Asettaisin puoluesihteerille yleisellä tasolla kolme perusehtoa. Puoluesihteerin on ensinnäkin osattava tehdä vaalit. Hänen on siis oltava organisaattori, joka saa esimiehenä ja innovaattorina puoluekoneen värkistä kaikki tehot irti vähintäänkin vaaleissa. Toisekseen hänen pitäisi olla aktiivinen ja halukas poliittinen keskustelija. Puoluesihteerin pitää käyttää asemansa antamaa mahdollisuutta yhteiskunnallisen keskustelun avaajana ja kärkihahmona, sekä pitää yllä pohdiskelua eri puolueiden arvolähtökohdista. Kolmanneksi puoluesihteerin on nautittava valitun puheenjohtajan luottamusta alusta asti.
Tämän päivän lehdessä kirjoitetaan, että Susanna Rahkola ja Säde Tahvanainen harkitsevat halukkuuttaan puoluesihteeriksi. Jos Maarit Feldt-Ranta vaihtuu Susanna Rahkolaan tai Säde Tahvanaiseen, niin muutoksia sen paremmin parempaan kuin huonompaankaan on turha odottaa. Säde Tahvanainen on tehtävään liian hajuton, mauton, väritön, eli ei täytä ainakaan ehtoa kaksi. Osaavana juristina Susanna Rahkosesta olisi varmasti suuri hyöty STM:ssä valmistelemassa sosiaalilainsäädäntöä.
Kuten olen aiemmin sanonut, Osku Pajamäen tapainen henkilö olisi nyt puoluesihteerinä sitä mitä tarvitaan – sikäli kun myös kolmas ehto täyttyy. Hän on kuitenkin tehnyt sellaisia linjavalintoja, että noste puolueen ikääntyneemmän osaston puolella ei riitä alkuunkaan.
”Nuorista miehistä” puoluesihteeriksi kelpaisivat omasta puolestani hyvin siellä täällä vilahdelleet nimet Antti Lidtman, Tage Lindberg tai Esa Suominen. Realistisemmalta tuntuisi kuitenkin kohdistaa katseensa johonkin hieman kokeneempaan ja paremmin puoluetoimistoa ja – organisaatiota tuntevaan ihmiseen.
Olisiko nyt hyvä aika antaa Juha Eskelisen iskeä omat korttinsa pöytään?
Sen minkä Eskelinen mahdollisesti käytännön organisaattorina vähän häviää (tosin hän on toiminut esim. Pelastakaa lapset ry:n pääsihteerinä) hän ottaa takaisin ärhäkällä poliittisella vainullaan, kansainvälisillä suhteillaan, politiikan asiakentän hallinnalla ja terävällä keskustelutyylillä. Puolue on pitänyt luovaa hulluaan turhaan piilossa puoluetoimistolla, valmistelemassa väkisinkin hieman paperinmakuista ohjelmatyötä. Nyt tämä demareiden Aku Ankka pitää laittaa eturiviin ja poliittiseen myyntityöhön.
Ja sanotaan nyt puheenjohtajaspekuloinneistakin sen verran, että hieman ihmettelen jos Jutta Urpilainen tästä lähtee nousukiitoon tämän vuoden jälkeistä puoluekokousta ajatellen. Onko Urpilainen todellakin parasta, mitä nuoremman ikäpolven kansanedustajissa SDP:ssä tällä hetkellä on tarjolla? Kyllä minustakin SDP:n iso tuleva toivo on alle 40-vuotias pohjanmaalainen naiskansanedustaja, mutta ei silti Urpilainen. Mutta tähän on palattava joskus myöhemmin.
8 comments:
Kolmesta perusehdosta toinen eli aktiivinen ja halukas keskustelevaisuus julkisuudessa on mielestäni vähiten tärkeä. Tämä siksi, että sen tehtävän pystyy paikkaamaan helpoimmiten. Useampi poliitikko, vaikkapa puolueen varapuheenjohtaja, kun on julkisuudessa kovin mieluusti. Jos sitä mahdollisuutta hänelle tarjotaan...
Paljon tärkeämpää on se, että puoluesihteerilla on vankka näkemys puoluetoiminnan kehittämisestä. Jos sitä ei ole, sen paikkaaminen on paljon vaikeampaa. Asia kun kuuluu puoluesihteerin ns. ydinosaamisalueeseen.
Hyvä esimerkki on edesmennyt Kari Laitinen. Karppa ei tunkenut itseään julkisuuteen hanakasti. Sen sijaan hänen kädenjälkensä puolueen uudistuksista viime vuosien aikana näkyy yhä.
MikkoMy
PS. Nimeltä mainitsemattomasta pohjanmaalaisesta kansanedustajasta: minulle tuli sama asia mieleen eilen uutisia katsellessani...
Jep. On totta että puheenjohtajiston rooliin keskustelun käyminen kuuluu loogisemmin. Mutta luulen että kansalaisille ja medioille puoluesihteerit ovat kiinnostavampia kuin vpj:t. Puoluesihteerin homma on puolueiden sisällä vaikutusvaltaisempi, ainakin tyypillisesti. Siksi toivoisin, että sillä paikalla olisi SDP:ssäkin kiinnostava, sekä persoonallaan että puheillaan kiinnostusta herättävä tyyppi.
Kiinnostavaa, ajattelin että joku sanoisi kolmannen ehdon olevan vähiten tärkeä. Se lienee ainakin puoluedemokratian kannalta hankalin?
Eskelisen kiistaton etu on esimieskokemus ja hän on muuten spekulaatiossa olleista nimistä ainoa jolla sitä on. Hänen kohdallaan näen ongelmana sen, että hän tulisi talon sisältä. Se on aika hankala paikka tulla byroon esimieheksi varsinkin kun ilmapiiri on jo valmiiksi - tässä tapauksessa hyvin lievästi sanottuna - jännitteinen.
Samaa mieltä Villen kanssa perusehdoista. Minusta on tärkeää ja suotavaa, että puoluesihteeri on julkisuuden henkilö, joka ottaa osaa keskusteluun ja linjauksiin.
Lisäisin Ari Korhosen listaan. Antti ja Esa ovat minusta vielä aivan liian kokemattomia tohon hommaan. Liian kova paikka mennä harjoittelemaan. No tämänhän korjaa aika.
Mika
Here here! Ari Korhonen on varteen otettava nimi. Minustakin puoluesihteerin on hyvä ottaa myös "puhuvan pään" roolia. SDP:n kahden kärjen taktiikka parivaljakolla Lipponen-Heinäluoma toimi aikoinaan erinomaisesti.
"Mutta luulen että kansalaisille ja medioille puoluesihteerit ovat kiinnostavampia kuin vpj:t."
Medialle ehkä, kansalaisille ei. Uskonpa, että yllättävän harva tietää puoluesihteereiden nimiä. Alkaa itselläkin tiedot uupua pienempien eduskuntapuolueiden osalta. Vpj:den nimet lienevät tutumpia, tosin ei välttämättä vpj:n ominaisuudessa vaan yleisesti vain poliitikkona.
Puoluesihteerin valinnassa kannattaa pitää yksi asia mielessä. Viime vuosina puheenjohtajalla - tai todennäköisellä tulevalla pj:lla - on ollut puoluesihteerin valinnassa käytännössä veto-oikeus.
Sen seurauksena mm. Eerosta ei tullut puoluesihteeriä 90-luvun alussa, vaikka haluja siihen oli. Lipponen pani hanttiin. Ja tuskinpa Maaritista olisi tullut puoluesihteeriä ellei Eero olisi häntä ehdokkaaksi kannustanut ja ps:ksi valituttanut.
Näin käynee myös tänä kesänä. Jos ja kun Eero jatkanee puheenjohtajana, hän katsonee tarkkaan oman ehdokkaansa.
Huonosti menneiden vaalien ja ilmassa olevan epävarmuuden - myös oman kannattajoukon ja ennen kaikkea suuren yleisön - takia hänen luulisi etsivän ehdokasta, joka julkikuvaltaan ei ole liiaksi istuvan pj:n näköinen. Esimerkiksi Maaritin nousua ei varmasti haitannut se, että hän on nuorehko nainen eikä keski-ikäinen monessa liemessä keitetty demariäijä.
Tämä kyllä puhuisi sen puolesta, ettei puoluesihteeri tulisi ainakaan pj:n (miespuolisesta) lähipiiristä.
Mutta nyt tämä meni tolkuttomaksi jossitteluksi. Tosin kaikki nimispekulaatiot ovat tällä hetkellä sellaisia...
MikkoMy
Ja onnea Koobra nimityksestä!
Vau. Harvemmin voi henkilöasioista olla saman viestin osalta perustavammin erimieltä.
Pohjamaalaiset. Itse ajattelen juuri toisin päin. Toinen kelpaa ja toinen ei. Sen enempää en viitsi eritellä, tuttuja kummatkin kuitenkin.
Ja puoluesihteeri.... Oliko pakko nostaa karvat pystyyn? Tunsin sen sortin kylmien väreiden kulkevan selkäpiitä pitkin, kun tuon nimen löit pöytään, että huh.
Post a Comment