Heinäluoman erityisavustaja Reijo Vuorento piti tänään erinomaisen esitelmän "Heinäluoman mallina" kutsutusta kuntaveromallista Vasemmistoliiton (tästä aiheesta lisää Mustakallion Petellä) veroseminaarissa. Tasan tunnin pituisesta esitelmästä Vuorento käytti 40 minuuttia nykyisen tilanteen kuvaamiseen ja 20 minuuttia parannusehdotusten esittelyyn. Hän korosti moneen kertaan, että parannusehdotukset eivät ole mikään "Heinäluoman malli", vaan eteenpäin menosta on keskusteltava myös SDP:n sisällä edelleen syvällisesti erityisesti puolueen verojaostossa.
Nykyisen tilanteen ongelmat ovat laajalti tiedostettuja: kuntien talous riippuu monimutkaisesta valtionosuusjärjestelmästä, jonka määräytymistä ei hallitse kuin kourallinen alan spesialisteja koko maassa. Tämän systeemin varassa pitäisi kuntapäättäjien tehdä kuitenkin viisaita päätöksiä sadoissa valtuustosaleissa ympäri Suomea. Järjestelmä ei näy läpi.
Kunnilla ei ole useinkaan kannustimia tehdä määrätietoista elinkeinopolitiikkaa tai houkutella uusia asukkaita esim. kaavoituspoliittisesti, koska verotulot valuvat toisaalta tasausjärjestelmään, toisaalta valtion määrittämään kunnallisveron ansiotulovähennykseen. Kuntien määräämä nimellinen veroprosentti ei ole kovinkaan lähellä niiden tosiasiallisesti keräämää veroprosenttituottoa. Kuntien ja valtion väliset saatavat ovat eduskunnan jokaviikkoista ruisleipää, mikä on enemmän tai vähemmän keskustelua asian vierestä eikä siitä miten kansalaisten hyvinvointia saataisiin parannettua.
Vuorennon maalaaman ehdotelman ydinkohta on se, että ansiotuloverotus siirtyisi kuntien tehtäväksi ja nykyinen valtionosuusjärjestelmä yksinkertaistettaisiin radikaalisti. Valtion verotulot haettaisiin välillisistä veroista (etenkin ALV) ja pääomatuloista. Kunnat määrittäisivät oman tulotarpeensa täsmälleen oman veroprosenttinsa mukaan niillä menoperusteilla, mitkä etenkin jo nyt olemassaoleva peruspalveluohjelma antaa. Tietysti muitakin menoperusteita kunnissa syntyy, ja niitä hoidetaan valtuustoissa normaalilla lähidemokratialla.
Myös nykyistä kevyempi verotulojen tasausjärjestelmä uuteenkin malliin sisältyisi. Talouspolitiikan ohjausvaikutukset (jolla on oma tärkeä merkityksensä esim. TUPOissa) säilyvät kun pidetään kiinni kunnallisesta ansiotulovähennyksestä. Sen operointi jäisi valtion vastuulle, mutta sen kustannukset valtio myös kuittaisi täysimääräisesti.
Vasemmistoliiton uusi puheenjohtaja Martti Korhonen antoi Vuorennolle myöntelevää taustatukea kommentissaan, joskin kirjautti ylös myös mallin ongelmia. Jotkin niistä kuulostivat jotenkuten järkeviltä, mutta tämä surkuhupaisin jäi mieleen: "Onko ajateltu sitä, että tämä nykyinen valtionosuusjärjestelmä kaikessa epäselvyydessään ja läpinäkymättömyydessään hämärtää ihmisiltä sen, kuinka paljon he veroja todellisuudessa maksavat? Syntyykö hämäryyden purkamisesta verokapina?" (muistinvarainen lainaus)
Järjestelmän selkiyttäminen lisää lähidemokratiaa, luo kunnille kannustimet tuottaa palveluita tehokkaasti ja vie keskustelun monimutkaisesta rahanjaosta palveluiden järjestämiseen. Lisäksi uusi kuntaveromalli poistaisi tämän hetkisen problematiikan sen suhteen, onko kuntaliitosten tekeminen kunnille taloudellisesti (lyhyellä tähtäimellä) mielekästä. Kuntarakenne on välittömässä yhteydessä siihen, kuinka kunnalliset peruspalvelut rahoitetaan. Määrätietoisesti siis eteenpäin Heinäluoman rohkeasti viitoittamalla tiellä.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment