Sunday, September 16, 2007

Passivistien vallankumous

Suomalaisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan täytyy kyllä olla todella pahassa jamassa. Onkohan meillä enää edes diplomaattisuhteita olemassa muihin maailman valtioihin? Todennäköisesti ei, sillä niin surkeaa ja passiivista on maamme ulkopoliittisen johdon toiminta ollut viimeaikoina HS:n ja Ilta-Sanomien mukaan.

Mielenkiintoista on kyllä se, että siinä missä hesari laittoi tämän päivän etusivun jutukseen Vanhasen mollaamisen, IS kirjoitti suunnilleen saman satsin kohteenaan Halonen. Homma toimii suurin piirtein siihen asti, kun aletaan keskustelemaan presidentin ja pääministerin välisestä vallanjaosta. Jossain on mennyt puurot ja vellit sekaisin, kun IS väittää että Vanhanen on vienyt Halosen vallan ja HS että Halonen on tehnyt Vanhaselle täsmälleen saman tempun!

Sekä Vanhasen että Halosen perussynti on valtalehtien mukaan passiivisuus. IS ilmeisesti toivoisi sitten Suomeen aktiivista ulkopolitiikkaa harjoittavaa demaripresidenttiä? Mitenkäs se nykyinen perustuslaki menikään, siinä kai ei Mäntyniemeen anneta enää ihan samanlaisia toimintaedellytyksiä kuin Kekkosen aikaan. Riehuminen ja mesoaminen ei kannata jos häkämyrkytys uhkaa (korjaan, haastaa).

Vanhaseen osuva kritiikki tuntuu ihan uskottavalta ja hyvin perustellulta, etenkin kun kyseessä on sattumapääministeri eikä tehtävään pyrkinyt henkilö. Yleensä hänellä josta tulee pääministeri on ajatuksia siitä, mihin suuntaan Suomea pitäisi kehittää. Parhaassa tapauksessa hän ymmärtää, että se kehittäminen ei tapahdu kuin osittain Suomen rajojen sisäpuolella.

Sellaisen toivomuksen voisi lehdistölle esittää, että määrittelisivät mitä "aktiivisuus" ja "passiivisuus" näissä jutuissa tarkoittaa. Ja siten että kysyvät niiltä päivystäviltä dosenteiltaan, ei niin että alkavat itse arpoa koska siitä ei taas hyvä seuraa. Ilmeisesti Jyri Häkämies on tällä hetkellä Suomen aktiivisin ulkopoliitikko? Jos näin on niin en ole kovin varma enää haluaisinko pääministerin ja presidentin olevan jatkossakaan näin aktiivisia...

4 comments:

Petri Mustakallio said...

Minua vähän ihmetyttää sellainen kritiikki jossa kaivataan "aktiivisuutta". Kysehän on silloin siitä, että vaaditaan toimintaa eikä sisältöä. Toiminta itsessään on siis tarkoitus.

Historiasta tulee mieleen lähinnä Italian fasistit. Heiltä puuttui tyystin yhteiskunnallinen ohjelma, ts. asiat joita ajavat. Toiminta itsessään oli heidän hommansa gluu.

Anonymous said...

Mitäpä tuota ristiriitaa ihmettelemään. Ei ole ensimmäinen, eikä varsinkaan viimeinen, kun lehdet kirjoittelevat mitä sattuu.

Hesari oli juttusarjassaan loogisempi. Lauantain jutun otsikko kertoi lehden (tai tarkemmin toimittajan) kannan:
"Presidentti Halonen on ottanut paikkansa pyöreän pöydän päässä". Seuraavana päivänä todettiin, että Matti on vähän nössö...

IS:n jutussa hämmästyttävin väite kuului sanatarkasti: "Tiettävästi Halonen lupasi Sdp:n sisäpiirille, että hän on vallassa vain yhden kauden. Mieli kuitenkin muuttui matkan varrella, koska kansansuosio oli huikea vuoden 2000 vaaleissa."

Mikähän logiikka tuossa muka oikein on? Ketä väitetty lupaus oikein olsi oikein palvellut? Sdp:tä ei nyt ainakaan... Eikä ainakaan vuoden 2000 vaalien jälkeen. Ja harvemmin politiikassa lupaillaan asioita kovinkaan pitkäksi ajaksi. Vaalikausi nyt on ehdoton maksimi.

Siitäkin hauska juoru, ettei sitä ole aikaisemmin kuullut...

Luulenpa, että toimittaja on haksahtanut perinteiseen hevosmiesten uutistoimistoon. Luultavammin joku pikkutekijä nostattaa omaa olematonta arvoaan keksimällä juttuja.

MiMy

Anonymous said...

Juuri näin, jos ei tiedetä ja puhuta siitä MITÄ ulkopoliittisesti halutaan saavuttaa ja MIKSI, on keskustelu "aktiivisuudesta/passiivisuudesta" ihan turhaa. Tiiviit yhteydet eri maihin voi olla itsessään ihan hyvää ja tavoiteltavaa, mutta aktiiviseksi ja tavoiteelliseksi politiikaksi minä en sitä kutsuisi.

Hildur

Anonymous said...

"Kysehän on silloin siitä, että vaaditaan toimintaa eikä sisältöä."

Noh, ulkopolitiikan kaltaisessa korkeammassa salatieteessä puhe on jo teko. Ja kun salatieteessä ollaan, niin "aktiviisuus" nykykielessä viittaa usein hinkuun liittyä Natoon. Tai siis ainakin niiden suussa, jotka Natoon halajavat.

Eli kyllä vaatimus "aktiivisuudesta" sisältää ihan toiminnan ja sisällön. Nato-jäsenyys kun muuttaisi Suomen kansainvälistä asemaa.

Tästä vinkkelistä Nato-vetoinen Afganistan-operaatio on "aktiivista" (kun hallituksessa panostusta siihen halutaan kasvattaa "järkevässä mittakaavassa") ja "passiivista" näyttää olevan YK-vetoinen Darfurin operaatio (koska siihen hallitus ei halua sitoutua liian vahvasti).

MiMy

ja jotten tulisi epäselvyyttä: kannatan Suomen Nato-jäsenyyttä. Sitäkin tärkeämpää juuri nyt olisi ottaa osaa Darfurin operaatioon.