Useampikin korkean profiilin poliittinen päättäjä on viime päivinä kiinnittänyt huomiota suomalaisten kahtiajaon syvenemiseen. Rikkaat rikastuvat ja köyhät köyhtyvät – näin kiihtyvän inflaation oloissa, samalla kun sosiaalietuuksia ei tarkisteta, on todella perusteita sanoa näin.
Erityisen hankalaksi tilanne käy silloin, jos talouskasvu hiljenee tai ajautuu jopa nollan alle taantumaan. Itse päivittelin tänään metalliteollisuuden vienti- ja tuotantoluvut, eikä hyvältä näyttänyt. Tuotannon kehityksessä on huomattavasti enemmän miinusta kuin plussaa ja vienti sahasi kokonaisuudessaan paikallaan vuositasolla.
Ekonomistien kesken on olemassa hiljainen yhteisymmärrys, jossa taantuman ja laman lietsomista pidetään paheksuttavana. Ja sitähän se onkin. Ennusteet toteuttavat nimittäin ainakin joiltakin osin itseään, ja tämän vuoksi on ihan perusteltua olla mielummin julkisesti optimisti kuin pessimisti.
Hyviä merkkejä on kuitenkin aika vaikea löytää enää juuri mistään, olipa kyseessä USA:n talous, Eurooppa, Aasia tai Suomi. Valontuikahduksia on todellakin harvassa! Tosin tämä pätee lyhyelle ja keskipitkällä aikavälille – pitkällä aikavälillä kasvutrendi tulee jatkumaan enemmän tai vähemmän kaikkialla.
Meidän kannaltamme yksi huolenaihe on dollarin kurssi. Taalan uskotaan olevan alennusmyynnissä, noin puolentoista euron paikkeilla, jopa 2012 asti. Se on melkoisen hankala tilanne monille eurooppalaisille teollisuustoimialoille, kuten esimerkiksi telakoille. Suomenkin telakoiden päämarkkinat ovat jenkeissä, ja kannattavuuden kanssa on jo nyt ollut vaikeuksia. Jarrutukset isoissa vientiä kanavoivissa yrityksissä hidastavat alihankintaketjun vauhtia.
Ja teollisuuden vaikeudet heijastuvat toteutuessaan melko nopeasti yksityiseen kysyntään, etenkin kauppaan ja rakentamiseen. Eli juuri sinne, minne suuri osa uusista työpaikoista on viime vuosina syntynyt. Jos työllisyyskehitys lähtee takkuamaan, tämän hetkisten työttömien on entistä vaikeampi löytää töitä. Tähän kiinnitti huomiota Etlan Hannu Kaseva tämän päiväisessä hesarissa.
Kansan kahtiajako onkin vaarassa syventyä entisestään. Palkansaajat saavat inflaatiosta kiinni kohtalaisten palkankorotusten kautta, mutta miten käy sosiaaliturvan varassa eläville, kun hinnat, maksut ja laskut nousevat 3 prosentin kyytiä? Etlan tutkijan sanoin, niillä joilla menee nyt huonosti, menee kohta entistä huonommin. Mitä tällaisessa tilanteessa sitten pitäisi tehdä? No politiikkaa ennen kaikkea!
Tuleeko jollekin mieleen hallituksen esityksiä työttömyyden pienentämiseksi, tai erityisesti pitkäaikaistyöttömien aseman parantamiseksi? Olenko väärässä, jos väitän että hallitus on työllisyyspolitiikassaan jopa passiivinen? Sehän toisaalta sopii siihen linjaan, jolle porvarit lähtivät mollatessaan sosialidemokraatteja ”tempputyöllistämisestä”. Nyt tarvittaisiin tällä sektorilla niitä uuden hallituksen omia temppuja, ja pian. Parasta köyhyyspolitiikkaa on saada pitkäaikaistyöttömiä työn syrjästä kiinni, mutta se ei tapahdu markkinaehtoisesti.
Jos sinulla on ideoita siitä, mitä pitäisi tehdä niin työvoimapolitiikan kuin muidenkin politiikkasektoreiden sisällä, kerro siitä ihmeessä myös muille. Blogien lisäksi hieno uusi keskustelufoorumi on www.reilusuomi.fi
2 comments:
Tuo ekonomistien kesken vallitseva hiljainen konsensus siitä, että ollaan mielummin optimisteja kuin pessimisteja ei pidä paikkaansa ihan kaikilta osin.
- Valtiovarainministeriössä on tapana maalailla synkkiä tulevaisuudenkuvia, jotta poliitikkojen menojen paisuttamishalua hillittäisiin
- Elinkeinoelämää lähellä olevat ekonomistit puhuvat niin`ikään mielellään uhkakuvista perustellakseen vaatimuksia erilaisista rakenteellisista uudistuksista.
Tuosta työvoimapolitiikasta: Minä luulin että se oli ensimmäisiä asioita joissa Kokoomus petti vaalilupauksensa. Noita "tempputyöllistämisrahoja" kun on muistaakseni jopa lisätty nykyisen hallituksen aikana.
Joo, hyviä tarkennuksia. On totta, että vaikka ekonomistit toisaalta kilpailevat ennustetarkkuudessa keskenään, niin toiset näyttävät kyllä olevan systemaattisesti optimistisempia (palkansaajien tutkimuslaitos) kuin toiset (VM).
EK:n ja Etlan ennustuskykyihin voi minusta luottaa samalla lailla kuin muihinkin, he osaavat erottaa toisistaan puhtaan ennustamisen ja toisaalta rakenne- /sopimuspolitiikan uudistusvaateet.
Työvoimapolitiikasta: tämä taitaa sitten olla näköharha, joka johtuu juuri siitä että SDP:n ollessa hallituksessa työvoimapolitiikasta revittiin pinnallista oppositiopolitiikkaa, ja kun roolit ovat vaihtuneet niin näistä asioista ei sitten ole samalla lailla julkista tarvetta keskustella. -koobra
Post a Comment