Vereksiä voimia

Artsi otsikoi blogiinsa hienosti ”Back in the game” ja Isbom haluaa ”Uutta verta SDP:n johtoon”. Nämä molemmat otsikot kävisivät loistavasti tämänkin postin otsakkeeksi, kun Erkki Tuomioja nyt tänään virallisesti vahvisti pyrkivänsä SDP:n puheenjohtajaksi kesällä 2008.

Tästä se kauan kaivattu kisa lähti auki. Saapa nähdä miten käy. En periaatteessa ihmettelisi vaikka E.H ottaisi ja poksauttaisi tänään auki vielä yhden samppalatingin alkaneen vuoden kunniaksi, mutta taidanpa kommentoida henkilökysymyksiä vasta joskus myöhemmin keväällä tarkemmin. Eikä se Heinäluoma tietenkään sellaista oikeasti tee.

Vilman kanssa hurahti taas vuorokausi kuin pikakelauksella. Rehellisesti sanottuna se ei aina ole mikään rentouttavin mahdollinen viikonlopunalku, kun hakee tenavan päiväkodista. Kun isiä jo vähän viikko alkaa painamaan, toisella juttu kulkee ja tossu kiihtyy. Tylsää ei ainakaan tule kenellekään.

Uni ja ruoka maistuivat taas hyvin, ja silloinhan on elämä pikkutytöllä mallillaan. Viime yönä unta nähtiin kuulemma ainakin perhosista ja koristeista, kolmas teema oli jotain mihin oma ymmärrykseni ei riittänyt. Ruokien kanssa taas huomasin että pitää alkaa noudattaa vähän varovaisempaa linjaa. Ajattelin eilen piristää omaa muhennostani parman kinkulla, mutta pöydässä täsmälleen sama ajatus tuli mieleen eräälle toisellekin.

Vilmalle maistuu hyvin kinkut ja kaikki muutkin fläsät, samoin kuin esim. homejuustot ja kalat. Jouluna suurinta herkkua olivat poro ja graavilohi. Tänään alas meni varmaan lähemmäs 100 grammaa paistettua possua. Tällaisissa herkuissa on epäilemättä omat suolaongelmansa, ja sen takia juuri ajattelin pyrkiä terveellisimpiin linjoihin itsekin jatkossa.

Sivun mennen sanoen olen sitä mieltä, että tulevaisuudessa – no miksei jo nytkin – paras ja kaikille kannatettava ruokavalio olisi vegetarismi. Ennemmin tai myöhemmin siihen on siirryttävä joka tapauksessa. Omassa tapauksessani kuitenkin myöhemmin, valitan maailma.

Vilman kanssa on kyllä siitä mukava olla, että hän osaa olla niin kannustava ja palkitseva. Esimerkiksi turvavyön tai lapasten kanssa äheltäessä ei jää mitenkään epäselväksi, että ”Isi ei osaa”. Mutta kun sitten vielä vähän aikaa räpeltää niin tulee lopulta se vapauttava ”No nyt sä sait sen”.

Kunpa osaisin edes näitä energia-asioita ratkoa lauantai-illan ratoksi…

Jaa, mikähän mahtoi kassaneitiä niin hymyilyttää kun meikäläinen lastaa hihnalle lauantaisatsinsa eli pizzaa ja keissin alkoholitonta Nikolaita :) Olisko se sitten tavallisempikin ostosratkaisu näinä kovina aikoina kun kansaamme koetellaan...