Vappuäksyilyblogi

Ministeri Mari Kiviniemen kirjoitus Turun Sanomissa 27.4 lyö taas niin pahasti ällikällä, ettei sitä kaikista kiireistä huolimatta voi jättää kommentoimatta. Valitettavasti en jaksa referoida kirjoitusta sinänsä, totean vain sen otsikon: Valtio edellyttää maltillista palkkaratkaisua. Kunnissa elettävä suu säkkiä myöten.

"Suu säkkiä myöten" - vertaus todistaa jo viime kunnallisvaaleissa esitetyt porvarihallituksen julkilausutut talousopit edelleen periaatteellisestikin relevanteiksi. Ministereiden politiikkasuositukset ovat todella aivan samaa tasoa ja laatua kuin sen kuuluisan mökin mummon: kun tulot pienenevät, leikataan menoja vastaavasti.

Julkisessa finanssitaloudessa mökin mummon opit on todettu sekä teoreettisesti että empiirisesti täysin kestämättömiksi ja paikkansapitämättömiksi. "Suu säkkiä myöten" on satoja vuotta vanhaa merkantilismia eikä siihen pitäisi joutua törmäämään kuin korkeintaan joissakin pienissä kriisikunnissa. Ministereiden suussa tuollaiset vertaukset ovat karmivia. Kun talous hyytyy, tarvitaan julkisia investointeja ja määrätietoista finanssipolitiikkaa kokonaiskysynnän todelliseksi elvyttämiseksi. Suomessa työttömyys kasvaa ennennäkemätöntä vauhtia, ja Kivinimen viesti on: nyt leikataan! Ja kohta huudetaan, ihanaa porvarit, ihanaa! On käsittämätöntä, että kyseinen henkilö on kaiken lisäksi saanut käsittääkseni jonkinlaisen ekonomistikoulutuksen.

Nykytilanteeseen vertailukelpoiset aikaisemmat lamat tarjoavat täydellisiä esimerkkejä siitä, miten ainakaan EI pidä toimia, ja porvarihallitus valmistautuu toteuttamaan näitä polkuja jokseenkin täydellisesti. Kun kunnat leikkaavat tänä ja ensi vuonna palveluja kaikkiaan sadoilla miljoonilla euroilla, hallituksen elvyttävä menopanos on nolla tai miinusta. Puheilla ei taantumia ole koskaan elvytetty, eikä niin tule käymää nytkään. Mitä vaikeammat ovat ajat, sen paremmin tulisi pystyä irrottautumaan pikkuvirkamiesmäisestä menot-tulot - ynnäilystä.

Hallituksen talouspolitiikassa ei ole minkäänlaista strategista otetta. Tehdään sitä sun tätä ja yritetään selitellä asiat parhain päin. Esimerkiksi siten, että kauhistellaan velkaantumista tänään ja kehuskellaan sen elvyttävillä vaikutuksilla huomenna, tyyliin Jyrki Katainen. On todella surkuhupaisaa, että nämä molemmat väitteet ovat päin mäntyä. Velkaantumistahti ei ole millään kansantaloudellisella mitalla kestämätön, ja elvytyksen suhteen hallitus seisoo tanakasti tumput suorassa. Veronkevennyspäätöksetkin tehtiin silloin, kun laman tällaisista mittasuhteista ei - etenkään hallituspuolueissa - tiedetty vielä yhtään mitään. Kyseessä ovat sosiaalisesti epäoikeudenmukaiset rakenteelliset veroalet, jotka sattuivat osumaan suhdannepoliittisesti nappiin.

Nyt - tai jo yli puoli vuotta sitten - tarvittaisiin voimakasta julkista investointien lisäystä. Tarpeellisia väylähankkeita, korjaus- ja energiainvestointeja, asuinrakentamista, homekoulujen korjaamista jne. Mittaluokan on tämänsyvyisessä lamassa oltava kehyskaudella miljardeja, ei kymmeniä miljoonia! Tärkeää olisi toteuttaa ohjelma niin, että siinä tuetaan talouden pidemmän aikavälin kasvuedellytyksiä. Tällöin riskit veroeurojen käyttämisestä "hukkaan" olisivat täysin minimaalisia ponnettomuudesta kumpuaviin riskeihin nähden. Kasvuinvestoinneista Vanhanen on puhunut suuta suuremmalla, sillä minkäänlaisia toimenpiteitä - ei edes työryhmää - ole saatu aikaiseksi.

Vanhanen ja Kiviniemi ovat talouspoliittisten tietojensa ja poliittisten kykyjensä osalta täysin ylimitoitetuissa tehtävissä. Jos mitään kunnollista ei saada aikaiseksi, niin muutama poliittinen lisäsöhellys (joilta tuskin jatkossakaan voidaan välttyä) voivat vielä johtaa siihen ettei tälle sekakuorolle löydykään eduskunnassa enemmistöä vaalikauden lopuksi asti.