Tänään olisi ollut kaverin varpajaiset, mutta valitettavasti oman jälkikasvun hoitopäivää ei pystynyt nyt siirtämään. Onnittelut vielä täyden kympin tytöstä Hertsikkaan!
Vilma on ollut koko viikon pois päiväkodista. Flunssaa ja kuumeilua. Harmillista totta kai. Itse olin pari päivää Brysselissä, joten pari päivää piti sitten hoitaa tyttöä näin loppuviikolla. Luonnolle teki aika kovaa jäädä tuollaiseksikin pätkäksi töistä pois, aikaisemmin olen suoraan sanottuna näistä enemmän tai vähemmän luistellut. Nyt sitten ajattelin että peruutan palaverit.
Tuskinpa se miesten ja naisten tasa-arvo näiden lastenhoitoasioiden suhteen etenee konkreettisesti mihinkään ennen kuin tällaiset arkipäivän päätökset tehdään aidosti tasa-arvoisesti ja laitetaan poissaolot äidin ja isän kesken puoliksi. Muita apuja ei ole viitsinyt nyt kysyä, sen verran isoa vaihtelua tohon päivän kuntoon on liittynyt.
Hyvin ja mukavasti on kyllä aika kulunut. Videoita on kulutettu runsaasti, ne sopivat väsähtäneelle hyvin tekemiseksi. Etenkin Totoron ja muumien suhteen olen nyt päässyt hyvin kärryille. Hahmot ja juonet alkavat olla tarkasti päässä. Lastenohjelmat ovat kyllä hauskoja. Muumilaakso voisi melkein olla jonkin perustuloyhteiskunnan ideaali, siellähän nukutaan talvet ja kirjoitellaan, syödään ja harrastellaan esimerkiksi lentämistä muut vuodenajat. Liekö sarjan luojan suomenruotsalaisuudella osuutta asiaan.
Kaikkia hauskoja juttujakin päivän mittaan ehtii sattua.
Välillä jollakin asialla on niin kova kiire, ettei oikeaa sanaa meinaa millään löytyä. Pilapulaa, pilapeliä, pelipalloa pitäisi koota… Palapeli – eihän se tosiaan niinkään looginen sana ole, pitää tulla selkäytimestä.
Teekutsut on huippujuttu. Niille kutsutaan aina melkein samat tyypit, kani ja joku nalle. Sekä tietysti Vilma ja isi. Kyllä sitä teetä sitten juodaankin oikein urakalla. Jos Vipsu oppii rakastamaan muita sosiaalisia rutiineja yhtä suurella sydämellä, hänestä voi tulla vaikka minkälainen kokousharrastaja.
Esitin välillä tyhmää nallen avulla. Eli nimesin eläimiä väärin. Parin kerran korjauksen jälkeen Vilmalta irtosi kunnon säälipisteet:
- Pieni rakas, ei se ole lehmä, se on lammas. Voi pieni rakas, tule syliin.
Illalla:
- Mä haluun Mimosan unikaveriksi.
Ok, pitäähän unikaveri olla. Käyn hakemassa olohuoneesta. No nyt pitäis unen alkaa tulla.
- Peitto.
No joo, peittoa Mimosallekin, laitetaan vaikka tosta reunasta vähän eikö niin…
- Sen oma peitto! Pikkupeitto!
No voi prkl, olihan siellä repussa tosiaan joku ihme rätti jolla ei tuntunut olevan vielä mitään funktiota…
Lauleskelen normaali iltalaulumeiningillä jotain hämähämähäkkiä.
”Hiljempaa isi. Mimosa yrittää jo nukkua.” (kuiskaa ja katsoo tuimasti syvälle silmiin).
Mistä tietää että kannattaa vaan vaihtaa biisiä? Hyräilen jotain muuramuurahaista. Keskeytys:
- Sä et varmaan muista sanoja ihan oikein.
- Ai, no kerro sitten miten se menee.
- Se ei mee noin
- No laula sä vähän niin isi kuulee.
- Sä laulat ihan väärin.
No comments:
Post a Comment