Taas pieleen

Uhoveikkaukseni Barack Obaman ehdokkuuden varmistumisesta meni jälleen kerran pieleen. Hillary Clinton teki täsmälleen sen mitä vaadittiin ja järjesti demokraattien vaalitilanteeseen taas rutkasti uutta hämminkiä. Itse en uskalla tuon jälkeen oikein pitää enää Obamaa varsinaisena suosikkinakaan kisassa, sen verran vahva näyttö Texasin ja Ohion vieminen Rodham Clintonilta oli. Vahva vastoinkäymisissä, siinähän on viestiä kansalaisille. Loistava taktinen veto oli myös vihjata voittopuheessa Obaman suuntaan hyvänä varapresidenttiehdokkaana. Juuri oikeaan aikaan tehty hatunnosto, joka voi muuttaa kansalaisten tapoja mieltää kisan jatkokehitystä.

Ongelma on demokraattien kannalta se, että kilpailu vie nyt valtavasti resursseja kesän puoluekokoukseen asti. McCain pääsee kuukausia etukäteen keskittymään syksyn päätaistoon. Mutta sellaista demokratia on.

Päivän lehdestä kannattaa katsoa Heikki A. Loikkasen – tuon mainion miehen – vieraskynä pääkaupunkiseudun yhteistyöstä ja mahdollisista kuntaliitoksista. Kirjoitus sai allekirjoittaneen huomaamaan, miten nopeasti itsellekin selvät jutut unohtuvat muutamassa vuodessa. Loikkasen esiin nostama Tiebout-malli oli itselleni läheistä ja tuttua kamaa vielä graduvaiheessa. Tieboutin avulla Loikkanen viittasi siihen, että kuntien välinen verot-palvelut – kilpailu voi tehostaa peruspalveluiden tuottamista ja luoda kannusteita parantaa ja kehittää jatkuvasti toimintaa. Isot kunnat vähentäisivät tällaista kilvoittelua. Asian kääntöpuoli on tietysti verokilpailu, mikä on myös ongelma, mutta suosittelen Loikkasen kirjoituksen huolellista miettimistä etenkin kaikille meille demareille, jotka niin mielellämme olemme aina valmiita kuntakoon kasvattamiseen, yhdistymisiin ja myös pakkoliitoksiin. Asia ei ole millään tavalla mustavalkoinen.

Sivun mennen sanoen Loikkanen on ylivoimaisesti paras opettaja, joka minun kouluttautumiseeni on sotkeutunut. Innostava, keskusteleva, hauska. Inspiroiva. Ja tässä mielessä kohtalaisen poikkeuksellinen yliopistoprofessori. Heikki ohjasi myös oman graduni. Heikkejä tarvittaisiin yliopistoissa paljon lisää.

Mikäli blogia lukee eilisen Wallerstein-illan järjestäjät niin esitän kiitokset loistavasta illasta. Klassikkososiologi Immanuel Wallersteinhan kävi Suomessa, ja häntä mainostamalla saatiin sitten Dubrovnik eilen aika lailla täyteen. Monsieur itse oli valitettavan vähäsanainen, eikä tilaisuudessa odotuksista huolimatta muutakaan asiasisältöä juuri ollut. Se oli pieni miinus. Länsimaiden perikato – yhtye ja Pelle Miljoonan mahtava punksetti olivat illan varsinainen anti. Mietimme vain, että oli kyllä homma vedetty aikalailla kapitalistisella logiikalla läpi. Wallersteinin avulla tupa täyteen ja sitten tuopille vitosen hinta. Selvästi on opittu miten se homma hoidetaan…

Kuva maisemista, joissa pikakomennuksen merkeissä vietän viikonlopun. Jos tuo nyt on oikeasti Leviltä. Saapa nähdä pääseekö mäkeen, toisinkin voi kyllä hyvin käydä.