Lasse Lehtinen otti esiin tärkeän asian tänään, kun sanoi SDP:n tekevän jälleen ensi kesänä linjavalinnan. Hän tiivisti valinnan siihen, noudatetaanko nk. Lipposen linjaa vai Tuomiojan linjaa.
Samalla hän sai tähänkin tiedotteeseensa ängettyä mukaan Naton, ja vaati seuraavaa demaripomoa ottamaan myönteistä positiota jäsenyyden puolesta. Sivun mennen lienee syytä huomauttaa, että hänen kannattamansa puheenjohtajaehdokas Miapetra Kumpula-Natri ei ole Suomen Nato-jäsenyyden kannattaja, tämä selviää esimerkiksi hänen vaalikonevastauksistaan viime keväältä. Jos Lehtinen haluaa Nato-ehdokkaan, hänen olisi todennäköisesti ryhdyttävä sellaiseksi itse.
Minunkin mielestäni on kuitenkin selvää, että kun nyt puheenjohtajapeli meni uusiksi, kisa muodostuu odotettua selvemmin juuri linjavaaliksi. Myönnän, että yksi edustettu linja on Tuomiojan linja. Se on melko globalisaatiokriittinen ja talouspoliittisesti -70-lukulainen hyvinvointivaltion kulta-aikaan takertuva linja. Tämä on ymmärrettävää, onhan Erkki Tuomioja elänyt tuolloin kukkeinta poliittista nuoruuttaan.
Lipposen linjaa ei sen sijaan mielestäni ole oikeastaan enää olemassakaan. Muuta kuin poliittisessa historiassa. Esimerkiksi ilmastonmuutokseen vastaaminen on sellainen megahaaste, joka ei ollut poliittisen debatin keskiössä vielä Lipposen aikana. Siksi ehdottaisin Lehtiselle, että hän ottaisi loogisen askeleen eteenpäin ja siirtyisi rakentamaan ihan uutta linjaa kannattamansa ehdokkaan Miapetra Kumpula-Natrin ajatusten pohjalta.
Miapetra Kumpula-Natri edustaa sitä SDP:n uutta ilmettä ja uutta poliitikkosukupolvea, jota etenkin kulunut viimeinen vuosi on haluttu puolueen terävimpään kärkeen. Tässä hän tekee ison pesäeron sellaisiin nimiin kuin Johannes Koskinen, Tarja Filatov, Kimmo Kiljunen, puhumattakaan ikiehdokas Erkki Tuomiojasta.
Kysymys kuuluukin nyt, annetaanko vastuulliselle muutokselle aidosti mahdollisuus? Vai otetaanko muutama piiru tuomiojalaisuuteen - nostetaan vaihteeksi veroja ja keksitään vaikka muutama uusi? Vai valitaanko varman päälle Uusiheinäluoma? Väistyvän puheenjohtajan vastuunkanto edellyttäisi nyt kypsiä päätöksiä myös monelta muulta konkarilta. Toivotan rohkeutta.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
13 comments:
Lehtisen puheenvuoro oli Lasse ihteään. Eipä siinä sen kummempaa. Ehkä se Nato-osuus sai minussa aikaan turhautuneen hymähdyksen, koska ei tässä puolueessa kukaan eteenpäin pyrkivä tahdo/uskalla myönteistä kantaa siihen ottaa. Tässä asiassa alan uskoa siihen, että vain porvarihallitus voi ottaa ratkaisevan askeleen.
Mutta ei se ole elämää suurempi kysymys. Sdp:llä on nyt todella mistä valita eikä kukaan kolmikosta Filatov, Urpilainen, Kumpula-Natri veisi puoluetta muuta kuin eteenpäin. Mieli on puolueen suhteen nyt optimistisempi kuin vuosikausiin. Itse kallistun edelleen Jutan kannalle, mutta myös Tarjasta tai Mipestä saisi Sdp:n erinomaisen puheenjohtajan. Turha yrittääkään ärsyttää kiistelyyn noiden naisten paremmuudesta ;-)
Natosta en loihi mitään lausumaan. Edelleen odotan sitä päivää, että kuka tahansa tässä maassa keksisi ääneen lausua ne odottamattomat hyödyt joita jäsenyydestä on.
Mutta pisteet veli Kopralle. Toivoisin voivani itse yhtä innokkaasti kannattaa jotain puheenjohtaehdokasta. Mutta kun en vaan osaa.
En myöskään osaa ketään inhota ihan niin voimakkaasti kuin Ville Tuomiojaa ja hänen "linjaansa".
Molemmat johtuvat siitä, että tunnen mainitut ehdokkaat henkilökohtaisesti. Tai sitten en vain ole kovin innokas ihminen.
"Myönnän, että yksi edustettu linja on Tuomiojan linja. Se on melko globalisaatiokriittinen ja talouspoliittisesti -70-lukulainen hyvinvointivaltion kulta-aikaan takertuva linja. Tämä on ymmärrettävää, onhan Erkki Tuomioja elänyt tuolloin kukkeinta poliittista nuoruuttaan."
Huomauttaisin, että Tuomiojan edustamat näkemykset ovat täysin ajankohtaisia yhä tänä päivänäkin. Ne ovat itseasiassa päivän polttavia. Puhe siitä, että Tuomioja edustaa 60-70-lukulaista politiikkaa kuin kyseessä olisi ilmestyskirjan peto, on enemmän kuin värittynyttä.
Hyvinvointivaltiota voidaan kehittää 2000-luvulla kriittisesti tinkimättä niistä periaatteista, joiden tiedetään takaavaan oikeudenmukaisen ja tasa-arvoisen yhteiskunnan ihmisille, ei taloudelle. Historiallisesti ihmisten hyvinvointi sosiaalisen tasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden kautta tarkasteltuna on todistetusti ollut hyvin heikoilla, mitä liberaalimmalle talouspolitiikalle valtio on nojannut. Eikä tämä ole sinänsä mikaan historiallinen kysymys, vaan nykypäivää monissa valtioissa.
Se, että on kriittinen globalisaatiota ja uusliberalismia kohtaan, ei vielä mielestäni tarkoita, että edustaa leimallisesti jotain määriteltyä "vanhaa perinnettä". Olisi mielenkiintoista, jos tämä määriteltäisi hieman tarkemmin. Ilmeisesti tämä näkemysuunta on "vanha perinne" vain niille, jotka haluavat sen tällaisena kuvata. Uusliberalismi talouspoliittisena suuntauksena taas on kaikkea muuta kuin uusi ja dynaaminen ilmiö. Olisi muutenkin mielenkiintoista, jos käytettäessä käsitteitä uusi ja vanha, hieman tarkemmin määriteltäisi, mitä ja millaista politiikkaa näillä käsitteillä halutaan kuvata.
Kyse tässä kaikessa on juuri siitä sosialidemokraattisesta ideologisesta keskustelusta, mihin niin monet nyt peräävät SDP:tä ryhtymään, mutta mistä aikaisemmin monet ovat pidättäytyneet mm. vetoamalla siihen, ettei sillä väliä "millainen demari" kukin on ja millaista politiikka harjoitetaan. Onhan sillä merkitystä, jos puhutaan puolueen ideologiasta ja niistä periaatteista, joilla politiikkaa toteutamme.
Pete: "Sdp:llä on nyt todella mistä valita eikä kukaan kolmikosta Filatov, Urpilainen, Kumpula-Natri veisi puoluetta muuta kuin eteenpäin."
Filatovin kohdalla olen kanssasi samaa mieltä, mutta Urpilaisen ja Kumpula-Natrin kohdalla odotan suurempia näyttöjä. Minulla ei ole oikeastaan mitään käsitystä heidän poliittisesta linjastaan, heidän näkemyksestään sosialidemokraattisesta politiikasta. En usko myöskään olevani ainoa puolueen jäsen, jolle nämä ehdokkaat ovat hyvin tuntemattomia tässä suhteessa. Puhe "puolueen eteenpäin viemisestä" tässä vaiheessa, näyttäytyy nyt lähinnä retorisena hehkutuksena, jota tunnutaan lähinnä käyttävän joidenkin ehdokkaiden puolesta toisia vastaan. Tämä ei ole reilua. Kehua tietysti saa ketä tahansa ehdokasta, jota toivoo mukaan pj-kamppailuun, mutta jos tällä puheella yritetään samalla luoda voimakkaasti mielikuviin perustuvia vastakkainasetteluja erilaisten ehdokkaiden välille, ei kyse ole mielestäni enää pelkästä kannattamisesta, vaan jostain muustakin.
En epäile Urpilaisen ja Kumpula-Natrin pätevyyttä aktiivisina kansanedustajina, mutta tähän kisaan lähtiessään heillä on molemmilla työtä edessään. Kuten tietysti kaikilla ehdokkailla tulee olemaan.
Sen sijaan toivoisin, että tässä puolueen linjakeskustelua toivovassa keskustelussa ei mentäisi ylenmäärin siihen, että luodaan ehdokkaiden välille keinotekoisia vastakkainasetteluja keinotekoisten ominaisuuksien varaan. Jos vastakkainasetteluihin halutaan mennä, tehtäisi niitä sitten sen sijaan ideologisten linjojen ja sisällöllisten kysymysten kautta eikä sen mukaan, millainen kuva jostakin ehdokkaasta_halutaan_antaa ja millainen taas toisesta ei haluta antaa.
Ja Natosta sen verran, että toki kyseessä on tärkeä kysymys, mutta kyllä SDP:n puheenjohtajavaalissa pitäisi merkittävimpiä linjakysymyksiä nousta esiin kuin NATO.
Piia, minä en ainakaan halua argumentoida ketään vastaan vaan esittää asioita siten kuin itsestä tuntuvat. Eiköhän eri ehdokkaiden poliittiset näkemykset tässä ehdi kaikille selkiytyä, on tässä sen verran aikaa.
Retoriikalla on muuten politiikassa hyvin tärkeä merkitys. Innostuin aikoinaan retoriikan tutkimsesta niin kovin että tein siitä oman gradunkin.
Voisikohan tietämättömyys Jutan ja Miapetran linjoista johtua siitä, että monet ekiläiset ovat viettäneet aikaansa pääsääntöisesti vain Ekiä kuunnellen :) Tämä on siis vain mutua, mutta jotenkin tuntuu, että eipä ekiläisiä juuri muualla näy, kuin seminaareissa joissa Eki puhuu. Mielestäni se jo kertoo jotain tämän ekiläisyyden mahdollisesta koko puolueen yhteen kokoavasta voimasta.
Linjoissa minä laitan painoarvoa myös sille työlle, miten maailmaa muutetaan eduskunnasta käsin.Toinen asia on sitten vaatimus saada suurta arvokeskustelua aikaan täällä blogimaailmassa. (tämä vaatimus tuli kyllä esiin Esan blogissa Pekan toimesta.)Eihän kukaan voi käydä vaativaa väittelyä näillä foorumeilla! Se olisi pelkkää väärinkäsitystä.
Toki retoriikalla on suuri merkitys politiikassa. Kysehän on juuri siitä, millä tavoin asiat ilmaistaan ja miten ne saadaan argumentoitua siten, että niillä vedotaan ihmisiin. Sikälihän se liittyy kiinteästi käytyihin keskusteluihin.
Sitä vain peräänkuulutan, että toivoisin keskusteluissa yleensäkin pyrittävän mahdollisimman selkeään ilmaisuun ja käymään keskustelua niistä sisällöistä, kuin vaikkapa ehdokkaan iästä ja ikäpolvesta. Jos esittää, että ehdokas vaikkapa edustaa ikänsä ja henkensä puolesta "taantunutta 60-lukulaista linjaa", olisihan aiheellista myös perustella näkemyksensä. Näillä ilmauksilla kun usein on tapana alkaa elää omaa elämäänsä keskusteluissa ja lopulta niistä voi syntyä etabloituneita käsitteitä, joilla perustellaan sitä, miksi ehdokas ei ole sopiva puheenjohtajaksi tai pj-kisaan osallistuvaksi.
En ole itsekään vielä havainnut, että ketään olisi estetty ja yritetty estää asettumasta ehdolle pj-kisaan. Kyllä niitäkin syytöksiä tosin on esitetty, vaikkakaan en ihan ymmärrä miksi.
Pakko ampua puskista, meni nimittäin hermo.
Piian vihamieliset Eki go-go oksennukset (tällä viittaan niiden suhteettomaan pituuteen asiasisältöön nähden, en kirjalliseen tasoon) ovat pysäyttäviä todisteita Eki-fanien vapaaehtoisesta sokeudesta. Suuri feministi on valmis mollaamaan kehityskelpoisia nuoria naisia vanhan pelimiehen keinotekoiseksi nostattamiseksi. Miten se on mahdollista?
Ei tämän tyyppinen retoriikka uppoavaa venettä pelasta. Eniten Ekille olisi hyötyä innokkaimpien kellokkaidensa vapaaehtoisesta mykkäkuurista.
/puskista ampumien päättyy, pahoittelut.
Hyvä abel g,
En oikein ymmärrä, että millä lailla se on rakentavampaa ampua puskista tekaistun nimimerkin valossa kuin keskustella asioistaan omalla nimellään? Ei varmaan mielestäsi olekaan, koska sitä anteeksi pyytelet.
"Piian vihamieliset Eki go-go oksennukset ovat pysäyttäviä todisteita Eki-fanien vapaaehtoisesta sokeudesta."
Tarkoitatko tällä, että minun ei pitäisi osallistua keskusteluun sellaisen henkilön blogissa, joka ei Erkki Tuomiojaa tue tai tulee jotain toista henkilöä, koska olemme eri mieltä asioita? Aika omituista siitä näkökulmasta, että kokoajan puhumme liikkeessä avoimesta keskustelusta ja ajatustenvaihdosta. Ei tämän pitäisi ketään vahingoittaa. En tiennytkään, että keskustelun kuuluu mennä siten, että keskustella saa vain, jos on samaa mieltä.
Kirjoitukseni leimaaminen vihamieliseksi on myös aika voimakas väite. Olen pahoillani, jos niistä saa sellaisen kuvan, se ei ole ollut tarkoituksena. Pientä piikkiä on voinut esiintyä, mutta ei toivonmukaan mitään sellaista, joka olisi mennyt henkilökohtaisuuksiin. Olen pahoillani, jos näin on käynyt.
"Suuri feministi on valmis mollaamaan kehityskelpoisia nuoria naisia vanhan pelimiehen keinotekoiseksi nostattamiseksi."
Missä kohtaa ja miten olen mollannut puolueen nuoria naisia? Kysyn vaan. Aiemmin toisaalla esille nostamani seikat iästä ja sukupuolesta eivät olleet mitenkään ketään henkilöä mollaavia tai edes naissukupuolta mollaavia, vaan kriittisia havaintoja käydyn keskustelun aineksista. Siitä väännettiin kyllä minulle käsittämättömistä syistä johtopäätöksiä, joissa ilmoitettiin, että nyt joidenkin ehdokkaiden asettumista ehdolle estetään tällaisilla seikoilla kuin ikä, sukupuoli ja paikkakunta. Tämä ei ollut minun pointtini silloin, eikä ole edelleenkään.
Olen mielestäni perustellut varsin perinpohjaisesti sen, miksi kannatan Erkki Tuomiojaa ja sillä ei ole mitään tekemistä hänen sukupuolensa kanssa. En koe sillä tukevani "vanhan pelimiehen" kuvioit (kuten asian ilmaisit) vaan toisenlaista, omia arvojani vastaavaa sosialidemokratiaa.
Mutta siitä väitteestä irtisanoudun, että olisin mollannut SDP:n nuoria naisia tai heidän sukupuoltaan. Toivon toki heille kaikkea hyvää pj-kisassa. Syy, miksi en kannata heitä, ei liity mitenkään sukupuoleen, vaan ehdokkaan tähän mennessä esiin tuomiin ajatuksiin ja näkemyksiin. Toinen ehdokas, jota olisin valmis tukemaan tässä kisassa, olisi Tarja Filatov.
Se, että olen feministi enkä kannata nuorta naista on ilmeisesti mahdoton yhtälö joillekin. En ymmärrä ajattelulogiikaa, jossa minun pitäisi kannattaa nuorta naista vain siksi, että olen feministi ja jos en kannata, olen pettänyt aatteeni. On varsin ikävää ja huonoa makua osoittavaa lähteä kyseenalaistamaan vakaumuksiani feministinä perustelematta omaa mielipidettään lainkaan.
Elämä on tietysti helppoa, kun voi nimimerkillä kirjoitella ja solvata toista. Avointa keskustelua ja silleen.
Ilmeisesti kaikki paitsi Piia tietävät jo sen, että Jutta Urpilainen kieltäytyi kertaalleen kisasta Ekin voimakkaan painostuksen murrettua hänet. Tämä 70-luvun politiikkaan ja järjestödemokratian täydelliseen halveksumiseen vihkiytynyt ylimielisyyden ylipappi suoraan sanottuna kielsi rakkainta opetuslastaan asettumasta ehdolle. Puolueen uudistaminen kun on sellainen tehtävä, josta vain Ekillä itsellään on oikeus ottaa marttyyrin sädekehä harteilleen.
Olen Jutan puolesta pahoillani, mutta samalla totean, että ihmettelen, millä eväillä hän SDP:n puheenjohtajana tätä puoluetta johtaisi. Jos hän ei kykene sanomaan Ekille ei, millä perusteella hän on yhtään kenellekään mitään muuta kuin näytösluonteinen "lisäehdokas", jännitteen nytkin syntyessä muiden välille. Isossa pahassa maailmassa on paljon muitakin kuin Eki, joille SDP:n puheenjohtajan olisi osattava sanoa suorat sanat. Tämän puolueen vahvuus kun ei ole miellyttävyydessä, vaan siinä, että meissä elää sosialidemokratian puolesta voimakas tahto asioiden muuttamiseksi.
Olen tyrmistynyt sekä Ekin häikäilemättömyydestä että hänen tavastaan manipuloida puheenjohtajakisaa kulisseista, täydellistä demokratian halveksuntaa osoittaen. Samoin olen tyrmistynyt siitä, että joku voi olla niin käsittämättömän hyväuskoinen, että vielä tässä vaiheessa kisaa kuvittelee Erkki Tuomiojan olevan aatteellisista syistä kisassa.
jaha, täällähän on mielenkiintoista keskustelua... valitettavasti en ehdi juuri nyt osallistumaan. mutta sen verran pitää ohjeistaa, että mikäli alkaa tulla henkilöön meneviä vihjailuja missä vain asioissa niin minusta ne pitäisi sanoa omalla nimellä. en halua, että tästä blogista tulee foorumi puskista huudettaville henkilöön meneville vihjailuille. muuten saa kirjoittaa myös nimettömänä.
en minä kyllä moista tiennyt, enkä kyllä siihen usko nimimerkinkään "ilmiannon" jälkeen.
Mutta tuollaisia tullaan varmasti vielä näkemään kevään mittaan paljon ja kaikki ehdokkaat saavat niistä osansa.
Hermonsa menettäneille voinen Tuomiojan avustajana todeta, että anonyymit vihjailut ovat loukkaavia ja totuuden vastaisia. Tämän voinee halutessaan tarkistaa myös Urpilaisen "kansliasta". Puskasta voi toki halutessaan ammuskella, mutta suora valehtelu nimimerkin suojasta on halveksittavaa ja sellaisen harjoittajat voivat suksia helvettiin.
Oksalle Natosta ja sen uusista odottamattomista hyödyistä:
Argumentointisi on identtistä vuosikymmeniä Sveitsissä käytyyn keskusteluun YK-jäsenyydestä. Vihdoin ymmärsivät kuitenkin YK:iin liittyä. Ei siitä heille tietysti mitään uusia odottamattomia hyötyjä tullut, haittoja vain. Pitää välillä olla jotakin mieltä täysistunnossakin, saattaa vaikka haitata puolueettomuuspolitiikkaa ja ärsyttää jotakin.
Mitä erityistä hyötyä Suomelle on YK-jäsenyydestä?
Post a Comment