No niin, nyt on taas yhteydet kunnossa joten voi mäkättää muutaman sanan vaikka Esko Aholle. Tästä vasta ukkossateinen kesäpäivä kirkastuu kun tölvii vähän vanhoja kepulaisia. Ahon parhaat saavutukset ovat ja pysyvät hänen pääministerikaudellaan, jonka aikana - kaikesta huolimatta - kuilun reunalta päästiin jyrkänteen puolelle eikä tipahdettu. Ei porvarihallitus toki linjaltaan (sellaista sillä ei ollut) ja toimintakulttuuriltaan kehuja taida ansaita (asiasta on kirjoitellut hyvin Pentti Puoskari kirjassaan Laman varjo ja sateenkaari). Porvareilla oli onneksi kohtalainen työmoraali, tietotaidoista ja lahjakkuudesta ei voida puhua mutta tämähän ei mikään uutinen ole.
Ahon hallituksen toiminnan keskeiset lopputulemat ovat kuitenkin sen verran merkittäviä ettei Sitran yliasiamies parempaan ole 90-luvun alun jälkeen venynyt. Hesarissa viime lauantaina ollut Ahon vieraskynä todistaa hyvin sitä, että tämä mies on tyypillinen juhlapuheiden ja irrallisten suurten visisoiden hokija.
Aho kirjoittaa, että Euroopan on uudistettava talous- ja yhteiskuntamallinsa. Hän toistelee läpi tekstinsä innovaatioita, teknologiaa, tutkimusta ja koulutusta. Ainoa vähänkään konkreettinen toimenpide-ehdotus on se, että eurooppalaisten T&K -menojen BKT-osuus tulisi pumpata väkisin yli kolmen prosentin. Mitä kautta tähän tulisi käytännössä edetä?
Kaiken kaikkiaan nämä suurten porvarivisionäärien kuten Aho ja Niinistö kirjoittelut ovat raastavaa luettavaa. Se vähä analyysi minkä niistä pyrkii puoliväkisin etsimään on perusteellista väärinkäsitystä, mikä on uskomatonta herroilta jotka ovat tehneet talouspolitiikkaa koko mahtavan valtiomiesuransa ajan. Globalisaatiosta puhutaan taloussotana, jossa maailman maat jaetaan voittajiin ja häviäjiin. EU on kaikessa heikko ja rampa, USA ja Aasia rautaa. Missä maailmassa nämä kaverit elävät? Kuka heille tekee tilastot?
Aho ja Niinistö ovat luoneet nykyisestä globaalista taloudesta (huom. ei talousjärjestelmästä) itselleen mielikuvan, eräänlaisen konemallin joka tuottaa varallisuutta vapaan vaihdannan ja omistuksen periaatteilla ja agentteina ovat kuluttajat ja yritykset - eivät ihmiset. He näkevät maailmantalouden nollasummapelinä, mikä on kaikkien turhanpäiväisten kiistelyjen perusitu. Tuo ajatusrakennelma joka näistä yliasiamiesten ja pankinjohtajien teksteistä paistaa on niin onnettoman yksipuolinen ja kapea, jopa todellisuudelle vieras, että se ei helpolla mahdollista edes järkevää keskustelua. Valitettavasti.
Kesähelteet mökillä saattoivat vähän päätä pehmittää tässäkin suunnassa, myönnetään...
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment