Kukapa meistä työtätekevistä verojaan rakastaisi. Mitä kevyemmät verot, sen enemmän hyvää omaan taskuun. Maltillisessa vasemmistossa olemme kuitenkin kritisoineet hallituksen ideologista veronalennuspolitiikkaa ja Helsingissä vaatineet vuodelle 2010 kunnallisveron korottamista jääden budjettisovusta ulos. Näissä linjoissa olemme olleet johdonmukaisia ja vastuullisia, ja ne ovat omasta mielestäni koonneet sosialidemokraattien rivejä ja ajatuksia tiiviimpään yhteistyöhön myös puolueen sisällä.
Siksi loppuvuoden talouspoliittiselle keskustelulle olikin jonkinlainen antikliimaksi lukea lauantain HS:stä, että Helsingin kaikki suuret puolueet ovat nyt kuitenkin kääntymässä veronkorotusten kannalle. Hyvä sinänsä, mutta mitä sellaista uutta informaatiota talouskehityksestä nyt on saatu, joka tukee tällaista takinkäännöstä kokoomuksessa ja vihreissä? Onko demareiden ideoita pohdittu joulun yli ja todettu ne sittenkin viisaiksi?
Tilanne on se, että nämä kaksi puoluetta ovat käytännössä vastuussa siitä, että kuluvalta vuodelta menetetään yhden kunnallisveroprotentin tuotto, kun korotusta ei tehty ajoissa, vaan pysyteltiin kiinni porvarihallituksen kylmässä dogmipolitiikassa.
Kokoomuksen osalta ymmärrän hyvin, että tarkoitus oli tasapainoittaa talous alkamalla rajut leikkaukset kaupunkilaisten palveluissa. Palvelurakennetyöryhmän esitys oli tässä taktiikassa vain ensimmäinen askel. Kun raportti lensi vasemmiston ja kaupunkilaisten paineistuksessa roskakoriin, myös porvarit joutuvat ottamaan lusikkaa kauniiseen käteen. Syömärahoja ei pidä velalla rahoittaa.
Vihreät taas joko a) peesaavat kokoomusta b) keksivät juuri, että sillä kaikella kivalla mitä kaupunki tarjoaa on hyvin tiivis yhteys veroprosenttiin, etenkin veropohjan tippuessa.
Oikeiston verokikkailu ei hämmästytä aivan niin paljon, jos tarkastelee laajemmin minkälaisiin ajattelutapoihin se perustuu. Hyvä esimerkki löytyy päivän kauppalehdestä, jossa Nalle Wahlroos väläyttää taas älyn miekkaansa: marginaaliveroasteita pitää laskea, jotta suomalaiset työskentelisivät yhtä paljon kuin amerikkalaiset ja aasialaiset.
Ensinnäkin: Miksi suomalaisten pitäisi työskennellä yhtä paljon kuin amerikkalaisten ja aasialaisten? Voidaanko Aasiassa ja Amerikassa paremmin kuin Suomessa?
Toisekseen: Jos haluamme lisätä työn määrää taloudessa, järkevää olisi miettiä sitä miten työllisten lukumäärää saataisiin kasvatettua. Siinä dilemmassa korkeimmat marginaaliveroasteet eivät näyttele lainkaan keskeistä osaa.
Tuon Nallen omankin tavoitteen kannalta leikissä voisi hyvin käydä päin vastoin: Laskemalla kovapalkkaisimpien marginaaliveroasteita heidän kannattaa vähentää työmääräänsä, sillä saman rahan saa kasaan entistä pienemmällä tuntimäärällä. Kansantaloustieteessä tätä kutsutaan verotuksen tulovaikutukseksi, ja epäilen sen merkitystä hyvätuloisten kohdalla selvästi nk. substituutiovaikutusta (vapaa-ajan hinta suhteessa työhön kasvaa) suuremmaksi.
Nalle Wahlroos on suomalaisten porvaritalouspoliitikkojen joulupukki, joka syöttää joka tuutista läpi samaa ideologista veronalennuspropagandaa perustelematta sitä millään asia-argumenteilla. Ja lähes jokaisella taloustoimittajalla on Suomessa pukin polvelle oma VIP-kortti.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
2 comments:
Elina Moisiota lainaten:
Veronkorotusten aikataululla on väliä. Kuuntelee lähes ketä tahansa ekonomistia, niitä ei kannata tehdä taantuman pahimpaan aikaan, vaan siloin kun nousun merkit ovat jo näkyvissä. Tuolloin se ei iske niin pahasti talouden elvyttäviin voimiin: ostovoimaan ja luottamukseen. SIksi on aivan eri asia, olisiko korotus tehty tälle vuodelle vai tehdäänkö se ensi vuodelle.
Mitäs ekonomisti Kopra on tästä mieltä? Eikö tämä ole ihan järkeenkäypää?
Henk.koht. nostaisin mieluummin valtion verotusta (->valtion tukea kunnille) kuin kunnallisveroäyriä.
Nalle-osuudesta olen täysin samaa mieltä.
Omassa kaveripiirissäni on jo lukuisia erittäin korkeasti koulutettuja ja tuntipalkalla mitaten korkeatuloisia tyyppejä, jotka valitsevat tietoisesti lyhyemmän (esim. 3-päiväisen) työviikon, jotta voivat elää ja harrastaa mielekkäämmin.
Jos veronkorotukset tehdään juuri silloin kun nousun merkkejä alkaa olla näkyvissä, ne saattavat taas taittaa orastavan nousun. Parempi ne olisi tehdä ajoissa, kun työttömyys ei vielä ole noussut huippuunsa. Tällöin tuotto on ainakin suurempi.
Iso merkitys on tietysti sillä, mitä lisäverotuotolla tehtäisiin. Stadin demareiden budjettivaihtoehdossa niillä olisi tuettu palveluja ja työllisyyttä / torjuttu työttömyyden rajua nousua. Tällainen työllisyyspolitiikka olisi nimenomaan aloitettava viimeistään syvimmän laman aikana - itse asiassa mielummin jo paljon etukäteen. Ja tätähän SDP on vaatinut syksystä 2008 lähtien, ja tämän vuoksi veronkorotus olisi pitänyt Helsingissä tehdä vuodelle 2010.
Post a Comment