PORTSMOUTH, N.H. — In perhaps her most public display of emotion of the presidential campaign, Senator Hillary Rodham Clinton’s eyes welled with tears, and her voice cracked dramatically on Monday, as she talked about holding up under the rigors of the race and her belief that she is the best candidate for the Democratic nomination.
If it was not an Ed Muskie moment — Mrs. Clinton did not cry (or look like she was crying) — she was certainly on the verge of it after a woman asked her, at a round table discussion at a coffee shop here, how she managed to get out of bed and soldier through each day.
“How do you do it?” the woman, Marianne Pernold, asked. And, with a touch of humor, she added, “Who does your hair?”
“It’s not easy, it’s not easy,” Mrs. Clinton replied slowly. “I couldn’t do it if I did not passionately believe it was the right thing to do. It’s very personal to me.”
At this point Mrs. Clinton’s voice softened and lowered to a near-hush, and she spoke more haltingly.
“I have so many ideas for this country, I just don’t want to see us fall backwards,” she said, her eyes visibly wet, as a row of news photographers began snapping away to capture the moment. “It’s about our country, it’s about our kids’ futures.”
“Some of us are right some of us are wrong,” she continued, firming up a bit — and sounding, some reporters felt, either angry or resentful about Senator Barack Obama. “Some of us are ready, and some of us are not. Some of us know what we’ll do on day one and some of us don’t.”
11 comments:
1) Päätös lähteä sotaan on aina sen verran iso ratkaisu, että sen takia kannattaisi aina pirauttaa pienet itkut. Presidentti joutuu kantamaan vastuun myös kotimaahan tuoduista sinkkiarkuista.
2) Luulenpa, että Clintonin viime viikolla aloittama Obaman kritisointikampanja on kääntynyt häntä itseään vastaan.
Clintonin perhekuntaaan kun on júlkisuudeessa pitkään liitetty - oikein tai väärin - tietty "mean streak", ilkeä juonne. Hillaryn puheet tukevat mainiosti tätä mielikuvaa.
Tämä näkyy myös mielipidetutkimuksissa. Taisi olla viime viikonloppuna, kun kyselyt antoivat Obamalle kymmenen prosenttiyksikköä paremman luvun miellyttävyydessä (likeable) kuin Clintonille.
MikkoMy
Vielä tuosta Clintonin herkistymiselstä. Katselin pätkän läpi. Voipi hyvin olla, että se hyödyttää häntä enemmän kuin haittaa. Se nimittäin toimii ja pehmentää tilannetta.
Löytyy esim. täältä:
http://www.slate.com/id/2181538
MM
1) samaa mieltä. ja päätöksen lähteä sotaan pitäisi olla aika paljon isompi juttu kuin oman vaalikampanjan. jos yksi suora sisään alkaa itkettää ennen kuin ollaan edes varsinaisessa kampanjassa, voi minusta unohtaa koko jutun. äänestäjänä ainakin tekisin tämän ehdokkaan kohdalla niin. voihan se itkeskely jotain lämmittääkin tietysti.
2) samaa mieltä.
tuohon seuraavaan postaukseen liittyen olen eri mieltä. minusta se pätkä oli kauhea. tuli mieleen pikkutyttö, joka ei saanutkaan karkkipäivänä sitä karkkia mitä halusi. minua ei pehmentänyt ainakaan lainkaan, ei etenkään kun alkoi selittämäään lopuksi olevansa oikeammassa kuin obama tai - ennen kaikkea - valmiimpi kuin obama. kuva kertoi jostain ihan muusta.
Vaikka itse kannatankin Obamaa, niin sanottakoon kuitenkin, että olet kyllä ehkä tarpeettoman kovasanainen tässä bloggauksessasi Ville. Eihän Clinton kyseisessä tilanteessa mikään itkupilli ole, liikuttunut kylläkin. Tässähän oli nyt sitä kuuluisaa "tunnetta" ja "empaattisuutta" mukana.
Sinänsä kyllä harmi, että Clinton näin "liikuttuu" - lainausmerkit siksi, että minä uskon kyseessä olevan aika harkittu herkistyminen - varmasti Clinton ajattelee sen pehmentävän kovahkoa imagoaan.
Mutta harmi siis siksi, että väitän, että naiselle tämänkaltainen käytös lopulta kääntyy haitaksi - nainen leimataan kovin helposti "itkupilliksi" ja "kykenemättömäksi koviin päätöksiin". Miehelle moinen imagon pehmennys liikuttumalla saattaisi jopa onnistua.. onhan noita esimerkkejä historiasta..
-VV
Amerikkalaiset äänestäjät ovat todellakin arvaamattomia; HRC vei ilmeisesti sittenkin New Hampshiren. Kisa jatkuu.
Ilmeisesti "pehmennys" toimi useammalle MiMyn kuvaamalla tavalla kuin minun käsitykseni mukaan. -koobra
Selviytykäkseen maailmassa miehen tulee tietää kaksi asiaa ennen muita:
1. Miten solmia kravaatti
2. Kun nainen avaa kyynelkanavat, nainen voittaa aina.
Aika helppo on näköjään nollata naisen menestyminen: kyynelkanavien voittanutta ei ole..
NH:
HRC 39%
BO 37%
Paul Krugmanin mielestä Obama on oikeammalla kuin HRC. Mitäs tuohon demarikansa sanoo?
Minun perusteeni kannattaa Obamaa liittyy HRC:n polarisoivaan vaikutukseen kansalaisissa. Kannatan siis demokraattiehdokasta, jolla uskon olevan paremmat mahdollisuudet voittaa loppukilpailu.
Krugmanin juttu saattoi olla rakennettukin, hän on varmaankin ollut jo pitkään Clintonin leirissä. En tiedä. Mutta toki on täysin mahdollista, että HRC olisi politiikkavaihtoehdoltaan Obamaa parempi vaihtoehto; Bill Clintonin talouspolitiikkahan on erittäin kehuttua jopa ekonomistien piirissä.
Ja toisaalta taas: veronalennusjutuillaan Obama myös hakee kannatusta keskeltä, ei ehkä niinkään parasta talouspolitiikkaa. Tärkeää on se, että demokraatti voittaa vaalit ja presidentti tekee hyvää talouspolitiikkaa. Se voi kuulostaa vähän arveluttavalta, mutta nyt pitää maksaa hintaakin siitä että republikaaneista päästään hetkeksi eroon.
Minusta Clintonin käytös tilanteesta osoitti, että hänelläkin on tunteet. Jotkut kommentoivat tilannetta, että Hillary taitaa sittenkin olla ihminen - kommentti kuvastaa yleistä mielipidettä hänestä. Hänellä on tarvittava kokemus ja luonteen lujuus presidentiksi.
Hän sanoi myös, että politiikka on ihan oikeasti paremman maailman tavoittelua, ei pelkästään kannatusmittausten jännittämistä ja poliittista peliä.
Silmien kostumisesta huolimatta Clinton hallitsi (haastattelu)tilanteen. Jos hän olisi alkanut itkeä hillittömästi, olisi voinut puhua katastrofista.
Krugman on niin sanottu Hillary Hack. Hyva kommentti liittyen Villen mainitsemaan Obaman ehdottamaan verokevennykseen ja Krugmaniin loytyy Polinomics Agenda blogista.
Post a Comment