Eilen tuli televisiosta aika erikoinen, amerikkalaiseen tyyliin toimitettu ajankohtaisohjelma A-zoom, jossa käsiteltiin työttömyysturvan parantamistarpeita erityisesti perusturvan osalta. Erikoisen ohjelmasta teki ainakin se, että siinä väitettiin ay-liikkeen nyrpistelevän perusturvan parantamisehdotuksille. Siksipä seuraavassa muutama keskeinen huomio työttömyysturvaan liittyen.
SAK ja ay-liike ovat esittäneet systemaattisesti työttömyysturvaan tasokorotuksia sekä julkisuudessa että nk. SATA-komiteassa, jonka työ tosin on vielä kesken. Ay-liike ei näin ollen vastusta perusturvan nostamista, vaan päinvastoin kannattaa asiaa lämpimästi.
Ansiosidonnaisen työttömyyspäiväraha rahoitetaan siten, että valtio rahoittaa päivärahasta peruspäivärahan suuruisen osan, joka nykyisellään on hieman reilut 25 euroa. Päivärahan ansio-osa rahoitetaan työttömyysvakuutusmaksuilla ja työttömyyskassan osuudella. Ainoa kestävä ja oikeudenmukainen periaate työttömyysturvan rahoituksessa on jatkossakin se, että valtion verovaroihin perustuva panos työttömyysturvassa koskee yhtä lailla kaikkia työttömiä. Kun peruspäivärahaa korotetaan, tulee korotuksen aina koskea kaikkia työttömyysetuutta saavia.
Tätä nk. kytkösasiaa voi miettiä yksittäisten esimerkkienkin kautta. Oletetaan vaikkapa kaksi 25-vuotisen työuran tehnyttä samapalkkaista palkansaajaa, joista toinen on koko työuransa maksanut työttömyyskassan jäsenmaksuja ja toinen ei. Molemmat jäävät työttömiksi, toinen peruspäivärahalle ja toinen ansiosidonnaiselle. Olisiko oikein, että valtio tässä tilanteessa päättäisi korottaa yksipuolisesti sen henkilön työttömyysturvaa, joka ei ole työttömyyttä vastaan itseään ikinä vakuuttanut?
Minustakin perusturvan tason pitäisi olla nykyistä korkeampi, mutta tilannetta ei voida ratkaista siten, että etuuden korotus rahoitetaan omat asiansa hoitaneiden kustannuksella. Tuo 25-vuotta kassan maksuja maksanutkin saa todennäköisesti ansiosidonnaista (”ykkösluokan matkalipun tuomaa turvaa” kuten A-zoom halusi asian ilmaista) noin 1200 euroa kuussa. Onko 1200 euroa kuussa saava työtön jonkun mielestä Suomessa nyt kovinkin hyväosainen?
Vertailukohtaa voi hakea myös esim. liikennevakuutuksesta. Jos liikennevakuutus ei olisi pakollinen, olisiko oikein, että valtio rahoittaisi niiden onnettomuuskustannukset, jotka eivät ole vakuutusta ottaneet? Minusta sellainen ei olisi sen paremmin oikeudenmukaista kuin järkevääkään, pikemminkin juuri päinvastoin.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
10 comments:
Kerropa mulle kun tiedät tarkemmin, että enkö minäkin "freelancer" kun olen maksa jotain työttömyysmaksua palkoistani? Toisaalta minulla ei ole mitään käytännön mahdollisuuksia jäädä työttömäksi oli keikkatilanne mikä tahansa. (Freelanceriuden lisäksi löytyy myös pöytälaatikko-toiminimi.)
Ansiosidannaisen ja perusturvan koplaus estää perusturvan tason noston. Mielestäni esittämääsi epäoikeudenmukaisuutta kipeämpi seikka on perusturvan nykyinen matala taso.
Maksat. Palkasta maksetaan aina pakolliset työttömyysvakuutusmaksut, tänä vuonna 0,2 %.
Olet oikeassa, tuo on varmasti ongelma. Freelancereiden tilanne tässä nykysysteemissä pitäisi selvittää kunnolla.
Mutta missään tapauksessa tuo "koplaus" ei estä perusturvan tason nostoa. Miksi ja miten estäisi? Työttömyysturvan kehittäminen maksaa rahaa, ei kai siinä mitään ihmeellistä ole. Kyse on valinnoista. Yhtä hyvin voisin väittää, että puolustusmenojen kasvattaminen estää perusväylänpidon määrärahojen nousun.
En katsonut ohjelmaa, joten en ehkä ymmärrä kommenttin kontekstia.
Oletetaan vaikkapa kaksi 25-vuotisen työuran tehnyttä samapalkkaista palkansaajaa, joista toinen on koko työuransa maksanut työttömyyskassan jäsenmaksuja ja toinen ei. Molemmat jäävät työttömiksi, toinen peruspäivärahalle ja toinen ansiosidonnaiselle. Olisiko oikein, että valtio tässä tilanteessa päättäisi korottaa yksipuolisesti sen henkilön työttömyysturvaa, joka ei ole työttömyyttä vastaan itseään ikinä vakuuttanut?
Oikein olisi että se itsensä vakuuttanut saisi sen verran suurempaa korvausta kuin vapaaehtoisten maksujen osuus on työttömyyskorvauksista. Koobra osaa varmaan kertoa kuinka suuri osuus tuo on, 10%?
Vertailukohtaa voi hakea myös esim. liikennevakuutuksesta. Jos liikennevakuutus ei olisi pakollinen, olisiko oikein, että valtio rahoittaisi niiden onnettomuuskustannukset, jotka eivät ole vakuutusta ottaneet?
Jos liikennevakuutus ei olisi pakollinen niin valtio käytännössä maksaisi esimerkiksi kuntoutuskuluina suurimman osan vahingoista joka tapauksessa, niin kuin vapaaehtoisen työttömyysturvan kohdalla. Liikennevakuutus on muutenkin hyvä esimerkkki, se ei ole vapaaehtoinen, siinä ei ole karenssiaikaa, ei puolisoiden tuloharkintaa, korvaukset on ansiosidonnaisia, se ei ota kantaa toiminnan eli liikkumiseen tyyppiin... Eli jokseenkin sitä mitä työttömyysvakuutuksen pitäisi olla.
Siitä varsinaisesta asiasta:
Ay-liike ei näin ollen vastusta perusturvan nostamista, vaan päinvastoin kannattaa asiaa lämpimästi... Minustakin perusturvan tason pitäisi olla nykyistä korkeampi, mutta tilannetta ei voida ratkaista siten, että etuuden korotus rahoitetaan omat asiansa hoitaneiden kustannuksella.
Jos vaikkapa työmarkkinatuen taso nousee ja ansiosidonnaisen ei vastaavasti, niin tämä on pareto-optimaalinen muutos työttömien kannalta. Tuo väite että tämä tapahtuu kassaan kuuluvien kustannuksella on outo, jos kassaan kuuluvan tilalle sijoittaa veronmaksaja niin väite on toki tosi.
Kassojen osuus liikkuu 5 ja 10 prosentin välissä työttömyysturvan rahoituksessa. Mutta eihän missään vakuutusteoriassa idea ole se, että vahingon sattuessa saat saman summan kuin etukäteissäästösi on ollut. Tuo kertoo pikemminkin siitä, että järkevää olisi liittyä kassaan sillä vakuutus on yleensä suht. edullinen.
Parero-optimaalisuus-väitettäsi en ymmärrä; miltähän kannalta olet tuossa optimoinut? Jos tilannetta katsotaan vakuutettujen näkökulmasta niin työttömyysturvaa pitää kehittää tasapuolisesti jotta mikään optimaalisuus voisi päteä.
Missä tahansa vakuutusjärjestelmässä on kokonaisuudessan maksut = korvaukset - järjestelmän kulut, ja jos näin ei ole niin joku muu eli tässä tapauksessa veronmaksajat kuittaa erotuksen. En pidä tästäkään syystä työttömyysvakuutuksen vertaamista normaaliin vakuutuksen mielekkäänä.
Jos perustyöttömyysetuuksia kuten työmarkkinatukea nostetaan ja nosto rahoitetaan verotuloista, niin vapaaehtoisen työttömyysvakuutuksen piirissä olevien maksut eivät nouse eivätkä korvaukset heikkene. Eli työttömien ja työttömyysvakuutusta maksavien kannalta ratkaisu on pareto-optimaalinen. Häviäjiä eli maksajia tässä on sitten veronmaksajat kokonaisuudessan.
Jos ansiosidonnaista työttömyysturvaa parannetaan, niin soisin sen tapahtuvan niin että rajoituksia poistetaan, ensimmäisenä se puolison tulojen mukainen tarveharkinta. Tämän jälkeen kannustinsyistä olisi järkevää toteuttaa mahdollinen korotus kertakorvauksena, eli eroraha takaisin.
Ainakin sen kuuluisan kannustavuuden näkökulmasta eroraha olisi parempi kuin sen tilalle otettu korotettu ansio-osa. Erorahan maksamiseenhan riitti se, että henkilö irtisanottiin. Nykyisen korotetun ansio-osan maksamisen edellytyksenä taas on se, että henkilö pysyy irtisanomisen jälkeen työttömänä.
Jos työmarkkinatukea halutaan nostaa niin, ettei korotus osu kaikkiin etuuksiin (ansiopäivärahan lisäksi myös koulutusetuudeet ja vuorottelukorvaus) niin silloin voitaisiin järjestelmä yksinkertaistaa vaikkapa tällaiseksi:
- Peruspäiväraha lakkautetaan jolloin työttömyysturvaan jää pelkkä ansiosidonnainen työttömyysvakuutus. Työmarkkinatuki on täysin siitä riippumaton etuus eikä sen muutoksilla ole mitään vaikutuksia ansiopäivärahoihin.
- Koska kassaan kuulumattomat eivät saisi enää tarveharkinnatonta peruspäivärahaa, ei heiltä perittäisi myöskään työttömyysvakuutusmaksua.
Ainoa köyhien kannalta looginen ratkaisu olisi purkaa SATA-komitea ja tuoda asia parlamentaariseen päätöksentekoon, jossa peruspäivärahaa voitaisiin korottaa merkittävästi ja luoda sosiaaliturvaan joustoja ilman liittojen vaikutusvaltaa.
Heikki Hiilamon HS-pääkirjoitus ja Oden uusin blogiteksti sisältävät hyvää materiaalia aiheesta.
Haastattelin itse 2 perusturvajaoston jäsentä tutkiessani vähäosaisten työtulojen ja sosiaaliturvan yhdistämistä. Molempien näkemys täsmää täysin Hiilamon hesarissa esittämiin väitteisiin: Liittopuoli suhtautui todella nihkeästi mahdollisuuteen yhdistää pienet sosiaaliturvaetuudet töihin ja blokkasi merkittävät korotusaikeet yhdistämällä ne ansiosidonnaisen sosiaaliturvan kehittämiseen.
Olisiko ainoa motivoiva ratkaisu kaikkien ansiosidonnaisten työttömyysetuuksien poistaminen suomalaisen sosiaaliturvan paletista?
Näinhän kaikki kansalaiset olisivat tasa-arvoisessa asemassa vähäosaisuutensa syystä huolimatta ja myös liitoille tulisi ihan uutta intoa kannattaa kakun jakamista myös köyhille. Tämä saattaa myös olla ainoa ratkaisu, jossa poliittinen vasemmisto kiinnostuisi suomalaisista köyhistä ja kokisi heidän tilanteensa parantamisen motivoivaksi.
Oikeistolle sosiaaliturva on lähtökohtaisesti ongelma, sillä se edellyttää verojen maksamista. Vasemmistolle kaiken A ja O on ollut ansiosidonnainen sosiaaliturva, jolloin mikään poliittinen taho planeetalla ei hirttäydy köyhien aseman parantamiseen tai sosiaaliturvan kehittämiseen.
Äärimmäisimmät köyhät tässä tapauksessa ovat toimeentulotukeen jatkuvasti turvautuvat vaikeasti työllistyvät pitkäaikaistyöttömät ja esimerkiksi nuorena sairastuneet täyden kansaneläkkeen vammaiset ja muut erityisryhmät.
On absurdia ajatella tämän jengin työllistyvän kokoaikaisesti missään vaiheessa, jolloin kannattaisi käyttää jälkiteollisen yhteiskunnan mahdollisuudet osa-aikaiseen työhön täysipainoisesti hyväksi. Se, että tätä vastustetaan hampaat irvessä, osoittaa miten kapeasti liitot ajattelevat vain omaa kohderyhmäänsä.
Tiedän pari vaikeavammaista pitkäaikaistapausta, jotka eivät pysy hengissä eläkkeellään, joten hakevat toimeentulotukea, mutteivät voi ottaa mitään satunnaisia työmahdollisuuksia vastaan, koska alhainen tuloraja paukkuu välittömästi rikki.
Myöskään työkyvyn vaihteleminen (työn tarjonta ja henkilön työkyky voivat vaihdella lyhyellä tähtäimellä) ei kelpaa, sillä yhden hyvän kuukauden työtili ja siitä seuraava muutaman kuukauden kova sairastelu johtaa vain entistä pahempaan köyhyyteen kun tukimuodot pamahtavat karenssille ja toimeentuloluukku kutsuu.
Työttömien toimeentulotukiasiakkaiden tilanne pätkätöiden suhteen on aivan yhtä toivoton. En oikein ymmärrä miksi on niin vaikeaa ymmärtää maailman siirtyneen sellaiseen vaiheeseen, jossa jokaiselle kansalaiselle ei voida taata täysiaikaista työtä kahdesta eri syystä.
A) Jokaisen työpanosta ei tarvita yhteiskunnassa
B) Jokaisen työkyky tai taidot (myös heikkolahjaisten edustus pitkäaikaistyöttömien joukossa on tabu, josta ei saa puhua) eivät riitä täysiaikaisen työn saamiseen
Miksei tälle alati kasvavalle joukolle saisi luoda järjestelmää, jossa työttömyyskorvaukset sekä toimeentulotuen voisi sovittaa joustavasti yhteen pienten työtulojen kanssa esimerkiksi portaittain alenevalla tuella siten, etteivät ihmiset painisi köyhyyden ja kannustinloukun välissä?
Usein tähän saa demarileiristä erilaisia vastauksia. Toisaalta perustulo tai ylläoleva ratkaisu ulkoistaisi vastuun yhteiskunnalle, lisäisi tarjolla olevan pätkätyön märää ja legitimisoisi "pätkätyömaailman". (Jolloin demari näkee parhaaksi kyykyttää pätkätyöläisen niin ahtaalle, ettei kukaan ainakaan vapaaehtoisesti moiseen elämänkulkuun alistu)
Toisena vastauksena tulee yleensä SDP:ltä tuttua (ja ihan ymmärrettävästi historiasta kumpuavaa) työretoriikkaa ("Työ on parasta sosiaaliturvaa", "Työ on paras lääke köyhyyttä vastaan), mutta mitään hyviä ideoita pitkäaikaissairaiden, vaikeasti työllistyvien pitkäaikaistyöttömien, osa-aikatyökykyisten tai muiden ongelmaryhmien tilanteen parantamiseksi ei esitetä. Tukien parantaminen ei käy (Paavo Lipponen), järjestelmää ei saa selkeyttää (Tuula Haatainen) ja nyt heikkoja tukitasoja ei saa yhdistää työhon (SATA-komitea).
Ay-vasemmiston sosiaalipoilittinen eetos on nähdäkseni jotakuinkin seuraava: Kaikin sosiaaliturvan kannustavin toimin (aktivointitoimet, kannustava ansiosidonnainen laajenee nyt myös koulutusajalle jne..) tulee kannustaa suomalaisia ihmisiä täysiaikaiseen työhön...ja se marginaali (6-7% min.) joka jää tämän joukon ulkopuolelle saa elää vaikka äärimmäisessä köyhyydessä.
Eli ongelmana on koko asian vienti ei-parlamentaariseen komiteaan, jossa työnantajat ja työntekijät voivat keskenään suhmuroida sosiaaliturvan linjaukset sekä ansiosidonnaisen vahva rooli, minkä takia poliittisen vasemmiston ei edes kannata parantaa köyhien asemaa. Tämänkään kysymyksen ei pitäisi olla liittojen asia, vaan hallituksen päätös.
Perusturva ja ansioturva pitäisi erottaa kokonaan toisistaan. Pelkän perusturvan korotus ei näin olisi pois keneltäkään muulta, eikä tällä asialla päästäisi pelaamaan, kuten nyt tehdään.
Perusturvalla ja ansioturvalla ei pitäisi olla mitään tekemistä toistensa kanssa. Tässä on kyseessä pelkkä vanhakantainen toimintatapa, joka pitäisi purkaa.
Post a Comment