Toveri Koski on aloittanut blogituksen, ja kirjoitellut itsensä hienosti pussiin jo avausviikolla. Päivähoidon maksuttomuus käy, mutta maksuton joukkoliikenne alle 16-vuotiaille ei käy. Tosin, tuo tuoreimman postauksen ps-kohta on kyllä ihan sympaattinen...
Itse voin tukea noita molempia tavoitteita ainakin karkeasti ottaen ("pitkällä aikavälillä" tms.), mutta - toisin kuin Olli - priorisoisin junnuille maksuttoman joukkoliikenteen päivähoitokysymyksen edelle.
Maksuton joukkoliikenne totuttaisi juniorit joukkoliikennepalveluiden aktiivikäyttäjiksi ilman, että se merkitsisi kohtuutonta tulomenetystä näiden palveluiden kehittämiselle. Kaikille maksuton joukkoliikenne lienee kohtalaisen epärealistinen tavoite. En usko, että ongelmaksi muodostuisi nuorison turha hengaaminen joukkoliikennevälineissä. Eihän nykyisinkään matkoista useinkaan makseta erikseen, vaan käytetään kuukausilippuja. Myöskin byrokratia-peruste on teennäinen; alennusryhmiä on nytkin, ja rattaiden kanssa on voimassa maksuttomuus. Hyvin toimii.
Kun paljon julkisilla kulkenut nuori täyttää 17 vuotta, hänelle alkaa muodostua mielenkiintoinen päätöksentekotilanne. Hankkiako lippu, vai ostaako auto? Veikkaan, että tämän ongelman ratkaisua - ja ensimmäisen vaihtoehdon valitsemista - tukee juuri maksuttomuus tähän pisteeseen saakka. Joukkoliikenteestä on tullut jo liikkumisen ykkösvaihtoehto, ja siitä on järkevää ja edullista pitää kiinni myös myöhemmässä vaiheessa auton hankkimiseen verrattuna.
Sen sijaan en ole aivan varma, onko täysin maksuton päivähoito paras mahdollinen tavoite. Mielestäni keski- ja suurituloiset voisivat osallistua tämänkin järjestelmän kustannuksiin. Maksuttoman päivähoidon (nollamaksuluokan) tulorajaa voisi nostaa, mutta koska julkisen päivähoidon laadukkuus on ykkösasia (yksityisestä päivähoidosta ei saa muodostua laajaa rinnakkaisjärjestelmää), rahaa tähän tarpeeseen voisi mielestäni jatkossakin kerätä hyvätuloisilta käyttäjiltä.
Yhden progression periaate on hyvä periaate, mutta kyseenalainen käytäntö. Erilaisten maksujen tulosidonnaisuus saa aikaan kannustinhäiriöitä, mutta kyllä työnteon kannattavuus Suomessa on silti ihan hyvällä tasolla työttömyyteen verrattuna. Lähtisin purkamaan kannustinloukkuongelmia esim. asumistuen kehittämisellä ja siihen uusia panoksia ohjaamalla. Toisaalta työnteon kannustavuutta on pienipalkkaisissa ammateissa varaa nostaa ihan rehdillä joukkovoimalla ja neuvottelulla. Esimerkiksi siivoojapulaan paras ratkaisu on nostaa siivojien palkkoja riittävästi.
Toisekseen Kataisen hatun alla muhii jo tasavero, ja jos progressiivisuus otetaan ensin pois maksuista ja sen jälkeen veroista, niin ihan väärään suuntaan ollaan menossa.
Ps. Kepun puoluekokouksen mielestä samaa sukupuolta oleville ei pidä myöntää adoptio-oikeutta. Uskomattoman ahdasmielinen ja ennen kaikkea ihmisiä eriarvoistava kannanotto Suomen suurimmalta puoleelta 2000-luvulla! Kaikki peukut alas kepulle tästä hyvästä.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
4 comments:
Paria heittoa ihmettelen.
"Yksityisestä päivähoidosta ei saa muodostua laajaa rinnakkaisjärjestelmää".
Miksi ei saa? Näinhän käytännössä jo useissa kunnissa on ja julkinen valta on vieläpä sitä aivan tietoisesti edistänyt (maksamalla yksityisen hoidon tukea ja tekemällä ostopalvelusopimuksia). Mitä merkitystä palvelun tarvitsijalle sillä on saako lastenhoitaja palkkansa kunnalta vai sosiaalialan yritykseltä? Julkisen vallan tehtävänä on kuitenkin viime kädessä vastata siitä, että jokaiselle tarvitsijalle toteutuu oikeus laadukkaaseen päivähoitoon. Laadun suhteen on ongelmia ilmennyt niin yksityisellä kuin kunnallisellakin puolella mutta valtaosin systeemi kyllä toimii hyvin.
"Yhden progression periaate on hyvä periaate mutta kyseenalainen käytäntö"
Mikä tekee käytännöstä kyseenalaisen?
Kyllähän yksityinen perhepäivähoito on Suomessa vielä marginaalista - ainakin Espoon ulkopuolella. En pidä systeemistä, jossa palveluntuottaja saa itse valita muksut ja määrittää maksut. Mielestäni parempi olisi kehittää kunnallista päivähoitoa, josta kaikille perheille löytyy sopivat vaihtoehdot. Tietenkään nyt ei niin ole.
Kyllä yksityistäkin päivähoitoa voi olla, mutta ongelmaksi se muodostuu jos lapsia aletaan varta vasten ryhmäyttämään esim. vanhempien tulo- ja koulutustaustan perusteella.
Yhden progression periaatetta kommentoin jo postauksessani: se on hyvä periaate, mutta mitään isompaa ongelmaa ei - pelkistetysti - synny siitä vaikka progressiivisen verotuksen rinnalla olisi - ja on - käytössä tulosidonnaisia maksuja.
Kirjoitin "kyseenalainen käytäntö", koska jos meillä olisi käytännössä vain valtionevero nykyisellä asteikolla progressiivinen ja muuten pelkkiä tasamaksuja niin yhteiskunnallinen oikeudenmukaisuus minun mielestäni kärsisi. Ja koska verotusta ja maksuja ei olla muuttamassa yhdellä kertaa, parempi pitää mukana mielummin liian paljon kuin liian vähän progressiivisuutta.
Rinnakkaisissa järjestelmissä, oli sitten kyse terveydenhuollosta tai päivähoidosta, on se ongelma että todennäköisesti siinä tappiolle jää ennemmin tai myöhemmin julkinen puoli.
Kuinka järkevää valtion on tukea yksityistä päivähoitoa tai vaikkapa yksityistä terveydenhuoltoa sen sijaan, että nekin rahat käytettäisiin julkisten palveluiden parantamiseen?
Silloin myös ihmiset olisivat ainakin periaatteessa tasa-arvoisia palveluiden suhteen eikä minkäänlaista valikoimista ihmisten tai lapsien suhteen tapahtuisi.
"Kyllähän yksityinen perhepäivähoito on Suomessa vielä marginaalista - ainakin Espoon ulkopuolella"
Nimenomaan Espoon ulkopuolella on pienempiä kuntia joissa ei muita kuin yksityisten ylläpitämiä päiväkoteja juuri olekaan. Ainakaan Espoossa lapsia ei ryhmäytetä vanhempien tulotaustan, vaan heidän asuinpaikkansa perusteella (päiväkoti läheltä kotia). Kaupungin päiväkodit ja ostopalvelupäiväkodit ovat käyttäjilleen saman hintaisia.
Post a Comment