Töissä - Metallitalon 4. kerros - osui kahvioon samaan aikaan muutama kiva ja fiksu vassarityttö. Kauppalehteä selaillessa tulin kai heittäneeksi ohimennen jonkun puolihuolimattoman kommentin lisäydinvoimasta. Sen verran kova läksytys oli nimittäin edessä.
Tai no, enemmän kuin läksytys niin luento. Ydinvoimalobbaus on kuulemma Suomessa niin läpitunkevaa ja kaikkialle lonkeroitunutta, että tosiasioihin perustuvaa energiadebattia ei voi edes käydä. Lukemattomat kaltaiseni on sumutettu epäilemään uusiutuvien energialähteiden tarjoamaa ratkaisua lähitulevaisuuden haasteisiin. Että piti sattua vielä se Kauppalehtikin käteen...
No niin, leikki sikseen. Tytöt olivat tosiaan sitä mieltä, että Suomen energiapolitiikka ratkaistaan jatkossa parhaiten tuulivoimalla. Sitä vaan joka niemeen ja notkelmaan niin maan p-*-sti. Kuntien itsehallinnosta viis ja propelleja pellot ja rannatkin täyteen, tarvittaessa vaikka valtioneuvoston mahtiasetuksella.
En usko. Kieltämättä Saksassa johon neiditkin viittasivat tuulivoima muodostaa oleellisen - ja ympäristöystävällisen - osan energiantuotantoa, mutta vaikka kehitystä tähän suuntaan voitaisiin ruveta nyt ajamaan Suomessakin, tulokset eivät muutaman megawatin laitoksilla synny riittävän nopeasti. Päästörajoitteet ovat voimassa nyt. Tuulivoima on toivottavasti tulevaisuutta mutta nykyisyyttä se ei vielä täällä ole.
En ole energiapolitiikan kovimpia asiantuntijoita Suomessa. Ansiokseni lasken kuitenkin päivän painin Paavo Arhinmäen kanssa n. vuosi sitten tästä teemasta jossakin tapahtumassa X. Väittely ei mennyt ainakaan ihan metsään, ja Arhinmäki on kuitenkin hyvä väittelijä halliten taustat. Puolustin ydinvoimaa Suomessa. Nyt jotenkuten valistuneena kansalaismielipiteenäni puoltaisin kuudennen ydinvoimalayksikön perustamista Suomeen. Tai lupaprosessin käynnistämistä ainakin. Ydinvoima ei ole lopullinen, pitkän tähtäimen tapa tuottaa energiaa, mutta kohta alkavaan post-Kioto -tilanteeseen se yhdistää ympäristönäkökulmat kansantalouden tarpeisiin parhaiten.
Vastuu taloudesta ja halu hillitä kasvihuoneilmiötä - kuudes reaktori Suomeen.
skip to main |
skip to sidebar
Jos sivallus osuu, älä pahastu. Se on tarkoitettu piristämään.
Ville Kopra
SAK:n ekonomisti.
Töölöläinen Helsingin kaupunginhallituksen varajäsen, kaupunkisuunnittelulautakunnan seuraajajäsen.
Haagan työväenyhdistyksen varapuheenjohtaja.
4-vuotiaan tytön isä.
Töölöläinen Helsingin kaupunginhallituksen varajäsen, kaupunkisuunnittelulautakunnan seuraajajäsen.
Haagan työväenyhdistyksen varapuheenjohtaja.
4-vuotiaan tytön isä.
4 comments:
Niinpä niin. Sähkötarve lisääntyy Suomessa - muu on haihattelua. Sitäpaitsi tässä sähköintensiivisessä yhteiskunnassa sähkö on perushyödyke -jopa oikeus.
Kun me kerran kuitenkin ostamme (lisää...) ydinsähköä Venäjältä, niin eikö se ole vain tekopyhyyttä vastustaa lisäydinvoimaa.
Kopra kirjoitti asiaa. Piste.
Samaa mieltä minäkin. Voi voi Ville, kannattaisi vähän miettiä millaisia heittoja naissukupuolen edustajille heittää. Tämä ydinvoima kun on sellainen, mistä todennäköisyys lienee n. 20% että saat myönteiselle näkemykselle vastakaikua. Tämä muuten kuuluu meillä kotona täysin vaiettuihin asioihin. Ei sen puoleen, että aiheesta enää siellä keskustelua kaipaisinkaan. Nuorisoliiton ydinvoimaväittelyissä tuli 90-luvulla pajatso tyhjennettyä siltä osin.
Ydinvoima ei ole lopullinen ratkaisu, koska uraaniakaan ei riitä loputtomiin, ja koska kestävämpiä vaihtoehtoja on. Tosiasiat on kuitenkin silti tunnustettava. Fossiilisten polttoaineiden saatavuus tuskin ainakaan helpottuu tulevina vuosikymmeninä, ja päästötavoitteet tulevat tiukkenemaan. Uusiutuvia energiamuotoja on kehitettävä mahdollisuuksien mukaan, mutta niistä ei ole riittävän energiaomavaraisuuden takaajiksi lähitulevaisuudessa. Ydinvoiman lisärakentamista on siksi jatkettava tarpeen vaatimissa rajoissa.
Kiitos tuesta ja hyvistä kommenteista. Kirjoittakaapa joku näkemyksenne uraanilouhoksista Suomessa omiin blogeihinne vaikka. Se keskustelu on myös tärkeä, tämän päivän hesari kirjoitti kiinnostavan jutun asiasta Australian näkökulmasta.
Post a Comment