The Next Big Thing?

Tiedättekö millainen on Lehman Brothersista tehty taseanalyysi? Tiivistettynä tällainen:

"In the left side there was nothing right and in the right side there was nothing left."

Kävin kuuntelemassa Suomen Pankin pääjohtaja Erkki Liikasen luennon finanssikriisistä ja sen vaikutuksista kansantaloustieteen laitoksella. Laitoksen auditorio oli ääriään myöten täynnä opiskelijoita ja henkilökuntaa, ja kun kello tuli vartin yli neljä olisi voinut melkein kuulla neulan tippuvan lattialle - niin tiheää ja vaativaa oli valistuneen yleisön kiinnostus alustajaansa kohtaan.

Liikanen teki tempun, johon tuskin pystyy tällä hetkellä juuri kukaan muu Suomessa. Hän piti ammatillisesti niin sofistikoituneen esitelmän, että sen nielivät viimeistä minuuttia myöten laitoksen tutkijat, opettajat ja professorit. Hänen tyylinsä ja artikulointinsa oli siinä määrin hiottua, sujuvaa ja dramaattista jatkokertomusta, ettei satapäisestä opiskelijalaumastakaan irronnut edes pahaista haukotusta. Ja luentoajankohta siis neljästä kuuteen.

Tietysti asiaa auttoi se, että Liikanen pääsi höystämään alustustaan monenlaisilla sisäpiirijutuilla, jotka mukavasti muistuttavat miehen tekevän töitä tiiviissä yhteistyössä Ben Bernanken ja kumppaneiden kanssa, mutta eivät silti paljastaneet varsinaisia salaisuuksia rahapolitiikan päätöksen ytimestä. Hänen opettajinaan aikanaan toimineet professoritkin olivat opiskelijoita tällä luennolla.

Keskustelua ja kysymyksiä olisi riittänyt loputtomiin.

Itselleni Liikasen briljanttius esitelmöitsijänä ei ollut uutta. Selvästi hänen asiantuntijuutensa yhdistettynä karismaan tuli tänään kuitenkin monelle yllätyksenä.
Jotenkin olin erityisen iloinen siitä, että hän pystyi näin mukavasti ottamaan haltuunsa yliopistolla juuri taloustieteen nykyisiä ja tulevia maan kovimpia ammattilaisia. Muutamat herkulliset neukkuvitsit entiseltä SDP:n puoluesihteeriltä toimivat kuin kirsikkana kakun päällä.

Jos Erkki Liikanen sattuisi olemaan SDP:n seuraava presidenttiehdokas esimerkiksi Kokoomuksen Sauli Niinistöä vastaan, voisimme saada aikaan melkoisen kihelmöivän presidenttitaistelun höystettynä kerrankin oikeasti mielenkiintoisilla keskusteluteemoilla. Enkä olisi lainkaan varma siitä, että esimerkiksi kansantaloustieteen laitoksen ihmiset äänestäisivät Niinistöä. Mikä olisi toisaalta sääli, sillä vallasta riisuttuna presidenttinä Liikasesta olisi varmasti vähemmän hyötyä Suomelle, EKP:lle ja maailman finanssiarkkitehtuurille kuin Suomen Pankin pääjohtajana.