Haagan Marx

Länsi-Helsingin suurin ja kaunein SDP:n paikallisosasto eli Haagan työväenyhdistys piti eilen syyskokouksensa. Käytiin läpi normaalit syyskokousasiat ja valittiin ensi vuoden johtokunta. Itse sain mandaatin jatkaa seuraavat kaksi vuotta yhdistyksen varapuheenjohtajana, mutta muilta osin henkilövalinnat sujuivat ilman fiaskoja.

Vakavasti puhuen vain yksi varsinainen pettymys jäi valinnoista käteen: Pikku-Huopalahden vanha nalle, viisas ja sivistynyt mies Pertti Hyvärinen jättäytyi kokonaan pois Haagan ensi vuoden luottamustehtävistä. Pertti kuuluu siihen pieneen joukkoon poliittisia toimijoita, joilla on kyky murtaa rajalinjoja ja luoda yhteistä luottamuspääomaa koroista piittaamatta, tuoden silti myös oman mielipiteensä julki.

Noloa muuten sinänsä, mutta sain vasta eilisen kokouksen yhteydessä omiin käsiini Hesarissakin syksyn aikana näyttävästi arvostellun Haagan työväenyhdistyksen historiikin Oman tiensä tekijät. Teoksen on kasannut kokoon Ilkka Leskelä, ja täytyy sanoa että olin ensivilkaisulla aidosti vaikuttunut siitä miten kattava, hyvin kuvitettu ja vetävästi kirjoitettu historiikista tulikaan. Kyseessähän on useamman vuoden projekti, josta itse tunnen vain tämän loppuhuipennuksen, liityinhän Haagaan vasta Munkinseudun demareiden fuusiohankkeen myötä vuonna 2007. Kirja on selvästi pakko kahlata pikaisesti läpi, ja sitä voi huoletta suositella myös kaikille muille helsinkiläisen sosialidemokratian historiasta kiinnostuneille.

Kokoontumisen mielenkiintoisin anti liittyi tämänkertaiseen alustajaan eli filosofi Tommy Uschanoviin. Uschanov toimi tällä kertaa jonkinlaisena hätävarana, kun Mauno Koiviston synttärit varasivat joitakin suunniteltuja kravattialustajia pois pelistä. Suosittelen silti muillekin järjestöille joskus arvovaltaisten setien ja tätien korvaamista alle 40-vuotiailla filosofeilla, sillä eiköhän kaikille ole jo tullut ihan selväksi se, että työvoiman määrä on kääntymässä laskuun, palveluiden merkitys korostuu ja SDP:n on jatkossa puhuteltava myös koulutettuja toimihenkilöitä.

Luin Uschanovin kirjan Mikä vasemmistoa vaivaa jo alkusyksystä, ja pidin siitä paljon. Uschanov räiskii pamflettimaisesti useampaan suuntaan sangen herättelevällä ja virkistävällä tavalla etsien syitä siihen, että vasemmistopuolueiden kannatus Suomessa on viimeisten parinkymmenen vuoden aikana suorastaan romahtanut aiemmalta tasoltaan.

Uschanovilla on useampia painavia viestejä, joista hän Haagan tilaisuudessa käsitteli vain yhtä, ja omasta mielestään keskeisintä, eli nuorisoa. Miehestä välittyy kuulijalle sangen persoonallinen ja pysäyttävä kuva, jopa jonkinlaista nero-oraakkelin tuntumaa tässä esiintymistyylissä oli. Itse asiassa, hänen hahmostaanhan tulee mieleen elävästi itse Karl Marx!

Uschanovia kannattaa lukea ja kuunnella paitsi siksi, että hän on lukenut valtavan määrän poliittista kirjallisuutta ja halukas sen pohjalta kommentoimaan suomalaisen politiikan nykypäivää, myös siksi, että tässä on selvästi kyseessä kaveri joka ei itse pyri tai ole sitoutunut mihinkään. Jostain syystä minusta silti tuntui, että hän puhui – vaikkei tätä varmasti julkisesti myönnä – kirjassaan erityisesti sosialidemokraateille. Punavihreä hörhöily ei selvästikään ole Uschanovin ratkaisu SDP:n ongelmiin.

Uschanov korosti erityisesti tietoverkkojen ja niihin liittyvän lainsäädännön merkitystä politiikan uskottavuudelle nuorten näkökulmasta. Väitteet olivat puhuttelevia, kärjistettyjä ja herättivät runsaasti keskustelua. Niin runsaasti, että peli oli vihellettävä poikki jo melkein ennen kuin se ehti alkaakaan. Mutta ei hätää, tästä miehestä kuulemme epäilemättä vielä jatkossa monessakin eri yhteydessä.

Itsekin pystyin keskittymään keskusteluun ja Haagan asioihin tällä kertaa paremmin kuin monesti aiemmin, ja siihen on selvä selitys. Vilma on ollut mukanani Haagan nuorena kotkana tänä syksynä jo useampaan kertaan; jopa niin usein, että kun joku johtokunnan jäsen viime kerralla jo tosissaan epäili minua yh-isäksi, päätin järjestää tytön seuraavaksi kokoukseksi äitinsä luokse… Mielenkiintoista on kuitenkin se, että aina kun olen Vilmalta kysynyt että mennäänkö kokoukseen, jonkinlainen riemunkiljahdus on kuulunut. MOT: Isin tyttö.