Tajunnan virtaamaa

Mahtava päivä, varmaankin syksyn hienoin. Piti lähteä heti heräämisen jälkeen aamiaiselle Munkkiniemen puistotielle. Siinä on nätillä paikalla useampiakin mukavia kahviloita, joiden ulkoterasseilla tarkenee vielä hyvin ilman lämmityksiäkin nauttia aamupala.

Sitten tietysti Seurasaari ympäri. Society Island oli taas nimensä veroinen: porukkaa oli liikkeellä paljon ja kaikista ilmansuunnista. Ja ihmeteltävää riitti kaikille. Joutsenen poikaset ovat kasvaneet jo lähes emonsa kokoisiksi, mutta värinsä puolesta niistä tulee vielä mieleen rumat ankanpoikaset. Muualla luonnossa syksyn värit olivat kauneimmillaan ja ihmisillä kamerat kävivät. Harmitti etten itse omista sellaista. Kiinalaisiltakaan ei enää välty edes sunnuntaikävelyllään, heitä oli liikkeellä kymmenittäin. Kuvasivat oravia ja testailivat lenkkeilijöiden sauvoja. Puistelivat päitään ja pulisivat kiinaansa. Suomalaiset nauroivat. Ei ollut laji ilmeisesti vielä levinnyt niin pitkälle itään.

Sunnuntaikävelyillä sitä yrittää hieman irrottautua ajatuksissaan arjen pikkuasioista ja rentoutua. Luontoa ja merta katsellen se aika hyvin onnistuukin. Mutta kun meren takaa silmiin sattuu Meilahden sairaalakolossi tai siniset kantaverkon sähköpylväät, ajatukset kulkeutuvatkin taas Tehyn työtaisteluun ja SDP:n energiapolitiikkaan. Olen itse sihteerinä ilmasto- ja energiatyöryhmässä, ja välillä tuntuu, että kun yhden yhtälön saa kiinni niin kaksi muuta repsahtaa auki. Joskus ilmasto- ja energiapolitiikka tuntuukin yhtä lailla mission impossible:lta kuin se 141-tukikin.

Olen silti varma siitä, että hyvän ilmastopolitiikan rakentaminen Suomelle, EU:lle ja maailmalle on nimenomaan sosialidemokraattien haaste. Keskusta lypsää rahaa peltotalouteen eikä jaksa miettiä erilaisia hiilitaseita. Kokoomus luottaa yksipuolisesti ydinvoimaan ja toisaalta markkinoihin, mutta ei esitä kokonaisvaltaisempaa linjausta johon sisältyisi esimerkiksi keinot uusiutuvien energialähteiden käytön lisäämiseksi. Vihreät eivät ymmärrä suomalaisen teollisuuden ympäristöystävällisyyttä ja sen edunvalvonnan mielekkyyttä sekä omassa kansantaloudellisessa että globaalissa ekologisessa yhteydessä. Vastuu tasapainoisen, vaikuttavan ja rationaalisen ilmastopolitiikan luomisesta jää SDP:lle.

On muuten pakko tölväistä tässä välissä vähän SAK:ta, vaikka tunnenkin astuvani tällöin aralle alueelle. Jorma Ollila näki tupojen olevan tiensä päässä. Hän ei halua niihin palata. SAK:n Lauri Lyly reagoi välittömästi jälleen kerran ”tyrmäämällä” Ollilan sanoman, ja perusteli tupojen tarpeellisuutta kymmenen vuotta vanhoilla asioilla kuten lamasta nousulla ja Nokiankin tupoista saamilla hyödyillä. Emme kai me pelkällä taloushistorialla voi perustella tulevaisuuden työmarkkinaratkaisujen muotoja? Tupot kannattaa pitää työkalupakissa, mutta niitä voi ja pitää puoltaa tulevaisuuden maailmaa hahmottavilla perusteilla. Viestintä taas vähän takkusi.

Sunnuntain hesari on mielestäni ottanut viime aikoina hyvin roolinsa erilaisten sosiaalisten epäkohtien esiintuonnissa. Thaihieronnat, asunnottomuus ja viimeisimpänä tänään kerjuu Helsingissä ovat erittäin tärkeitä teemoja, ja on hienoa että valtakunnan ykkösmedia nostaa näitä etusivun jutuikseen. Hierontalaitoksen osaltahan hesarin juttu on nyt johtamassa toimenpiteisiinkin.

Sinänsä prostituutiokeskustelussa hallituksella on toki tyylilleen uskollisesti eväät täysin levällään. Sisäministeri ja oikeusministeri keskustelevat lehdistön välityksellä mitä pitäisi kieltää ja mitä sallia; käytännössä mitään linjaa seksibisnekseen ei ole vaan poliisi ilmeisesti poimii selviä paritustapauksia jos sattuu niihin muiden töidensä kuten talousrikostutkimusten yhteyksissä törmäämään. Ministerit arpovat ja mutustelevat, virkamiehet selittävät.

Päätoimittaja Janne Virkkusella oli myös mielenkiintoinen kolumni kakkossivulla. Hallitus ei saanut juuri kehuja Hesarin linjanvetäjältäkään, joka aprikoi jopa hallituksen kyvystä työskennellä kokonainen vaalikausi. Porvariyhteistyö ei ole tosiaan tuonut Suomeen minkäänlaista dynamiikkaa tai parannuksia, ainoastaan lisää ongelmia. No, tämä meni jo enemmän Koobran sivalluksen kuin Virkkusen piikkiin. Kolumnia lukiessa tuli mieleen viime viikko ja mahtava tilaisuus käydä pieni keskustelu Virkkusen kanssa Hesarin linjasta ja siihen vaikuttavista asioista. Avartava tilanne, viisas mies.