Työväen Sivistysliitto julkaisi uuden kirjan TYÖTÄ! Hyvinvointi globaalissa murroksessa, jonka voi lukea pdf-tiedostona tästä linkistä. Bussimatkalla ehdin jo osan artikkeleista lukaistakin. Pertti Hynynen kertoo todella kiinnostavasti Ranskan lähiömellakoiden taustoja paikan päältä tulkittuna, ja pääluottamusmies Petri Ijäs juttelee Risto Kolasen haastattelussa tiiviin valaisevasti ay-liikkeen haasteista kansainvälisten yritysten paloitellessa tuotantoketjujaan uudelle tavalla.
Lauri Holapan artikkeli Brasilian työväenpuolueesta on myös informatiivinen ja hyvä, mutta kuvastaa samalla Laurin omaa poliittista, aggressiivista ajattelutapaa. Positiivista brasilialaisten tovereiden puolueessa on sen kansainvälinen korostus ja läheiset siteet kansalaisjärjestöihin. Toivon kuitenkin ettei Suomen Sosialidemokraattinen puolue SDP eikä edes sen nuorisojärjestöt SONK tai Demarinuoret ota mallia Lulan fanaattisesta ja vanhakantaisesta marxilaisuudesta.
TSL:n uusi julkaisu on käsittääkseni poliittisesti riippumaton, mutta minulle se näyttäytyy kuvana tämänhetkisestä vasemmistosta eräässä tietyssä mielessä. Julkaisussa on nimittäin paljon kiinnostavaa sisältöä, mutta sen ulkoasu on kamala. Kuvakavalkaadi on kuin pahimmasta kauhugalleriasta, mutta vika ei ole malleissa vaan kuvaajissa. Toinen toistaan äkäisempiä ja kurttuisempia naamoja, ja osa porukasta ei edes katso kameraan.
Aina välillä kuulee juttua siitä, että erilaisia media-alan ammattilaisia koulutetaan tällä hetkellä Suomessa kysyntään nähden aivan liikaa. Jos näin on, niin äkkiä ne nyt töihin TSL:ään ja totta puhuen sinne Saariniemenkadullekin! Visuaalisuudessa ja sanoman esitystavassa vasemmisto häviää tällä hetkellä oikeistolle 6-0, vaikka sisällössä taas voitamme samoin lukemin.
Muuten, eikös se niin ollut että Ruotsissa on aina kaikki paremmin. Syysvaaleihin tähtäävien länsitovereiden nettisivut ovat ainakin aivan huiput.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
2 comments:
Avasin pdf-tiedoston ja katsoin sisällysluettelon sekä sekä selasin kirjaa hieman läpi. Kyllähän tuo kirja pitää hankkia. Ensi näkemältä totesin saman huomion kuin Ville tuosta kuvien laadusta. Toinen huomioni oli melkoinen sivumäärää. Toivottavasti teokselle ei ole haettu painoarvoa fyysisestä painavuudesta, se kun ei sitä tuo jos suurin osa jutuista on ns. täytejuttuja ilman suurempaa "omaa gluutaan".
Mielenkiinnolla käyn lukemaan erityisesti Kettusen, Arajärven, Vartiaisen ja Saaren artikkeleita. Heiltä olen tottunut lukemaan analyyttisia tekstejä. Ainakin on varmaa, että he lähestyvät aihetta aidosti hyvinvointivaltiota kohdanneiden todellisten haasteiden kautta eivätkä käy sosialidemokraateille (erityisesti nuorille sosdemeille) niin valitettavan yleistä varjonyrkkeilyä uusliberalismia vastaan.
Kirja-analyysia luvassa omassa blogissani jahka olen tuon kirjan käsiini saanut ja läpi lukenut.
Itse asiassa Lulan marxilaisuutta ei voi mielestäni määritellä mitenkään "fanaattiseksi". Hänen politiikkansa on ollut hyvin maltillista. Sitä ei ole myöskään höystetty erityisen marxilaisella retoriikalla (ainakaan hänen hallituskaudellaan).
PT:hen kuuluu kyllä fanaattisiakin ryhmiä. Erityisesti maattomien maatyöläisten (MST) liikettä lähellä olevat PT:n jäsenet käyttävät monesti aggressiivistakin retoriikkaa. He eivät kuitenkaan edusta Lulan tai hänen hallituksensa linjaa. Sitä paitsi on jokseenkin ymmärrettävää, että valtavien ongelmien kanssa painivat MST-aktiivit radikalisoituvat.
Kuten kirjoitin tuossa teoksessa, Lulan politiikassa on paljon sellaista, mistä sosialidemokraatitkin monessa maassa voisivat ottaa oppia. Samalla PT:ssä on myös lukuisia ongelmia, joita vasemmiston on pyrittävä välttämään. Lulan "fanaattinen marxilaisuus" ei kuitenkaan ole yksi näistä ongelmista.
Post a Comment