Tuliaseet lukkojen taakse

Olipa mukavaa ja virkistävää alustaa Suomen energiapoliittisesta tilanteesta ja keskustelusta ruotsalaisen energiafoorumin (näköjään reportaasi ei ole vielä tullut nettisivuille) tilaisuudessa eilen illalla Tukholmassa. Kun yleisö ei ole suomalaista, ajatuksen ja mielipiteen voi antaa lentää vapaammin ilman pelkoa välittömästä kotimaisiin jakolinjoihin juuttumisesta. Merkillepantavaa olisi paljonkin, mutta yksi illan selkeä ”koukku” oli Iso-Britannian Ruotsin suurlähettilään esittämät tiedot ydinvoiman valtavasta renessanssista kotimaassaan.

Englantilainen ydinvoimainnokkuus laittoi suorastaan haukkomaan henkeä, ja itselleni tuli tarve korostaa selvästi, ettei ydinvoima Suomen SDP:n mielestä voi nykyisellä uraaniteknologialla olla kuin osa keskipitkän aikavälin energiaratkaisua. Mutta toki se on tärkeä osa. Muilta osin palaan energiakeskusteluun myöhemmin.

Kaikkien TEAM-hanketta seuraavien kannattaa huomata tämän päivän Kansanuutisista SAK:n järjestötoimitsija Sauli Hievasen (vas.) laaja haastattelu. Valitettavasti juttua ei ole linkattu ”kusarin” nettilehteen, jossa muuten näyttäisi olevan melkoisesti kehittämisen varaa…

Mielestäni Hievanen tuo lehdessä joka tapauksessa hienolla tavalla esiin sen, mistä TEAM-hankkeessa kaikkien kommervenkkien ja lillukanvarsien takana pohjimmiltaan on kysymys: solidaarisuudesta ammattiyhdistysliikkeen sisällä, halusta koota voimia yhteen, tarpeesta auttaa ja tukea heikommassa asemassa olevia liittoja.

Oma mielipiteeni on se, että keskustelu TEAM-hankkeesta takertuu aivan liian usein siihen näkökulmaan, että mikä ”minun” liittoni kannalta olisi juuri tässä tilanteessa edullista ja vaivatonta. Visioita, realismia ja kykyä kantaa vastuuta ay-liikettä kohtaavassa rakennemuutoksessa puuttuu. Toivottavasti Hievasen viesti kantaa pitkälle, vaikka kaikkein vähiten sitä kai sinänsä auttaa se, että demaritoimitsijat menevät juttua julkisesti kehumaan… Silläkin uhalla totean, että pankaa merkille.

Kauhajoen tapauksesta ajatuksissani pyörii lähinnä yksi asia – aiheen mutkikkuudesta ja ulottuvuuksista huolimatta. Mielestäni nyt viimeistään ollaan tultu siihen pisteeseen, että kaikenlaisten aseiden kotihallussapito voitaisiin ja pitäisi yksityishenkilöiltä kieltää. Minusta tämän aseenkantovapauden loukkaaminen on hinta, joka on maksettava siitä, että Jokelan ja Kauhajoen tapahtumien toistaminen tehtäisiin käytännössä niin vaikeaksi kuin mahdollista.

Kielto ei olisi lainkaan helppo tai yksinkertainen asia, eikä se sinänsä riittäisi tai ratkaisisi ongelmia. Silti tuliaseiden hallussapito olisi minun ihannemaailmassani osa julkisen vallan väkivaltamonopolia – ainakin kun vaihtoehto on nykymaailma, jossa ulkopuolisten kannalta summittaisia tulitustilanteita näköjään pääsee syntymään. Valvotuissa harrastustilanteissa ja metsästyksessä aseiden käyttö pitää jatkossakin sallia, mutta niiden säilytys pitää järjestää metsästys- ja ampumaseuroissa kollektiivisesti.

Mielestäni ministeri Holmlundin julkiset päättelyt siitä, että "eiväthän aseet tapa" ovat lähes karmaisevia; tietenkään aseet eivät yksin tapa, ja valtaosa aseharrastajista ja metsästäjistä käyttää niitä kuten kuuluu, mutta mitä ministeri yrittää todistaa? On päivänselvää, että mitä enemmän aseita on yksityishenkilöiden hallussa, sitä suurempi todennäköisyys on Jokelan ja Kauhajoen tapahtumien toistumiselle. Tällaiset kommentit alleviivaavat mielestäni kyllä sitä, että Holmlund ei ole tehtäviensä tasalla - ja jos joku väittää että tämä on poliittisten irtopisteiden keräilyä niin sanattomaksi vetää.

Tästä viikonlopusta alkava viikko on itselleni todellista, kauan odotettua laatuaikaa, kun Vilma tulee luokseni viikon yhtämittaiseksi pätkäksi. Samalla voi hengähtää ja rentoutua ennen vaalikampanjan huipentumaviikkoja. Numerokseni tuli tänään 801 – kelpaa. Se voisi olla samalla hyvä äänimäärätavoite.