Suunta eteenpäin

Vilmalla oli tänään jännä päivä – käänsin turvaistuimen oikein päin. Hetken aikaa hän hihkui onnessaan, mutta tämän jälkeen ei saanut sanaa suustaan vaan katseli vain ympärilleen koko matkan. Ei tullut edes tavanomaisia ohjeistuksia: ”isi ajaa lujaa! isi, älä aja lujaa!!” (nimim. nopeusrajoitusten mukaan). Ilmeisesti eteen avautui niin erilainen maailma kuin aiemmin, että asiat piti pohdiskella rauhassa oman pään sisällä ennen kommentointia. Tuli jopa mieleen Platonin luolavertaus.

2-vuotias oppii ja kehittyy hengästyttävää vauhtia. Huomaan, että tässä vaiheessa voidaan puhua ensimmäisistä kunnollisista keskusteluista. Siis muutaman lauseen vaihdoista, jotka liittyvät johonkin tiettyyn asiaan. Kuten esimerkiksi lentämiseen. Kerroin keskiviikkoiltana, että menen lentokoneella ulkomaille. Tänään asia nousi taas puheeksi, ja Vilma halusi myös lentokoneeseen. Lupasin, että voimme mennä yhdessä matkalle lentokoneella kun hän on ”iso tyttö”. Tämä vaikutti hyvältä kompromissilta.

Mitenkään ristiriidatonta se ei kuitenkaan ole. Paitsi että lentämisen kaltaisiin harrastuksiin ei pitäisi ketään enää ilmastonmuutoksen vuoksi ehdollistaa, tämän lisäksi jäin kiinni toisesta nurinkurisuudesta. Välillä nimittäin Vilma kyllästyy syömään itse, ja haluaa apua. Tällöin totean yleensä, että isot tytöt syövät kyllä itse. Se myös tehoaa. Huomaan käyttäväni epäloogisesti käsitteitä ”iso tyttö”, ”pikku tyttö”. Toisaalta, eikö näiden käsitteiden tarkoitus ole kuitenkin kannustaa lasta pyrkimään aina eteenpäin? Niitähän käytetään kuitenkin usean vuoden ajan. Tuskinpa tämä ristiriita vakavia turhautumisia voi aiheuttaa.

Tein erään toisenkin mielenkiintoisen havainnon tänään palapelejä konsultoidessa. Tenavan kanssa vietetty aika on itse asiassa viikon kuluessa kaikkein rentouttavinta aikaa. Tämä johtuu siitä tietoisuudesta, että mitään muuta ei kuitenkaan voi tehdä, siis mitään omaa keskittymistä vaativaa. Tuskin pystyisin muulla tavalla järjestämään itselleni 1-2 vuorokautta viikossa, jolloin aivot olisivat yhtä totaalisesti narikassa. Ja sellaisesta levosta on kyllä pidemmällä aikavälillä hyötyä.