Riku Siivoselle

Hesarin Nyt-kolumnisti Riku Siivonen läiski tuoreessa lehdessä demareita, ilmeisesti paremman tekemisen puutteessa. Hän oli käynyt kuuntelemassa jotain poliittisen historian demariklubia, ja väänsi kolumninsa sitten siihen muotoon että koko puolue elää edelleen pelkästään suuren historiansa jälkihöyryissä.

Tämä on ollut nyt ainakin vuoden ajan jokaisen kolumnistin varmin toimituspäälliköillekin kelpaava formaatti, kun muutakaan ei keksitä: Demarit hävisivät rankasti ja antavat nyt toisilleen epätoivoisesti tekohengistystä. Heillä ei ole mitään uutta, ei visioita, ei todellista halua uudistaa yhteiskuntaa. Demarit ovat pulskia keski-ikäisiä, joilla menee ihan hyvin ja jotka ovat tulleet puolueeseen sukurasituksena. Siksi he eivät uskalla jättää uppoavaakaan laivaa.

Riku Siivonen taitaa olla vähän laiska mies. Hesarilla menee myös liian hyvin, kun sen toimittajien ei tarvitse vaivautua ajattelemaan. Jos Siivonen olisi selvittänyt aihettaan enemmän, hän olisi törmännyt nopeasti erilaisiin SDP:n puoluehallituksen hyväksymiin papereihin, jotka kertovat millä lailla SDP haluaisi yhteiskuntaa uudistaa. Jos hän ottaisi noista papereista esimerkiksi suurimman oppositiopuolueen kannat koskien sekä sosiaali- että vero- ja talouspolitiikkaa, hän huomaisi, että SDP tarjoaa kansalaisille porvarihallitukseen nähden hyvin erilaisen vaihtoehdon. Vierailemalla esim. verkkosivuilla http://www.24d.fi/ pääsisi alkuun.

Tai ehkä Siivonen kävikin noilla sivuilla. Ehkä hän otti yhteyttä SDP:n puoluetoimistoon ja pyysi nähtäväkseen ison kasan dokumentteja, jotka pläräili otsa rypyssä läpi. Ehkä hän tuli siihen tulokseen, että niitä on turha mainita koska niissä ei pyritä yhteiskunnalliseen vallankumoukseen.

Siinä tapauksessa Siivonen on ollut laiska koulun historian ja yhteiskuntaopin tunneilta asti. SDP ei ole koskaan ollut vallankumouspuolue, eikä ole muuttamassa sellaiseksi porvarihallituksenkaan aikana. SDP on reformipuolue, joka pyrkii saavuttamaan tavoitteitaan paitsi hakemalla uusia vaalivoittoja ja tarjoamalla laajempia vaihtoehtoisia agendoja, myös käymällä keskustelua hallituksen kanssa ja pyrkimällä vaikuttamaan tämän päivän poliittisiin ratkaisuihin. SDP ei ole mikään räyhäliike, jonka mielestä kaikki mahdolliset asiat yhteiskunnassa tehdään automaattisesti väärin, kun niitä tekee joku muu kuin demari. SDP:ssä ei tavoitella kertarysäyksiä, sillä Suomessa on kansainvälisesti vertaillen myös pajon hyvääkin - edelleen. SDP:ssä ei ole kommunisteja, eikä pidä ollakaan.

Minun puolestani koko Suomi voi huutaa yhteen ääneen SDP:tä "uudistumaan", mutta niin kauan kuin nuo vaatimukset pysyvät Riku Siivosen tasolla, ne eivät asiallisesti aiheuta tarpeita lisätoimenpiteisiin. Siivoselle SDP nimittäin uudistuisi sillä, että vaihtaisimme mainostoimistoa ja puheenjohtajan alle 40-vuotiaaseen. Sellainen konsepti ei ihan riitä demareille itselleen.

Josta tulikin mieleen toinen asia. Lipponen pyrki aika rajusti vetämään mattoa Tuomiojan alta päivän lehdessä. Olen toki johtopäätöksestä (kiitos Erkki, mutta ei tälläkään kertaa) Lipposen kanssa samaa mieltä, mutta mielestäni peruste kuitenkin ontuu. Ei iän pitäisi olla ehdoton este SDP:n puheenjohtajuudelle. Minulle tuli mielikuva, että Lipponen sortui käyttämään Tuomiojan varttuneisuutta keppihevosena, kun hän olisi yhtä hyvin - tai paremmin - voinut kuvailla sitä mistä oikeasti on kysymys (Tuomioja esim. olisi minun käsitykseni mukaan halukas työllistämään julkisesti merkittävästi nykyistä enemmän, tekisi sosiaalietuuksilla elämisestä nykyistä selkeästi kannustavampaa työntekoon nähden ja kakistelisi toisaalta mahdollisimman paljon palkkaverotuksen keventämisen kanssa). Mutta näistä Lipponen vaikeni.

Minusta nykyinen ja etenkin tulevaisuuden trendi on se, että ikääntyvät ihmiset on pyrittävä kaikin tavoin integroimaan yhä paremmin yhteiskuntaan. Tarkoista eläkkeellejäämisvuosista olisikin luovuttava. Samoin voitaisiin luopua koko eläkeläinen - käsitteestä. Työelämää pitää kehittää joustavammaksi siten, että ihmiset pystyvät tekemään nykyistä pidempiä työuria myös työelämän loppupäässä. Kyllä tämän pyrkimyksen pitäisi koskea myös johtajia ja ministereitä. Olisi siis oltava tarkkana, ettei syyllistyttäisi minkäänlaiseen ikärasismiin. Osaavia, aktiivisia ja halukkaita ihmisiä ei pitäisi heittää pois työelämästä - tämä pätee nyt siis laajemmin kuin vain politiikassa - vain siksi, että heille tulee jokin fyysisen iän rajapyykki täyteen.

Samalla Lipponen on oikeassa siinä, että nuoria on vastuutettava myös SDP:ssä yhä enemmän ja nopeammassa tahdissa, ja kaikenlaisesta valtaan väkisin tarrautumisesta on päästävä - tarvittaessa kovillakin keinoilla - irti. Mutta jos nuoret eivät pysty vastaamaan annettuun haasteeseen, heillä ei pidä olla mitään ikään perustuvaa etuoikeutta eri tehtäviin - niin kuin ei muillakaan.

Tämän päiväisellä puheenvuorollaan Lipponen uudistaa SDP:n kulttuuria ainakin yhdellä lailla: tapanahan ei ole kai ollut, että entiset puheenjohtajat ottavat kantaa seuraajiinsa.