Uutisten mukaan opetusministeri Sari Sarkomaa (kok) ei kannata toimeentulotuen myöntämisvaltaa Kelalle. Sosiaaliturvan kokonaisuudistusta pohtiva Sata-komitea on ehdottanut, että toimeentulotuen perusosan maksaisi sosiaalitoimen sijaan Kela.
Sarkomaan huolena on, että uudesta toimeentulotuesta tulisi passivoiva automaatti, ja asiakkaan muut ongelmat saattaisivat jäädä huomotta kun raha-asiat käsiteltäisiin sosiaalityöstä eriytettynä. Luukkuja tarvittaisiin joka tapauksessa enemmän kuin yksi.
Lisäksi opetusministeri toteaa, ettei toimeentulotuen tehtävä ei ylipäätään ole säännöllinen tulo, vaan se on aidosti viimeinen etuus.
Minusta nämä pohdinnat ovat Sari Sarkokmaalta erittäin viisaita.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
11 comments:
Minäkin kiinnitin huomiota tuohon uutiseen. Olen teidän kanssanne täysin samaa mieltä siinä, että sosiaaliturvaa on tarkasteltava kokonaisuutena: kyse ei ole pelkästään rahan jakamisesta vaan ihmisten tukemisesta elämän erilaisissa tilanteissa. Siksi toimeentulotuen siirtäminen Kelaan ei tunnu hyvältä ajatukselta.
Osa Sarkomaan argumenteista on kuitenkin vastenmielistä oikeistolaista retoriikkaa. Harva Kelan nykyinen tai entinen asiakas kutsuisi laitosta "passivoivaksi automaatiksi". Mikään tuki tai apu ei ole niin korkealla tasolla saati niin automaattista, että se passivoisi ihmiset lepäämään laakereillaan.
Sarkomaan kannanoton taustalla on ajatus, jonka mukaan toimeentulotukeen turvautuvat ovat jotain saamattomia luusereita, joiden pitäisi ottaa itseään niskasta kiinni. Sosiaaliturvauudistuksesta puhuttaessa on hehkutettu kannustinloukkujen purkamista. Samalla välitetään ihmiselle kuvaa, että sosiaaliturvaa ei oikeastaan tarvittaisi, jos ihmiset vaan viitsisivät yrittää vähän enemmän. Joka kerta, kun tässä keskustelussa puhutaan passivoimisesta tai kannustamisesta, ollaan syvemmällä pahoinvointiyhteiskunnan suossa.
Kyllä minusta tuossa pienessä uutisessa kiinnitettiin huomiota siihen olennaiseen eli, että toimeentulotuen siirtäminen irrottaisi sen liian kauaksi sosiaalityöstä. Taloudellinen tuen pitää olla yksi sosiaalityön väline ja samassa yhteydessä pitää arvioida myös muu tuen tarve. Sitä Kelassa ei tehdä ja siksi tukea ei pidä siirtää. Mitä myöhemmin ihminen pääsee ja tai tulee kuntouttavan työn piiriin, sitä vaikeampaa omatoimisuuden vahvistaminen on.
Olennaisinta lienee se, että toimeentulotuen normitetusta osasta (siis siitä osasta jota jotkut kaavailevat siirrettäväksi Kelalle, koko toimeentulotukea sinne ei kukaan ole viemässä) on tullut massaetuus, jonka myöntämisessä ei juurikaan sosiaalityötä tehdä. Fiksu ratkaisu ei tietenkään ole se, että vahvistetaan tapahtunut ja sopeudutaan siihen vaan se että nostetaan ensisijaisia etuuksia.
Nythän suurin osa toimeentulotukea saavista saa yhdistelmää työmarkkinatuki + toimeentulotuki, jotka haetaan kahdesta eri paikasta, Kelasta ja kunnasta. Ei järkevin ratkaisu ole se että molemmat haettaisiin yhdestä paikasta vaan se, että asiakkaan tarvitsisi hakea vain työmarkkinatukea.
Korostan että puhun omissa nimissäni.
Eihän se työmarkkinatuki vielä Suomessa niiiin huono ole, että sen lisukkeeksi saisikaan sitä toimeentulotuen normiosuutta säännöllisesti. Asumistukea ja toimeentulotuen harkinnanvaraista osaa kylläkin useimmissa tapauksissa.
Ne, jotka saisivat Kelan tukiautomaatista normitetun osansa säännöllisesti, ovat melko rakenteellisesti työmarkkinoiden ulkopuolella ilman voimakkaita tukitoimenpiteitä, ja mahdollisesti joka tapauksessa. He siis tarvitsevat myös sosiaalityön palveluja, eikä Kela-siirto helpottaisi heidän tilannettaan.
Sen sijaan se voisi joissain kunnissa johtaa tilanteeseen, joissa sosiaalityöstä pyritään Kela-automaattiin viitaten säästämään.
Mielestäni ei ole epäasiallista viitata tähän ehdotukseen juuri termeillä passivoiva, automatisoiva. Eikä ole mielestäni oikeistolaista retoriikkaa todeta, että osa ihmisistä kyllä lepää tällä hetkellä laakereillaan. Mutta ei siihen keppi auta.
Ville: se työmarkkinatuki nimenmaan on niin huono, että sen lisäksi maksetaan säännöllisesti toimeentulotuen perusosaa -kaikille niille jotka sitä ymmärtävät ja/tai kehtaavat hakea. Kyllä siitä syntyy ihan puhdasta normivajetta, usko sosiaalityöntekijän (joka huutelee tuosta vierestä) puolisoa.
lasketaanpa nyt vielä huvikseen:
toimeentulotuen perusosa yksinasuvalla v.2008: 399,10/kk
työmarkkinatuki 24,51/pvä kerrottuna 21,5 = 526,96 euroa. Työmarkkinatukea saavan veroprosentti on 20 jolloin jää 421,57. Tulojen lisäksi lasketaan hyväksyttävät menot ja asumistuki korvaa sen verran vähäisen määrän vuokrasta että käytännössä kaikille, jotka eivät jostain syystä asu puoli-ilmaiseksi syntyy vajetta. Ainakaan isommissa kaupungeissa koulutetuilla sosiaalityöntekijöillä ei ole mitään tekemistä tuon osan jakamisen kanssa.
Ihmisillä jotka ovat pitkään työttömänä on taipumus järjestää elonsa ja olonsa työmarkkinoiden ulkopuolelle. Se on ihan normaalia sopeutumista, joku voisi kutsua sitä myös passivoitumiseksi. Minua saa aivan vapaasti sanoa oikeistolaiseksi ;-D
Pete: se perusosahan on juuri se määrä rahaa, joka katsotaan (perustuslakiin pohjautuen) tarvittavan kohtuullisiin peruselämismenoihin. Ja jos sen summan eli noin 400 saa kasaan muista tuloista - kuten työmarkkinatuesta - niin eihän silloin pitäisi olla oikeutettu enää toimeentulotuen normitettuun osaan. Mahdollisesti tarveharkintaiseen tukeen kyllä tietenkin sekä asumistukeen. Eli vajetta syntyy monissa tapauksissa, mutta ei perusosaa pitäisi minun järkeni mukaan saada.
Joten sikäli mielelläni kuulisin sosiaalityöntekijöiden kokemuksia vielä tarkemmin, että millaista käytäntöä tässä noudatetaan.
Toimeentulon normilaskelma tehdään niin, että lasketaan perheen tulot yhteen (työmarkkinatuki + asumistuki + lapsilisät, jos on, mutta tässä esimerkkitapauksessa ei ole).
Sitten lasketaan perheen menot: normin mukainen meno elämiseen eli 399 € (ruoka, lehdet, vaatteet, hygienia ym. katetaan tällä) ja sen päälle asumismenot (vuokra, vesi ja sähkö) sekä mahd. terveydenhuollon kulut.
Ja sitten vähennetään tuloista menot ja jos laskelma jää miinukselle eli menot ovat tuloja suuuremmat, myönnetään normin mukaista toimeentulotukea. Yleensä näin siis käy.
Ehkäisevää ja harkinnanvaraista toimeentulotukea voidaan sitten myöntää esim. asumisen turvaamiseen, erinäisiin yllättäviin menoihin tai kriisissä selviämiseen.
Espoossa etuuskäsittelijät päättävät tiettyyn rajaan asti mm. lasten harrastuskuluistakin, lasten tapaamisiin liittyvistä menoista ja monesta muusta tuon laskelman ohessa.
Muutama vuosi sitten Ilkka Taipale esitti laskelmia siitä, miten paljon työmarkkinatukea pitäisi korottaa ettei automaattista toimeentulotukiasiakkuutta syntyisi. Yhtä oikeaa summaa on vaikea sanoa, koska se riippuu monesta asiasta, mutta varmaa on, että nostaa sitä pitäisi!
Joo, ok. Kiitos.
Vajetta varmasti syntyy yleensä jonkin verran ja lähinnä loppujen lopuksi lääkekuluista + siksi että asumistuki ei kata kaikkein pienituloisimpienkaan asumismenoista kuin osan. Minua hämäsi se, että työmarkkinatuki kuitenkin on nettonakin yli tuon normiosan, ja käsitin välillä niin että normiosa maksettaisiin kokonaan myös työmarkkinatukilaisille. Mutta ettehän te sitä tietenkään väittäneetkään.
Nyt puhumme taas samasta asiasta :)
"Eihän se työmarkkinatuki vielä Suomessa niiiin huono ole, että sen lisukkeeksi saisikaan sitä toimeentulotuen normiosuutta säännöllisesti."
Kuten jo todettiin, kyllä se työmarkkinatuki on juuri niin huono. Mainittakoot vielä että yleinen asumistukijärjestelmämmekin voisi olla parempi. On melko vaikea ennakoida kuinka paljon tukea asumiseensa tulee saamaan kun siihen vaikuttavat mm. asunnon rakennusvuosi ja koko.
Olen samaa mieltä siitä, että ensisijaiset etuudet tulisi saattaa sellaiselle tasolle että työmarkkinatuella ja asumistuella pääsääntöisesti tulisi toimeen. Kalliiksihan se tulisi, kun järjestelmämme piirteisiin kuuluu, että ansiosidonnaisten korvauksien tasoa nostetaan samassa suhteessa perusturvan kanssa.
En ole täysin samaa mieltä siitä, että ns. perusosan maksatuksen siirtäminen kelaan tarkoittaisi sitä ettei asiakkaan muun kuin taloudellisen tuen tarvetta pystyttäisi arvioimaan. Tälläkin hetkellä kuukausittaisesta toimeentulotuesta tehdään päätökset keskitetysti etuuskäsittelyssä, yleensä sosiaalityöntekijän tekemän suunnitelman tms. ohjeistuksen mukaisesti. Eikä maksatuksen siirtäminen kelaan muuttaisi tukea vastikkeettomaksi. Esimerkiksi päihde- ja mielenterveysongelmista kärsivien tilanne tulee usein ilmi silloin kun heidän ainoaksi tulokseen jää toimeentulotuki, ja näissä tapauksissa heidät voisi edelleenkin ohjata sosiaalityöntekijälle. Toimiessaan, tämä saattaisi ratkaista sellaisenkin merkittävän köyhyyspoliittisen ongelman, kuin toimeentulotuen alikäytön. Mikäli kaikkien etuuksien maksatus ja laskemat tehtäisiin saman katon alla, luulisi olevan mahdollista tehokkaammin ohjata toimeentulotukeen oikeutetut henkilöt sitä myös hakemaan.
Nimetön kirjoittaa asiaa. Tosin asumistuki on kyseenalainen etuus jo pelkällä olemassaolollaankin - aivan samoin kuin asuntolainojen korkovähennysjärjestelmä.
Ne ovat seurausta siitä että asuntojen tarjonta ei vastaa kysyntää mikä nostaa asuntojen hintaa. Kun hinta nousee monille liian korkeaksi tarvitaan asumisen tukijärjestelmiä mikä taas nostaa edelleen hintaa...
Post a Comment