Huomenta Suomi

Pirpana vetelee taas zetaa. Päivän paras tuli vasta iltasadun aikaan. Luin Pekka Töpöhäntää, jossa kerrottiin että Monnilla on tapana aiheuttaa Pekalle kaikenlaisia harmeja. Vilmalla alkoi lyömään tyhjää kunnes hän hetken päästä lähti sängystä menemään. Kysyin että minne matka, jolloin tyttö vastasi lähtevänsä hakemaan harmeja. Olin että ???. Hetken kuluttua hän haahuili lelulaatikolla ja toisteli itsekseen "missä ihmeessä se haami oikein on...". En päässyt lopultakaan jyvälle mutta se ei ole ihan uutta.

Pitääpä tunnustaa epäisanmaallisuuteni. Myönnän, ettei ihan älyttömästi kaivele vaikkei tämä kansallinen 141-ponnistus kymmenettä kertaa enää onnistuisikaan. Olen svedujen - ja Lasse Lehtisen - kanssa ihan samaa mieltä asiasta: Etelä-Suomen maataloustukiratkaisu on tarkoitettu siirtymäkaudeksi, ja yleensä siirtymäkausien aikana pitäisi tapahtua jotain toiminnallisia siirtymiä. Suomessa konkreettisinta mitä tapahtuu on se, että maajussit alkavat aktivoitua jokunen kuukausi ennen kulloisenkin "siirtymäajan" loppumista, matkustavat Hessaan ja vaativat ministereitä laittamaan rysselissä kovan kovaa vasten. Koska tehtävä on perusluonteeltaan mission impossible, saadaan aina ennen pitkää muutama kuorma sitä ihteään eduskunnan kukkamaille ravinnoksi.

Hätkähdin kun huomasin, että Kauppalehti otti muutama päivä sitten kantaa 141-tuen jatkamisen puolesta. Tosin hyvin hyvin epäselvästi, mutta silti näin tulkitsin. Heidän huolensa koski toisaalta suomalaista elintarviketeollisuusketjua ja toisaalta omavaraisuutta.

Ymmärrän huolet, mutta olen silti sitä mieltä että Suomessa olisi ryhdyttävä sopeutumaan tilanteeseen, jossa täällä ei harjoiteta pelkästään julkisiin tukiin perustuvaa ammattimaista maataloutta. Jos suomalaiset haluavat kotimaista viljaa ja lihaa jatkossa, he maksavat siitä kyllä markkinoiden määräämän hinnan. En itse usko, että maatalous täältä kokonaan häviäisi tukien loputtuakaan - etenkin jos samaa politiikkaa ryhdyttäisiin noudattamaan kattavammin Euroopassa ja maailmassa, kuten pitäisi. Ja jos häviäisi niin vapautuisipa resursseja tuottavampaan käyttöön.

En halua todellakaan viedä leipää kenenkään suusta, ja tiedän että maajussit ovat monesti sympaattista ja hyväntahtoista porukkaa. Mutta tukiteatteri nostattaa jostain syystä verenpainetta. Peruslähtökohta ei mielestäni voi olla enää se, että Suomessa täytyy säilyttää jatkossakin elinvoimainen maatalouselinkeino. Peruslähtökohdaksi on otettava se, että maatalous on maassamme, juuri niihin vaikeisiin olosuhteisiin perustuen, auringonlaskun ala.

Ja samaan hengenvetoon voisi todeta senkin, että ei nyt todellakaan tarvitse väkisin pitää mitään ”koko maata asuttuna” – haloo!