Doha - R.I.P

WTO:n uusimmasta monenkeskisestä kauppakierroksesta ei tullut sitten valmista - ainakaan tähän mennessä. Edellinen finaaliin saatettu Uruguayn kierros kesti kai puolet suunniteltua kauemmin (8v), joten periaatteessa Dohalla voisi vielä olla toivoa. Mutta nyt neuvottelut on lopetettu ja voidaan vain selitellä toisellemme miksi kansainvälistä kauppaa ei päädytty vapauttamaan enemmän. Selitykset ovat toinen toistaan valitettavampia, sillä kansainvälinen kauppa lisää ajan myötä kaikkien siihen osaa ottavien hyvinvointia.

Eri maiden ja blokkien neuvottelijat puhuivat jälleen jatkuvasti "myönnytyksistä", kun tarkoittivat omien markkinoidensa avaamista. Tämä kuvastaa sitä 1800-luvun merkantilistista henkeä, että oman kansantalouden kannalta pyritään rajoittamaan tuontia ja lisäämään vientiä. Tässä ajattelussa ei ole hevon tolkkua. Kauppa on sitä että tuodaan viedäkseen ja viedään tuodakseen. Ei minkään maan kannata pyrkiä pitkässä juoksussa edes merkittävän ylijäämäiseen vaihtotaseeseen, sillä se on velan antamista muille todennäköisesti turhan alhaisen valuuttakurssin - ja kansalaisten turhan alhaisen ostovoiman - kustannuksella.

Taisi olla Nizzan EU-huippukokous ja loppuneuvottelut silloisesta perussopimuksesta, kun osallistujamaita oli EU-mittakaavassa ensi kerran yli 20. Tai jos menee väärin, niin jotain sinne päin. Siis enemmän osallistujia kuin aiemmin. Yön neuvottelujen jälkeen julistettiin, että kompromissi on löytynyt, mutta sitten johtajat kuitenkin kertoivat tiedotusvälineille erilaisia versioita tästä kompromissista eivätkä olleetkaan selvillä mitä olivat sopineet. Tony Blair tiivisti kiukkuisena silmäpussiensa painamina erään EU:n perustuslakia myöhemmin keskeisesti puoltaneen perusteen: "We can't go on doing business like this".

WTO:ssa ollaan ehkä vähän samassa jamassa. Todennäköisesti Doha olisi puristettu ulos jos neuvottelijoita olisi ollut sama määrä kuin Uruguayn kierroksella. Nyt mukana oli kuitenkin kivenkova G20-ryhmä sekä monet pienemmät köyhät kehitysmaat, jotka ovat vuosien saatossa keränneet taisteluröyhkeyttä ja pyrkivät nostamaan profiiliaan hyödyntämällä Dohan "kehityskierros" -brändiä. Ei toiminut, kukaan ei onnistunut. Eniten oli toki kiinni USA:sta ja EU:sta. USA:ssa on ensi syksynä kongressivaalit (maatalouslobbi) ja EU:n kauppakomissaari Mandelsonkin taisi osittain ylittää jo neuvottelumandaattinsa (maatalouslobin junttaamat aiemmat sitoumukset maatalouden tukemisesta kaikkialla Euroopassa).

Mutta mutta, koirat haukkuu ja karavaani kulkee. Maailmankauppa jatkaa kasvuaan. Tästä eteenpäin se - jonkin aikaa ainakin - perustuu vain enemmän lukemattomiin kahdenvälisiin ja alueellisiin kauppasopimuksiin eikä monenkeskisyyteen. Yritysten transaktiokulut kasvavat ja byrokratia paisuu. Kuluttajat häviävät ja pieni porukka tietyn elinkeinon harrastajia voittaa. Mutta yhtenä aamuna tulee taas uutinen uusien neuvottelujen alkamisesta, ja silloin kaikki ovat oppineet tästä takaiskusta jotain.