Olen vähintäänkin puolella silmällä seurannut suomalaisen hiihdon doping-sotkua Lahden kotikisoista 2001 lähtien. Tänään jännitin päivällä Tour de Skin naisten osakilpailua Italian Val di Fiemmestä, jossa Virpi Kuitunen (yksi Lahden kiinnijääneistä) onnistui repimään viimeisellä kilpailukierroksella riittävän etumatkan perässä vaanivaan kirispesialistiin ja nousi hienolla voitollaan nyt hiihtotourin kärkeen. Myöhemmin illalla luin vähintään yhtä jännittävän Kari-Pekka Kyrön laajan haastattelureportaasin Hesarin kuukausiliitteestä, välillä wikipediasta doping-termejeä haeskellen.
Kyrön jutut tuntuvat maallikolle melko uskottavilta, vaikka varmasti yhtä ainoaa totuutta Suomen pitkää dopinghiihtoperinnettä kuvaamaan ei löytyisikään. Kyrö painottaa moneen kertaan sitä, että rima on asetettu dopingurheilijoiden tulosten perusteella, ja jos siihen halajaa on lähdettävä samaan leikkiin mukaan. Tämä on varmasti se yksi osatotuus, vaikka toisaalta herää kysymys eikö hiihtourheilussakin - jossa keskeiset maat tekevät doping-asioissakin Kyrön mukaan yhteistyötä kisakylillä asti! - keskeisten valmennuspäälliköiden sopimukset voisi estää dopingin käyttöä? Niinähän Kummisedässäkin pyritään mafiasodan lopettamiseen istumalla saman pöydän ääreen ja sopimalla pelisäännöistä itse. No, lopputulos ei ollut kovin veretön siinäkään tapauksessa.... Mutta Kyrö ei ainakaan edes halunnut yrittää tällaista mahdollisuutta, hän lähti mukaan veridopingiin ja sen peittelyyn yritettyään pari vuotta puhtain eväin 1995-1997.
En tietenkään tiedä, puhuuko Kyrö totta. Jos minun pitäisi veikata, uskoisin enemmän häntä kuin julkisuudessa häntä vastaan väittäviä. Onneksi minun ei tarvitse. Mietin vain, että jos hän puhuukin totta, mitä hän ajaa takaa? Taustaksi hän itse kuvaa hyvin sen kilpailuympäristön, menestymisen paineet, halut olla samalla viivalla muiden kanssa, joista dopingin käyttö kumpuaa. Miksi hän itse kiinni jäätyään haluaa puhua suunsa puhtaaksi näinkin yksityiskohtaisesti? Miksi nyt, kun hän itse mokasi (hemohess on hölmö aine veridopingin peittelyyn), pitää kaikkien muidenkin jäädä Suomessa "kiinni"? Totuus on tietenkin aina arvo itsessään, mutta mihin Kyrö kuitenkaan tähtää? Tuskin tämä julkinen syyttely dopingin käyttöä vähentää, sillä ulkoa asetettu rimahan pysyy samana. Onko Kyrö porukan petturi turhaan?
Jos asian laittaa ikävästi, niin taitaa olla mahdotonta menestyä huippu-urheilussa ilman dopingia, ja sen suoja-aineita. Kuinka paljon tällä on merkitystä? Jos olen lähes varma siitä, että Kuitunen voitti tänään siksi, että hän on kilpailijoista parhaiten onnistunut, ei vain harjoittelussa, vaan harjoittelun ja uusimpien dopingmenetelmien käytön sekä niiden piilottamisen "yhdistetyssä", tekeekö se hänestä lopultakaan sen huonomman urheiljan tai ihmisen?
Ilta jatkuu lautapeliaiheisella urheilusuorituksella eli Go:lla. Siinäkin käytämme yleensä joitakin "doping-aineita" vaikka niistä epäilemättä on pitkässä pelissä selvästi enemmän haittaa kuin hyötyä. Mutta kun rima on molemmille sama - yhtä monta lasia - , ei selittelyille jää sijaa.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
3 comments:
Liittyisikö Kyrön motiivi puhtaasti siihen, että hänestä on tehty yksinoikeudella doping-herttua muiden päästessä kuin koira veräjästä (liiton muut sankarit)? Urheilussa bisneksenä (joskaan ei välttämättä hiihdossa) liikkuu niin isot rahat, että veikkaisin korruption lonkeroiden ulottuvan melko syvälle. Ei liene hiihdollekaan lajina suotuisaa, että yhtäkkiä kaikista maista alkaisi käryjä nousta - tuskinpa montaa mitalirypästä on kansainvälisellä hiihtoareenalla voitettu aikoihin aivan äidin puuron voimin...
Joo, ajattelin vain kun hän itse oli myös tämän nk. saunasopimuksen takana, sopimus jossa siis Isometsälle luvattiin miljoonaa mummonmarkkaa vastuun ottamisesta yksin omaan niskaan.
No, ehkä uhrivalmius ei koske omaa itseä tai ehkä hän ei kuitenkaan enää halua olla tukemassa Suomen hiihtomenestystä tällaisen järjestelmän sisällä. Mutta on se vähän omituista sitten. -koobra
Jonkinlainen katkeruus voisi olla yksi motiivi. Toisaalta hän "ei halua syyllistää yhtään urheilijaa yksilönä", mutta syyllistää kuitenkin Kuitusta oikein kunnolla sanoen, että tämä käyttäytyi "törkeästi" ja "häijysti". Aika katkeraa tekstiä..
Mutta motiivi mietityttää silti. Pelkkä katkeruus tuntuu aika pikkumaiselta.
Erikoinen viittaus muuten Matikaiseen, että tämä ja Petäjä menevät "ihan omaan kategoriaan". Vihjaa että mitä?
Tätä näytöstä saamme varmaan vielä seurata korkeammalle (ja kuka tietää vaikka nopeammin ja voimakkaamminkin). Ja Piirainenkin vielä pääsee haluamiinsa poliisikuulusteluihin ;)
Post a Comment