From Turku with Love

Valtio perusti tänä syksynä Solidium-nimisen yhtiön ei-strategisten yritysomistustensa hoitamista varten. Solidiumilla on mahdollisuus ja lupa olla aktiivinen osakkeenomistaja, ja valtio voi nyt julkilausutusti sekä ostaa että myydä.

Myönnän, että yllätyin iloisesti Solidiumin perustamisesta ja sen tehtävänannosta, onhan maassa porvarihallitus ja omistajaohjauksesta vastaa kokoomusministeri Jyri Häkämies. Solidiumin perustaminen oli viisas veto. Valtio-omistajan aktivismi tuo mieleen Lasse Lehtisen ajatuksen siitä, että enemmistö suomalaisista tuntuu olevan keskiyön demareita, keskiyön savolaisia tai jopa molempia.

Suomalainen teollisuus tarvitsee kotimaista selkänojaa nyt valtiolta enemmän kuin aikoihin. Esimerkiksi telakkateollisuutemme - jonka työllisyysvaikutus on maanlaajuisesti noin 20 000 ihmistä (alihankinta!) - on tällä hetkellä 100 prosenttisesti korealaisen telakkajätin STX Shipbuildingin käsissä. En ole protektionisti enkä vastusta ulkomaalaisomistusta, mutta mietinpä vain korealaisten tarkoitusperiä. Veikkaan, että jollakin aikavälillä tarkoitus on aloittaa risteilijätuotanto Koreassa. Veikkaan myös, että Ranskan valtio veikkasi kanssani samalla tavalla lunastaessaan osaomistuksen kahdesta STX:n ranskalaistelakasta.

Vierailin pari viikkoa sitten Turun telakalla, yli puolen vuoden tauon jälkeen. Kävin mm. pyörähtämässä maailman suurimmassa matkustaja-aluksessa eli nyt jo kölin laskunsa kokeneessa Genesis-luokan loistoristeilijässä. Sillä ei vielä ole nimeä eikä se vielä loista, mutta siitä tulee epäilemättä huikaiseva kaunotar kiiltelevään Karibian aurinkoon. Karskien telakkamiesten hellässä huomassa valmistuva prinsessa pitää sisällään mm. keskuspuiston.

Toivon ja järjen mukaan nyt rakennettava maailmanennätysristeilijä tulee toimimaan prototyyppinä jonkinlaiselle sarjalle Genesis-luokan aluksia. Tälle ei ole oikeastaan esteenä mikään muu kuin kysyntä; STX Europe Turun alukset on tarkoitettu pääasiassa amerikkalaisten virkistyskäyttöön Karibian merellä. Siksi jenkkitalouden sakkaaminen näkyy varovaisuutena amerikkalaisten varustamoiden lähiajan tilauksissa.

Itse veikkaan, että jos USA:n taloudesta löydetään lähimmän puolen vuoden aikana sellainen toivonkipinä, jossa näkymä edes 2010 / 2011 vuosille helpottuu, Turun telakalla tulee olemaan lähivuosina vielä paljon töitä.

Eri asia on sitten se, mitä tapahtuu keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä. Telakoilla ei ole koskaan ollut helppoa. Niiden historia Suomessa on varsinainen jännityskertomus sotakorvausten maksamisesta Wärtsilän meriteollisuuden suurkonkurssiin.

Wärtsilän meriteollisuus - tuo käsite, joka monien kohdalla nostattaa syviä huokauksia ja puistatuksia selkäpiissä. Minulle, joka en konkurssiin liittyviä kauheuksia henkilökohtaisesti kokenut, sama termi on salaperäinen ja kiehtova, tarunhohtoinen luku suomalaista, sinivalkoista teollisuushistoriaa.

Valtio käyttää tämän vuoden kolmannessa lisätalousarviossa yli 200 miljoonaa euroa Elisan osakkeiden ostoon islantilaisilta riskisijoittajilta. Puheoikeus suomalaisten telakoiden asioihin maksaisi näillä markkinahinnoilla selvästi tuon summan alle.