Päivän Demarissa toveri Oksa tarkentaa näkemystään Heinäluoman eroilmoituksen ajankohdan merkityksestä. Lanseeraamallaan käsitteellä ”Heinäluoman giljotiini” Oksa esittää ajatuksen luopuvan puheenjohtajan virittämästä rohkeuskokeesta: uskottava puheenjohtajakandidaatti haastaa kuninkaan silloin, kun tämä vielä istuu valtaistuimellaan. Giljotiinin toimintaperiaatteesta olen samaa mieltä; hyödyllinen kapistus.
Olen kuitenkin Petterin kanssa eri mieltä kahdesta asiasta. Ensinnäkin toisin kuin Oksa itse väittää, mielestäni giljotiinikokeella on yksi moraalinen läpäisijä. Hän lähti haastamaan Heinäluomaa MTV3:n haastattelussa siinä samassa tilaisuudessa, jossa Jutta Urpilainen kieltäytyi ehdokkuudesta. Hän oli viestittänyt vahvasti pitävänsä kolmatta ehdokasta välttämättömänä, ja olevansa itse kiinnostunut tästä mahdollisuudesta kun ei kovassa nosteessa ollut kilpasisko samasta vaalipiiristä tilaisuuteen rohjennut tarttua.
Toisaalta en itse usko siihen, että Heinäluoman giljotiini oli oli tietoisesti rakennettu rohkeuskokeeksi. Veikkaan, että Eero halusi myöhäisellä yllätysvedollaan luoda iloista kaaosta puolueeseen ja mediakenttään sekä puhdistaa näin ilmaa. Kuhina ja uuden kuninkaan valtaannousu luo pohjaa kevään ja kesän nousevalle kannatuskehitykselle joka todennäköisesti kantaa syksyyn asti. Hänellä tuskin on myöskään selvää omaa suosikkia seuraajakseen. Oksakaan ei ymmärtääkseni kuitenkaan pidä giljotiiniaan välttämättä "alkuperäistä tarkoitusta" varten suunniteltuna laitteena.
Heinäluoman giljotiinin läpäissyt Miapetra Kumpula-Natri tiedotti puheenjohtajuusehdokkuudestaan virallisesti eilen, ja samalla tuli julki myös tieto hänen raskaudestaan. Itsekin keskustelin asiasta puhelimitse etukäteen, ja kerroin että uutinen on ehdottomasti positiivinen lisä ehdokkuuteen. Me tarvitsemme lapsiystävällisemmän Suomen. Kahden pienen lapsen äiti SDP:n puheenjohtajana on mitä suurimmissa määrin perheen ja työn yhteensovittamista, ja parasta esimerkkiä kansalaisille.
Samalla tuli mieleen tilanne edelliseltä viikolta, kun ilmoitin että en pääsekään erääseen yhdessä organisoimaamme seminaariin mukaan äkillisen lapsenhoitovuoron vuoksi. Miapetran vastaus oli vähän hämmästynyt: ”Baby mukaan vaan! :)” Niinpä, miksei, kyllähän reilu 2-vuotias yhden seminaarin jo jaksaisi varmasti hyvinkin. Omassa mielessäni pikkulapsi on tällaisissa tilanteissa näyttäytynyt ikään kuin esteenä, mikä juuri kuvaa niitä muutostarpeita joita kulttuurissamme – etenkin miesten kohdalla – ehkä vallitsee. Ja pitää vallita. Myönnän että on olemassa tietysti paljon minua ennakkoluulottomampiakin miehiä.
USA:ssa Obama on siirtynyt demokraattien sisäisessä kisassa selkeään etulyöntiasemaan. Yhdessä republikaanien ykkösen John McCainin kanssa herrat ovat alkaneet nokittelemaan viime aikoina toisiaan, ja pyrkineet näin kasaamaan jännitettä omalle välilleen. Kolmannen valtiomahdin valta tulee tällaisessa käänteessä jälleen selvästi näkyviin: alkavatko lehdet raportoida Obaman ja McCainin vastakkainasettelua ja vertailla jo näitä ehdokkaita yhä enemmän keskenään, jolloin Clinton ja Huckabee jäävät yhä selvemmin ylimääräisten pyörien asemaan?
Viime aikoina Michelle Obama on nostettu Obaman kampanjassa uudella lailla jalustalle. Valtalehtien etusivuillakin puhutaan uudesta Jacqueline Kennedystä. Rouva Obaman oma noste on osattu ajoittaa äärimmäisen taitavasti tähän kampanjan loppuvaiheeseen vahvistamaan ehdokkaan menestystä naisäänestäjien suhteen. Kisa ei välttämättä kuitenkaan ratkea vielä aikoihin.
Kukapa olisi viime vuonna uskonut, että niillä suurta kohua herättäneillä ensimmäisillä esivaaleilla ei ollutkaan ratkaisevaa merkitystä? Kuka niitä enää edes muistaa. Kisan katsotaan ratkeavan 3. maaliskuuta Teksasissa ja Ohiossa, ja ellei ratkea niin ratkennee vasta puoluekokouksessa.
5 comments:
Onhan tuollainen pelin pohdinta (ainakin itseä) viihdyttävää, mutta tuskin yleisesti kiinnostavaa enää siinä vaiheessa kun kaikki ehdokkaat on saatu radalle ja kilpailu tosissaan käyntiin. Jatkan silti moista kappaleellisen.
Ekille kyllä pisteet siitä, että hän oli ainoa ehdokas kisassa ennen Heinäluoman ilmoitusta. Sen sijaan hänen pisteitään vähentää se, että hänellä ja kannattajillaan tuntuu olevan suuri tarve määritellä sitä millä perusteilla ihmisten pitäisi puheenjohtajaehdokkaansa valita. Jos yhtenä keskeisenä teemana on puolueen jäsenen arvostaminen niin pitäisi sitten arvostaa sen verran että antaa puolueen jäsenten itse valita ehdokkaansa millä perusteella ikinä haluavatkin. Samalla olen muutamista (ei Ekin itsensä) kirjoituksista aavistavinani jo valmiiksi otettua marttyyrin asennetta, jossa etsitään salaliittoja ja kummisetiä muiden ehdokkaiden takaa.
USA: voi voi, olisihan se ollut niin riemastuttavaa jos republikaanit olisivat valinneet ehdokkaakseen Huckabeen joka mm. väittää raamatun olevan sanasta sanaan kirjaimellisesti totta ja rinnastaa homoseksuaalisuuden eläimiin sekaantumiseen.
Ville on ihan oikeassa. Koko tässä metafyysisessä giljotiini rakennelmassa oli nimenomaan kysymys sen kuuluisan "näkymättömän käden" tekemästä työstä. En minäkään sitä suunniteltuna pidä.
Up-Demariin raapustin lähinnä sen takia, että heitin jutusta käytännössä sai sen kuvan, että koko Eeron luopumista saattoi minusta kuvailla sanaparilla "taktinen veto".
Ja toistettakoon se, että Giljotiinilla tai sillä leikittelyllä ei ole tarkoitus nostaa Ekiä. Eki ei kuulu joukkoon oltuaan monta kertaa ehdolla. Piste.
Hyvä jos Mipen osalta näin oli. Tosin jos joku tuore olisi halunnut Heinäluoman haastaa ihan tosissaan, olisi liikkeelle pitänyt lähteä paljon aikaisemmin. Jo syksyllä. Mutta se siitä ja kohti tulevia haasteita.
Enpäs menekään vielä tulevaisuuden haasteisiin.
Miapetraa vierestä syksyllä seuranneena voin sanoa, että hän kieltäytyi lähtemästä mukaan henkilökeskusteluihin, koska ne ulostulot veivät aina kaiken huomion mediassa. Ajatuksena oli se, että nyt on puolueeelle parasta, että annetaan hetkeksi istuvalle puheenjohtajalle työrauha.
Mielestäni yksi kevät riittää vallan mainiosti puheenjohtajakampanjaan. Eihän meillä olisi enää mitään jännitetä jäljellä puoluekokoukseen, jos olisimme aloittaneet tämän prosessin jo syksyllä.
Luulenpa, että Petterin "giljotiinin" painoarvo - jos sillä nyt sellaista ihmisten silmissä ylipäätänsä on - kestää viikon, kaksi.
Kun ehdokasnimet selkiytyvät tämän viikon loppuun mennessä, alkaa pohdinta käydä asioiden ja ehdokkaiden kautta. Ja hyvä niin.
---
Sama juttu tapahtuu myös ehdokkaiden saaman julkisuuden kohdalla. Eilisen ja tänä aamuna eniten esillä ovat olleet Jutta ja Mippe. Tänä iltana ja huomenna framilla ovat ennen kaikkea Koskinen ja Tarja, jotka ilmoittavat tänään ehdokkuudestaan.
Ensi viikosta lähtien tilanne tasaantuu ja oikea julkisuuskisa alkaa. Ainoa varma asia on, että SDP saa tulevina kuukausina paaaaljon palstatilaa. Ja mikä tärkeintä, hyvää sellaista!
Tai siihenkin pitää jättää pieni varaus. Toivottavasti eri ehdokkaiden taustajoukot ymmärtävät pitää omat alhaisimmat vaistonsa kurissa: nyt ei kannata heittää paskaa toisten ehdokkaiden niskaan, ainakaan liian paljon. Sen jälkeen nyt pinnalla oleva"SDP uudistuu" kääntyy muotoon "Puheenjohtajakisa muuttui likaiseksi". Ei hjyvä.
MikkoMy
Hyvin puhuttu Mikko!
Mika från Stockholm
Post a Comment