Ympäristötukiko sosiaalitukea?

Suomessa maataloustuen osana on nk. ympäristötuki, joka periaatteessa edellyttää maanviljelijöiltä toimenpiteitä ympäristön suojelemiseksi, siis esimerkiksi suojavyöhykkeiden perustamista rannikoille tms. Käytännössä ympäristötuen ehdollisuutta ei hyödynnetä, vaan siitä on tullut osa normaalia maatalouden tulotukea. Tästä on olemassa tutkittua ja tuoretta tietoa runsaasti.

Iiro Viinanen on viikonlopun aikana ehdottanut sekä pääomatulon kiristämistä että vastikkeettomien sosiaalitukien - joihin hän rinnastaa tämän maatalouden ympäristötuen - karsimista. Viinasen rinnastus on ihan aiheellinen, mutta minua ihmetyttää pääministeri Vanhasen vastaus siihen. Radiohaastattelussa hän totesi suurin piirtein näin: "Nyt ei ole oikea aika lietsoa paniikkimielialaa ja leikata sosiaaliturvaa". Vanhasen asia on tismalleen oikein, mutta vastauksena ympäristötukeen se on todella kummallinen. Myöntääkö maan hallituskin nyt sen, että maatalouden ympäristötuki on vastikkeeton sosiaalituki, joka ei toimi tarkoitustaan vastaavalla tavalla? Jos näin on, on myös pikaisten toimenpiteiden aika.

Vanhanen tyrmäsi myös Jutta Urpilaisen ehdotuksen kolmen kohdan luottamusohjelmasta. Urpilaisen ehdotus nimenomaan ei ollut vaalipolitiikkaa, vaan SDP:n aito pyrkimys välttää viime laman virheiden toistoa - vaikkei tilanne samanlainen olekaan kuin 1990-luvun alussa. Mutta toivotaan ettei siitä nyt samanlaista tulisikaan.

Vanhaselta on aika kovan luokan heitto kuitata tämä vaaleihin liittyvänä kampanjointina, kun talousuutiset ovat huonontuneet nopeasti ja jyrkästi. Pääministeri myös ihmetteli, miksi listaltamme puuttuu vientisektori. Haloo, olisiko siksi, että valtio ei minun järkeni mukaan voi alkaa tilaamaan teollisuudelta miljardikaupalla investointihyödykkeitä kuten paperikoneita! Mutta se mitä valtio ja kunnat yhdessä VOISIVAT tehdä, on juuri infrarakentamisen aientaminen ja rahoituksellinen tukeminen.

Työmarkkinayhteistyön osalta Vanhanen väitti Urpilaisen olevan myöhässä, onhan hallitus jo pitänyt kaksi kahvitteluhetkeä keskusjärjestöjen kanssa. Huomaa hyvin, että pääministerin todellisuuskäsitys alkaa olla vaarallisella tavalla häiriintynyt: nyt tarvitaan sopimuksia ja yhteisymmärrystä, jolla on konkreettista merkitystä. Mistään tällaisesta ei ole olemassa merkkejä. Sen sijaan rakennusalalta on olemassa merkkejä siitä, että puolen vuoden päässä näkyy erittäin vakava työllisyyden notkahdus. SDP tarjoaa yhteistyötä ja omaa osaamistaan nyt, ja hallituspuolueet saavat kantaa täyden poliittisen vastuun siitä, että tämä on tällä hetkellä (kun on vaalit ja kaikkea) heidän mielestään turhaa.

Ps. Pisteet Vanhanen saa minulta aktiivisuudestaan Leif Salménin hesaritentissä. Hän näyttää olevan ainoa puoluejohtaja, joka uskalsi sarjassa haastaa Salménia.

Muutenkin pidän Vanhasen keskustelutyylistä; se on aidosti argumentoiva ja monia muita poliitikkoja problematisoivampi tyyli. Politiikanteossa tämä ei sitten kyllä näy; Vanhanen reagoi siihen mitä tapahtuu (jos edes reagoi), on virkamiesmäisen varovainen (mikä sopii tähän suhdannetilanteeseen erityisen huonosti) eikä luo hallituksen politiikalle yhtenäistä linjaa (vaan antaa ministereiden päsmäröidä loppuun asti omilla sektoreillaan). Mutta hyvä että on vähän yritystä edes joissakin vaalitenteissä.