Eikä vieläkään - vesivoimaa?

Olen toiminut viime syksyn ja tämän vuoden SDP:n ilmasto ja ympäristö – asiakirja työryhmän toisena sihteerinä. Sain eilen illalla puhelun, jossa eräs toimittajataustainen ja vaikutusvaltainen henkilö melko tiukkaan sävyyn ihmetteli, miksi SDP:n ilmasto ja ympäristö asiakirjan luonnosta ei ole kirjoitettu huolellisemmin viestinnällisten ja tulkinnallisten seikkojen valossa. Kävimme asiasta keskustelun, jonka perustella teimme erään hyvän johtopäätöksen. Menemättä tarkemmin tähän johtopäätökseen jäin miettimään, mistä oikeastaan olikaan kysymys. Miksi asiakirjan energiapoliittinen linjaus siitä että ”mitään päästöttömiä energialähteitä ei pidä jatkossa sulkea suomalaisen energiapaletin ulkopuolelle” olisi tulkittavissa jotenkin dramaattisesti väärin?

Välillä asiakirjakokousten pitkien keskustelujen ja pilkun viilausten jälkeen tulin ajatelleeksi, että onko tässä nyt mitään tolkkua. Että muotoiluista ja asioista, jotka kuitenkin menevät lopulta äänestyksiin, väännetään ryhmässä melkein tuntikaupalla. Itse mielsin asian alusta lähtien niin, että kyse on enemmänkin keskustelupaperista kentälle ja puoluekokoukseen. Ja että se tämän palautteen perusteella joudutaan joka tapauksessa kirjoittamaan uudestaan, useampaankin kertaan ennen kesää. Mutta itsehän olin tietysti vain sihteeri, joka tekee työtä käskettyä. Ja lisäksi näyttää siltä, että tarkkana on todella oltavakin tällaisten papereiden osalta alusta loppuun. Pari pohjoissuomalaista kansanedustajaa ovat nyt sitten aamun uutisten mukaan tulkinneet linjausta siten, että SDP kannattaisi pohjoisen altaiden rakentamista.

Jaakonsaari ja Riepula tulkitsevat linjausta liian pitkälle: se, että jotain ei suljeta pois, ei tarkoita sen kannattamista. Asiakirjaluonnoksessa ei siis kannateta – aivan kuten puolueen varapuheenjohtaja Viitanen toteaa – Vuotoksen ja Kollajan altaiden rakentamista. Mutta tarinan toinen puoli on se, että asiakirjan kunigasajatus on kasvihuonekaasupäästöjen merkittävä vähentäminen. Ja toki näiden altaidenkin rakentamiselle on - ehkä merkittävästikin – kannatusta myös SDP:n sisällä. Ja näin on tilanne myös asiakirjatyöryhmän sisällä. Etenkin suomalaisen energiapaletin osalta on ollut melko haastavaa kirjoittaa sellainen yhteenveto, jossa ei tyydytä vain isoon kompromissiin erilaisten näkemysten kesken, vaan jossa kaikki mielipiteet huomioiden otetaan kuitenkin linja. Minusta ryhmä onnistui puheenjohtajiensa Miapetra Kumpula-Natrin ja Antti Vuolanteen johdolla tässä asiassa hyvin.

Tietysti käy niin, että kun kyse ei olekaan pelkästä kompromissipaperista, niin valittu linja ei miellytä sellaisenaan kaikkia tovereita. Ja sehän on vain hyvä, että mielipiteitä on paljon erilaisia. On kuitenkin myös selvää, että ensi kesän puoluekokoukselle valmisteltavat linjaukset eivät ole sidottuja aikaisempiin linjauksiin – päinvastoin, SDP:nhän halutaan uudistuvan! Jään mielenkiinnolla odottamaan minkälaista palautetta tulee, kun asiakirja pääsee kokonaisuudessaan kenttäkäsittelyyn. Se on tulossa noin viikon sisällä myös www.reilusuomi.fi – sivustolle arvioitavaksi.