SDP - Suomen Demokraattinen Puolue

Seitsemän uutisissa tuli kiinnostava pääjuttu. Siinä puhuttiin TUS:in (Tölö Unga Socialister) vaalituuletuskokouksesta ja kokousta pohjustaneesta muistiosta. TUS on SDP:n HKI:n piirin osasto, tunnettu ja vaikutusvaltainen. Sen näin epävirallisesti esittämä kritiikki nykypuoluetta ja kampanjaa kohtaan on mielestäni kovaa mutta oikeutettua.

Tietysti toivoisi että TUS kuten muutkin keskustelijat käyttäisivät ensisijaisesti puolueen omia sisäisiä kanavia kritiikin kirjaamiseksi ja uudistusten motivoimiseksi. Kuten Maija Anttila Demarissa kritisoi Tuomiojaa jokin aika sitten, sama pätee tässäkin: SDP:n on pestävä likapyykki ensin puolueen sisällä, ja pestävä se kunnolla. Jättitappion jälkeen, vuosi ennen puoluekokousta ja reilu vuosi ennen seuraavia vaaleja ei olekaan parempaa tilaisuutta huutaa ulos kaikkia mahdollisia ja mahdottomia mielipiteitä. Hyvä vaihtoehto on myös analysoida paperille perusteltu, kokonaisvaltainen mielipide, ja julkaista se vaikkapa juuri Demarissa. Näitä on ollut aivan liian vähän toistaiseksi, Antton Rönnholm oli yksi erinomainen poikkeus sääntöön viime viikolla.

Ja jatketaan nyt parilla asialla vielä. Kun mietitään SDP:n tulevaa politiikkaa sisällöllisesti (en ole itse erityisen kiinnostunut imagoasioista ja politiikan myymisestä), näyttäisi siltä että on olemassa kaksi aika erilaista tulkintaa vaalitappion syistä. Ensimmäinen on se, josta TUS tuon muistion mukaan oli vilkkaasti keskustellut: SDP meni nyt liian monta piirua vasemmalle. Julkisia kulutusluonteisia menonlisäyksiä luvattiin miljardikaupalla, mutta verojen suhteen vihjattiin mielummin korotustarpeisiin kuin kevennyksiin. Toinen tulkinta on puolueen johdossa suurempaa suosiota nauttiva näkemys: viesti oli hyvä, vaihtoehto selvä, mutta ihmiset eivät sitä vaan ymmärtäneet ottaa vastaan, jäivät jostain syystä kotiin nukkumaan. Ja Soini oli niin karismaattinen.

Nämä tulkinnat ovat erittäin karkeita, mutta ainakin osa kommenteista osuu tähän lokerointiin. Henkilökohtaisesti näen asian enemmän tuon 1) kuin 2) -vaihtoehdon logiikan kautta. Minun mielestäni SDP:n on kirkastettava etenkin työelämään ja työntekijöiden hyvinvointiin liittyvää ohjelmaansa. Vastakkainasettelu ei ole suomalaisilta työpaikoilta mihinkään hävinnyt, mutta silti näyttäisi siltä että kokoomus ja keskusta alkavat olla vasemmistopuolueiden kanssa tasavertaisia (elleivät suositumpia!) palkansaajapuolueita. Jos/kun näin on, nimenomaan SDP on hukannut yhden johtotähtensä -> Pari piirua palkansaajan suuntaan.

Mitä se sitten tarkoittaa? Vaikka SAKn ja SDPn sidos on julkikuvan kannalta vaikea, politiikan sisällöissä on katsottava hyvin tarkasti sitäkin, mitä Lauri Lyly esitti viime viikolla SAKlaisille teollisuusliitoille. On mietittävä ennakkoluulottomasti, millaisilla uudistuksilla päästään parhaiten puuttumaan työntekijöiden kokemiin ongelmiin sopimisessa, työolosuhteissa, pätkätöissä, palkoissa, työturvallisuudessa, jaksamisessa jne. Palvelut tai niiden puute eivät ole koko totuus yhteiskunnallisista ongelmista.

Sivuhuomautuksena voi todeta sen, että suomalainen ay-liike tekee valtavasti työtä kansainvälisen solidaarisuuden ja globalisaation ongelmien ratkaisemiseksi erilaisilla kehitysyhteistyöprojekteilla, järjestäytymisen tukemisella kehitysmaissa jne. Se työ on täysin piilossa julkisessa keskustelussa. Vasemmistonuorisokin vaikuttaa olevan usein kaikenlaisten sosiaalifoorumiensa huumassa puhumassa, bilettämässä ja vastustamassa kapitalismia. Olen aina ihmetellyt sitä paatoksellista vastustamista, kun yhtä hyvin voitaisiin miettiä miten asioita kehitettäisiin paremmiksi.

Ihan oma lukunsa ovat nämä analyysit, joissa jollakin kummallisella logiikalla johdetaan vaalitappion syistä tarve kohti vahvempaa valtiota ja valtiokeskeistä ajattelua.