimet olivat joen pohjassa jatkuvasti. Kovat virtaukset yhdistettynä kaislikkoisiin pohjiin vaatii taitoa jota nyt ei tainnut olla riittävästi - vielä. Seuraavalla kerralla täytynee ottaa perhovehkeet mukaan. Pääsi sentään näkemään niitä jalokaloja muiden pyydystäminä...
Kilometrejäkin tuli mittariin ihan hyvin, reilut 2300. Välillä pääsi luukuttamaan vauhdikkaamminkin, mutta tietysti matkantekoa hidastivat todennäköisesti maailman tyhmimmät eläimet sekä tietysti ne Suomen ympäriajossa olevat perässä vedettävät paskahuussit joita saa ohitella kierroksella kerta toisensa jälkeen.
Vaelluksen ja ehkä koko kesän kohokohta oli silti viimeisen vaelluspäivän ilta. Maistui aika hyvältä. Ja saattoipa illan mittaan syntyä taas jotain uutta tekemistä ja projektia syksylle ja ensi vuodelle, mene ja tiedä.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment