Huh. Kävin juuri katsomassa Haagan työväenyhdistyksen kanssa ryhmäteatterin version Bulgakovin teoksesta Saatana saapuu Moskovaan. Erittäin intensiivinen esitys, jossa hyödynnettiin paljon myös erikoistehosteita ja tekniikkaa. En ollut lukenut kirjaa, joten sisältö oli melkoista pommitusta alusta loppuun ja juonen päästä sai pidellä kiinni kaksin käsin. Ehkä pitää lukea kirja läpi vaikkapa talvilomalla helmikuussa. Teokseen on sisällytetty sellainen määrä merkityksiä, tulkintamahdollisuuksia ja yhteiskuntakritiikkiä, ettei se yhdellä teatteriesityksellä sula.
Ja Haagan työväenyhdistyksen matkassa olin siksi, että olen nyt yhdistyksen virallinen jäsen ja kaiken lisäksi varapuheenjohtaja. Haagalaisia pitää kiittää luottamuksesta! Itseni lisäksi muitakin uusia pistettiin tuleen heti ensimmäisessä syyskokouksessa, esim. Johannes Erra ja Veli-Pekka Heino piirikokousedustajiksi. Itselläni on melkoisen hyvät tunnelmat siitä, mitä kaikkea tulemme vielä saamaan aikaan yhdistyksessä, jossa materiaaliset ja henkiset resurssit ovat hyvässä balanssissa.
Yllätyksekseni kuulin, että TUS:ssa on tapahtunut vähän toisenlaista kehitystä. Jostain syystä Pertti Rauhio ja Mikael Jungner – käsittääkseni osaston vanhoja peruskiviä kummatkin – ovat jättäneet Tölö Ungan. Toisaalta TUS saa jatkuvasti myös uusia jäseniä, ja hyvä niin.
Hmm, jos olisi enemmän aikaa, niin kirjoittaisin vastineen Jussi Ahokkaalle hänen tämänpäiväisessä demarissa olleeseen keskustelukirjoitukseen. Ahokkaan perusväite on se, että Suomessa täystyöllisyyden torjunta ei tule onnistumaan ilman suurempia julkisia työllisyyspanostuksia ja luopumista vakaasta inflaatiotavoitteesta. Kyseessä on lähes puolen sivun juttu, jossa en ole Ahokkaan kanssa yhtä mieltä oikeastaan yhdestäkään lauseesta. Mutta se vastine jää tällä kertaa minulta kirjoittamatta. Toivottavasti joku tarttuisi tuohon kirjoitukseen, sillä – kaikella kunnioituksella Jussia kohtaan – ei tuollaista hölynpölyä saisi jättää arvioimatta jos se lehdessä julkaistaan. Ahokkaan talouspoliittinen ideologia on mitä ummehtuneinta ja vanhakantaisinta suljetun talouden äärivasemmistolaisuutta.
Miten ihmeessä inflaatiolla voitetaan työllisyyttä? Miksi ihmeessä tarvitaan merkittäviä julkisia työllisyysinvestointeja tilanteessa, jossa työvoiman kysyntä jo ylittää rakenteellisesti tarjonnan? Miksi 1990-luvun laman investointilamaa ei nähdä yhteydessä 1980-luvun lopun ylikuumentumiseen ja yli-investointeihin?
Tämä kertoo vain siitä, että keskustelua talouspolitiikasta sosialidemokraattisessa puolueessa todellakin tarvitaan ja paljon.
Oma kirjoitukseni löytyi tänään Metalliliiton uudesta Ahjo-lehdestä. Olen iloinen ja otettu siitä, että Ahjo pyysi minua kolumnistiksi korkeaa arvostusta nauttineen tutkimuspäällikkö Eero Hovin jäätyä eläkkeelle. Tästä se sitten lähti. Käsittääkseni Ahjo ilmestyy myös netissä metallin sivuilla.
Huomenna Metallin tutkimustoiminta järjestää tutkijatapaamisen, joka on käsittääkseni toimintavuotemme eräitä kohokohtia. Itselleni se on ensimmäinen. Minulla ei ole tällä kertaa puheenvuoroa, mutta odotan silti mielenkiinnolla tapahtumaa ja siellä esiteltävää Metallin jäsentutkimusta. Kiinnostuneet löytävät tämänkin tutkimuksen myöhemmin liiton verkkosivuilta.
4 comments:
Hehe, hauska typo "täystyöllisyyden torjunta"...
Ei niitä vaikeimpia tavoitteita ;)
Olipa harvinaisen asiaton ja röykeä kirjoitus. Jussin tekstin tyrmääminen "hölynpölyksi" on tuolla argumentaatiolla suorastaan säälittävää. Säälittävää on jo se, että tässä blogissa arvostellaan kenenkään kirjoituksia "hölynpölyksi".
Mielestäni Jussin kirjoitus oli tärkeä ja ansiokas. Siinä kritisoitiin ortodoksista talouajattelua, jonka mukaan meidän on joko hyväksyttävä "luonnollinen" työttömyystaso tai sitten tarjontareformeilla (lue: sosiaaliturvan heikennyksillä) luotava uusi, alhaisempi "luonnollisen" työttömyyden taso.
Tällaiset NAIRU-myytit ovat lyöneet itsensä läpi lähes kaikkialla länsimaissa, erityisesti Suomessa. Ajattelu on vaarallista, koska sen perusteella tyrmätään usein työllisyyden ja talouskasvun kannalta välttämätön kysyntästimulaatio.
Myös väitteet, joiden mukaan alhainen inflaatiotaso johtaa pitkällä aikavälillä alhaisempaan työttömyystasoon, ovat empiirisesti kestämättömiä. Monissa tutkimuksissa on jopa osoitettu positiivinen korrelaatio työttömyyden ja alhaisen inflaation välillä.
Kysymys ei tietenkään ole siitä, että taloutta inflatorisoimalla tuotetaan automaattisesti alhaisempi työttömyystaso tai nopeaa talouskasvua. Jussin pointti oli siinä, että inflaatiohaukkamainen talouspolitiikka ja NAIRU-ajattelu estävät kysyntäpainotteisen talouspolitiikan toteuttamisen.
Talouspoliittinen keskustelu on toki aina tärkeää. Toivoisin kuitenkin, että sitä pyrittäisiin käymään ilman perusteetonta herjaamista.
Kiinnittäisin erityisesti huomiota väitteeseen:
"Ahokkaan talouspoliittinen ideologia on mitä ummehtuneinta ja vanhakantaisinta suljetun talouden äärivasemmistolaisuutta."
Pidän tuota törkeänä ja loukkaavanakin kommenttina. SDP:n sisällä ollaan suorastaan hysteerisiä siitä, että yhtäkään toveria ei kutsuta uusliberaaliksi. Jokaisen pitää mahtua mukaan, vaikka kannattaisikin tuottavuusohjelmia, rakenteellisia veronalennuksia ja yksityistämisiä.
Sen sijaan äärivasemmistolaiseksi "tovereita" voidaan nimitellä ilman kummempia tunnontuskia. On kyllä aikoihin eletty, jos keynesiläisyys alkaa olla äärivasemmistolaisuutta.
Keynes oli itse liberaali ja ankara sosialismin kriitikko. Marxilaisuudesta hän totesi muun muassa:
"Marxian Socialism must always remain a portent to the historians of opinion - how a doctrine so illogical and so dull can have exercised so
powerful and enduring an influence over the minds of men, and, through them, the events of history."
Äärivasemmistolaisuutta?
Myös väitteet Jussin kirjoituksen "vanhakantaisuudesta" ovat perusteettomia. Jussihan viittaa kirjoituksessaan eurokeynesiläiseen regulaatioon. Minkäänlaista suljetun talouden haikailua hänen kirjoituksessaan ei ole.
Sen sijaan Villen omat talouspoliittiset näkemykset juontavat juurensa 1700-luvulta David Humen rahan kvantiteettiteoriasta. Käytännössä ortodoksisen talousmystiikan perustavat opinkappaleet ovat siitä asti pysyneet muuttumattomina.
Onhan se hienoa, että SDP:sta löytyy Villen kaltaisia nuoria uudistajia, joilla on tuoreita ajatuksia.
Harmillista, Ville, että sinulla ei ollut tarpeeksi aikaa kirjoittaa vastinetta lehteen. Siitä olen nimittäin täysin samaa mieltä, että keskustelua talouspolitiikasta tarvitaan. Kuten kirjoituksessanikin totesin, tällä tiellä jatkaminen ei tule kyseeseen.
Ensiksi haluan korjata, ettei kirjoituksen perusväitteenä ollut esittää täystyöllisyyden mahdottomuutta _Suomessa_ nykyisellä talouspoliittisella linjalla (täystyöllisyyden torjuntalinja?) jatkettaessa. Perusväite oli, että täystyöllisyyttä ei voida saavuttaa minkäänlaisessa reaalisessa taloudessa ilman näitä toimenpiteitä.
Suomen kannalta kansallisesta talouspolitiikasta keskusteleminen on turhanpäiväistä, koska tärkeimmät kansantaloutemme kehitystä koskevat päätökset tehdään Euroopassa. Jos kirjoituksen lukee tarkkaan, voi huomata ehdotettujen konkreettisten reformien suuntautuvan juuri eurooppalaisen talouspolitiikan uudelleen järjestämiseen. Jos Euroopan kokoinen talousalue päättäisi siirtyä täystyöllisyyspolitiikkaan ja kysynnänsäätelyyn, tämä tulisi onnistumaan riippumatta muiden talousalueiden toiminnasta.
Inflaation ja työllisyyden välisen yhteyden luulisi olevan kaikille kansantaloustieteen opiskelijoille (jopa valmistuneille maistereille) tuttu teema. Täystyöllisyyden vallitessa taloudessa on jatkuvasti nousukauden kaltainen tendenssi, joka säädeltynäkin nostaa hintoja jonkin verran. Tässä mielessä liian alhaiset inflaatiotavoitteet ovat suoraan ristiriidassa täystyöllisyyden kanssa.
Rakenteellinen työvoiman ylikysyntä eli ylikysyntä tietyillä aloilla ei poista sitä tosiasiaa, suurin osa työttömyydestä on edelleen suhdanneperäistä ja reaalitalouden kokonaiskysynnän tasosta riippuvaista. Alakohtaisiin työvoiman kohtaanto-ongelmiin voidaan tietysti vaikuttaa rakenteellisilla toimenpiteillä, mutta täyatyöllisyyden ongelmaa näin ei tulla ratkaisemaan.
Investointilaman syyn etsiminen 1980-luvun lopun vuosien yli-investoinneista on niin ikään ongelmallista. Tuolloin kansantalouden investointiaste ylitti keskipitkän aikavälin keskiarvon vain kahtena vuonna ja tämäkin ylitys oli vain noin kahden prosenttiyksikön luokkaa. Miten tästä voidaan johtaa syy nyt 15 vuotta kestäneelle investointilamalle kansantaloudessamme? Voisiko syy sittenkin olla jossain muualla?
Lopuksi haluan kiistää väitteet siitä, että edustaisin ideologisesti äärivasemmistoa ja talouspoliittisesti ummehtunutta sekä vanhakantaista suljetun talouden ajattelua. Pyrin kaikessa poliittisessa ajattelussani määrittelemään todellisuutta globaalista sosialidemokraattisesta viitekehyksestä. Jos se edustaa joillekin sosialidemokraattisen puolueen jäsenille äärivasemmistoa, seinät ovat todellakin leveällä ja katto korkealla.
Lauri, tiedän että tämä aihe on sinulle tärkeä mutta ihan tuolla vakavuudella ei tosiaan tarvitse näihin blogiteksteihin suhtautua. En mitenkään yritä peitellä sitä, etteivätkö tämän blogin tekstit olisi suurilta osin myöskin enemmän tai vähemmän hölynpölyä. Ehkä minun pitää täydentää blogin tarkoitusta ja ideaa jossain vaiheessa tuonne otsikkotasoihin.
Jos minun mielestäni Ahokkaan teksti oli alusta loppuun hölmö, niin voin kyllä sanoa sen ihan suoraan että tulee asia selväksi. Kritiikki on tarkoitettu silloin tekstiin, ei henkilöön meneväksi.
Kieltämättä olisi aina parempi perustella hyvin se, miksi jokin teksti on "hölynpölyä". Yritin tähän jo vähän viitata, mutta ilmeisesti törkkäsin vain mehiläispesään kepillä. Luen kommenttinne läpi ja teen sen vastineen vähintään tänne blogiin kun ehdin.
Post a Comment