Isäntien jalanjäljille

Eläketurvakeskuksen mukaan parin vuoden takainen eläkeuudistus on saavuttamassa tavoitteitaan etuajassa suunnitellusta aikataulusta. Hienoa, hyvä kolmikanta, hyvä demarit! Uudistus on suomalaisessa ikärakennetilanteessa hyvin tärkeä, eläkeikää pitää saada hilattua ylös ja parempi että tämä tapahtuisi oma-aloitteisesti eikä pakolla.

Päivän kauppalehdestä huomasin, että työnantajaleirin isännät näyttävät asiassa positiivista esimerkkiä. Herrat Arto Ojala ja Johannes Koroma eivät jää eläköitymisensä jälkeen turhia puhaltelemaan vaan jatkavat erilaisia duuneja vähän pinemmässä mittakaavassa. Säätiöasiamiehinä ja kirjoittaja-keskustelijoina. Olisi mukavaa, että valtavalla kokemuksella varustetut ay-ihmiset toimisivat samoin. Metallitalossakin ovet käyvät ahkeraan kun ihmiset saavuttavat eläkeikää porukalla, ja samalla on vaara että paljon osaamista ja kokemusta häipyy tavoittamattomiin.

Joku sanoi jossakin yhteydessä, että pitäisi lopettaa kokonaan käsitteen "eläkeläinen" käyttö. Olen samaa mieltä. Etenkin kun toimihenkilöistyminen etenee ja raskaat fyysiset työt vähenevät, ei ole syytä vetää selkeitä rajoja työelämän ja eläke-elämän välille - sehän johdattaa senioreiden ajatuksia kaikenlaiseen passiiviseen kiikkustuolissa istuskeluun, josta ei ole juurikaan hyötyä. Itse tiedän muuten myös ainakin pari yli 60-kymppistä telakka/rakennusmiestä, joilla ei ole mitään kiinnostusta ajatellakaan eläkkeelle jäämistä. Eli ei se työn fyysisyyskään pakottava kriteeri ole.

Päivän hesarista kannattaa lukea Metallin tutkijanakin entisessä elämässään toimineen Kimmo Kevätsalon vieraskynä, hyvä kolumni. Jälleen puheenvuoro, jossa painotetaan ay-liikkeen merkitystä keskeisten globaaleiden ongelmien ratkomisessa. Meidän on tuettava kaikin käytettävissä olevin keinoin ihmisten järjestäytymistä kehitysmaissa (ja USA:ssa ;). Sitä näkökulmaa en edelleenkään oikein hyväksy, että pitäisi jotenkin löysätä edunvalvontaa omien jäsenten kannalta - työehtoja pitää aina pyrkiä parantamaan, ei Suomessakaan ole yhtään työntekijäryhmää jolla asiat olisivat niin mallillaan että energian voisi laittaa kokopäiväisesti maailmanparantamiseen.

Lihakset ovat täysin jumissa eilisen fudisturnauksen jäljiltä. Erittäin mukava yhteispoliittinen tapahtuma huipentui SDP:n ja Kokoomuksen loppuotteluun, jonka varsinainen peliaika päättyi 2-2 (Ottelun toisen maalin nosti hallitusta Koobra!). Hävisimme rankkareilla, mutta olin ainakin itse ylpeä joukkueesta. Pelasimme laajalla rintamalla mukavaa palloa, ja teimme kohtalaisen paljon maaleja. Ensi vuonna palataan voittojen tielle!