Nyrkkeilystä tuli mieleen filosofi Eero Ojasen (menikö nimi oikein?) sunnuntaidebattikirjoitus jokunen viikko sitten. Hän kirjoitti siitä mitä sivistys hänen mielestään on, ja kirjoituksen pihvi oli omasta mielestäni siinä, että sivistys on rauhan rakastamista ja kaikenlaisen väkivallan välttämistä ja vastustamista. Se oli mielestäni erittäin hieno määritelmä sivistykselle.
Olenko sitten sivistymätön, jos viihdyn silloin tällöin puoli tuntia nyrkkeilyn tai jopa thainyrkkeilyn seurassa? Miksi katson sitä, ihannoinko väkivaltaa?
En tietenkään ihannoi väkivaltaa, päin vastoin. Haluan olla sivistynyt sosialisti Eero Ojasen hengessä. Mutta kamppailulajeissa on silti sitä alkukantaista survivor-meininkiä, mihin meinaa jäädä ajoittain koukkuun. Pitäisikö pyrkiä vaihtamaan nopeasti kanavaa? En tiedä. Ammattikamppailu ei ehkä kuitenkaan ole väkivaltaa, vaan urheilua. Urheiluun kuuluu vastustajan kunnioittaminen ja sääntöjen noudattaminen. Hyvinkin rajut ja kuluttavat ottelut päättyvät yleensä kohtalaisen hyväntuulisiin ja molemminpuolisiin kiittelyihin ja kuulumisten vaihtoon. Voiko se olla väkivaltaa?
Toisaalta pitää sanoa että esimerkiksi Figh Club -elokuvasta en pitänyt ikinä yhtään. Siinä oli kyse enemmän väkivallasta kuin urheilusta.
Jo monta monta vuotta sitten Pariisissa seisoimme kahden hyvän ystävän kanssa pitkässä Louvren jonossa. Kävimme ajan kuluksi - tai muuten vain - väittelyn siitä, kumpi on hyväksyttävämpi urheilumuoto, Formula 1 vai härkätaistelu. Olin silloin, taisi muuten olla 9/11 -aatto, ja olen edelleen sitä mieltä, että formulat ovat 6-0 hyväksyttävämpi urheilulaji kuin härkätaistelu. Perustelut jääkööt kunkin itsensä mietittäviksi.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment