Musta maanantai

No ei nyt sentään, loppua kohti piristyi. Mutta sekavat ovat tunnelmat osakemarkkinoilla ympäri maailmaa. Romahduksia ei varmaankaan ole luvassa, sillä yritysten tuloskunto on monin paikoin (heh, säätermi) hyvä ellei erinomainen. Noin keskimäärin.

Käsittääkseni viime viikolla alkanut korjausliike sai alkunsa itse asiassa Japanin keskuspankin koronnostosta. Isommallekin laskulle on haettu perusteita jo vähintään puoli vuotta maailman talouslehdissä, mutta ikinä sitä ei vain arvaa mitä sitten todellisuudessa tapahtuu, niin ihmeellinen on kansantalous. Koronnosto Japanissa ajaa maan alhaisilla korkopapereilla vivuttaneita palauttamaan sijoituksiaan "ulkomailta" takaisin auringonnousun maahan, ja heijastusvaikutukset tuntuvat siellä sun täällä. Totta kai monta muuta yksityiskohtaa vahvistavat sitten tätä tulkintaa.

Takavuosina maailman suuret talousalueet sai vielä tulkittua jotenkuten samassa kehikossa. Oli Eurooppa, Amerikka ja Japani. Nyt kun kuvassa pitää nähdä myös Kiina, Intia, muu Itä-Aasia, Etelä-Amerikka sekä etenkin Itä-Eurooppa ja Venäjä, niin todella haastavaa on. Mielelläni olen työmarkkinapuolen ekonomisti, rahoituspuolella saattaisi mennä yöunet. No, voihan se joskus olla sitten toisin päinkin...

Mutta globalisaatio saa mielestäni sijoitusmarkkinoilla aikaan sen, että "maailmanselityksiä" ei enää ole, ainakaan toimivia. Sijoittaja löytää yhä helpommin vaihtoehtoisen kohteen rahoilleen, ja eri alueet voivat sujuvasti kehittyä eri tahtiin. Toisistaan riippuen, mutta niin monin eri tavoin etteivät kehityskulut mene välttämättä mitenkään harmoniassa. Tämä on itse asiassa erinomaisen hyvä asia. Se juuri ennaltaehkäisee vakavia, maailmanlaajuisia romahduksia. Toki on niin, että amerikkalaiset kuluttajat määräävät yhä tahtia, mutta se tahti ei tule enää läpi samalla lailla ja yhtä välittömästi kuin aikaisemmin. Väitän, että etenkin Venäjä ja Itä-Eurooppa kasvavat lähes välttämättä. Niiden kasvua eivät pysäytä osakekurssien kovatkaan laskut, asuntomarkkinoiden romahdukset, öljyn hinnan nousut, korkopiikit tai muut. Itä-Eurooppa saa aina vauhtinsa jostain, Amerikasta, Saksasta tai kauempaa.

Vaaleissa pitää aloittaa nyt armoton loppukiri. Tulossa on erittäin jännittävät vaalit, ja uskon että Anna tulee tekemään hyvän tuloksen. Kaikki merkit viittaavat siihen.

Eduskuntaan tarvittaisiin pian Annan kaltaisia laajasti ajattelevia uuden sukupolven kansanedustajia. Minun mielestäni sinne ei tarvita yhden asian puolesta puhujia, olkoon se yksi asia sitten miten hyvä tahansa. Pitää nähdä laajoja kaaria ja asettaa rohkeita tavoitteita, esim. EU:n tulevaisuudesta. Se voi tuntua abstraktilta, mutta on lopulta äärimmäisen tärkeää vaikkapa sisämarkkinoiden kehityksen ja sitä kautta ihmisten hyvinvoinnin kannalta. Eurooppapolitiikka on vaativaa työtä, johon ei todellakaan monella ehdokkaalla ole mielestäni hyviä edellytyksiä, sanottakoon se suoraan.

Olisi todella virkistävää nähdä arkadianmäellä ylipäätään jonkinlainen sukupolvenvaihdos. Miksi se onnistui -70 -luvulla mutta ei onnistu millään nykyvaaleissa? Paitsi että haluaisin tietysti nuoret demariehdokkaat kaikki läpi (ensi hätään nyt Uudeltamaalta Antti, Varsinais-Suomesta Esa ja Savosta Paavali ASAP.), mielelläni näkisin myös vaikkapa Tapio Laakson (vihr.), Tuomas Nurmelan (kok.), Kirsi Pihlajan (vas.) ja Jussi Saramon (vas.) kaltaisia hahmoja päättäjinä. Ennemmin tai myöhemmin...