SAK:n johtaja Lauri Lyly ja EK:n työmarkkinajohtaja Eeva-Liisa Inkeroinen nokittelevat näyttävästi palkka-alen tarpeesta tämän päivän Kauppalehdessä. SAK:n mielestä yleisiin palkanalennuksiin ei ole tarvetta, EK härnää tarkistamaan korkeasuhdanteessa sovittuja korotuksia uuden tilanteen perspektiivistä käsin.
Kolme huomiota.
1) Lyly ja SAK ovat tietysti asiallisesti ottaen oikeassa. Taloushistoria näyttää, ettei työllisyyttä pysty ostamaan laskusuhdanteessa palkkoja leikkaamalla, kyseessä on ennen muuta kokonaiskysyntäongelma. Talouteen pitää luoda luottamusta ja ostovoimaa eikä ehdotella vakavasti sentimenttiä horjuttavia, vaikutuksiltaan marginaalisia palkanjäädytyksiä.
2) Millä mandaatilla EK nyt yht’äkkiä voikin puuttua näin selkeästi yritystensä palkkapolitiikkaan ja palkanmuodostukseen? Eikö puhe ole juuri ollut siitä, että palkka-asiat ratkaistaan yritys- ja liittotasolla siellä tehtyjen sopimusten mukaisesti?
3) JOS EK tosiaan on tarkistanut linjaansa ja haluaa itsekin toimia Inkeroisen esittämällä tavalla (”Vastuullisten työmarkkinaosapuolten pitäisi pystyä arvioimaan uudelleen, onko tilanne muuttunut niin vakavasti, että syntyneitä sopimuksia pitäisi arvioida uudelleen”. Toimittaja kertoo Inkeroisen kertovan myös, ettei kyse ole pelkästään palkoista, vaan siitä, miten työmarkkinapolitiikkaa pitäisi hoitaa vaikeassa tilanteessa.) niin luulenpa, ettei tupopöytään palaaminen ole ainakaan SAK:n tahtotilasta kiinni.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment