Hyvää työtä, SONK

Postista kolahti minullekin sosialidemokratian tulevaisuusasiakirja, made by SONK. Kiitos siitä!

Yleiskommenttina sanoisin, että asiakirja on liitolta hyvä suoritus, ja ehdottoman tarpeellinen. Enpä itse muistakaan, milloin viimeksi tehtiin jotain vastaavaa, yhtä kunnianhimoista perusvisiota yhteiskunnasta ja maailmasta. Parikymmentäsivuisen läpyskän luettavuuskin on ihan hyvää tasoa.

En lukenut asiakirjaa lause lauseelta, mutta kävin sen kuitenkin suurin piirtein läpi. Noin 3/4 meni hiljalleen nyökkäillen, 1/4 yskitti. Se köhävartti liittyi lähinnä paperin talous- ja veropolitiikkaa käsitteleviin asioihin. Mutta oli niissäkin osissa hyviäkin ideoita.

Panin merkille – mikäli huomioni pitävät paikkansa – että kunta- ja palvelurakenne sekä kaupunkipolitiikka puuttuivat kutakuinkin kokonaan. Etenkin kuntarakenteesta olisi toivonut linjauksia. Ilmastonmuutoskappaleessa energiapolitiikka vaietaan kuoliaaksi. Itse olisin ottanut näille tilaa alun järjestöuudistussivuista, mutta SONK:laisille järjestökysymykset ovat tässä tilanteessa ilmeisesti Helsinki-politiikkaa tai energiapalettia tärkeämpiä asioita.

Asiakirjan pahin puute liittyy ylikansallisen politiikan uudistusesityksiin. Jos Suomi ja EU lähtisivät siitä – kuten SONK – että maailma pelastetaan YK:n ja sen alajärjestöjen kuten ILO:n avulla, niin eipä olisi paljon odotettavissa valoa tunnelin päässä. Kansainvälinen ammattiyhdistysliike, kuten muuten taitaa olla kotimaisenkin kohdalla, loistaa poissaolollaan.

On tavallaan ymmärrettävää, että opiskelijat eivät vielä sisäistä järjestäytymisen merkitystä ihmisten ja työntekijöiden elinolojen parantamisessa, eiväthän he itsekään välttämättä kuulu vielä työntekijäliittoihin. Olisi silti erittäin tärkeää huomata kansainvälisen ay-kanavan käyttökelpoisuus ylikansallisten ongelmien hoitamisessa. Projektit eivät aina ole isoja ja tavoita isoja otsikoita Helsinki-prosessin ym. suurten YK-projektien tapaan, mutta ne ovat monesti konkreettinen tapa edesauttaa kehitysmaissa ja kehitysalueilla pitkän aikavälin edellytyksiä järjestäytyä.

Maailman proletariaatti – liittykää yhteen! Tämä jää asiakirjassa sanomatta. ILO ei riitä, tarvitaan liittoja ja niiden yhteisorganisaatioita. Asiasta on puhuttava myös Suomessa, jotta toiminnalle säilyy tuki ja legitimiteetti ymmärretään.

Mielestäni SONK:in asiakirjan parhainta antia ovat koulutusluku sekä suomalaista työelämää ja sosiaaliturvaa käsittelevät loppusivut. Siellä menevät linjat kohdalleen!

Nyt sopii vain toivoa, että nuoret demarijohtajat argumentoivat asiansa myös suuremmalle yleisölle, ja hakevat paikkoja painaville puheenvuoroille. Uusia oskupajamäkiä tarvitaan! Jos joku hoitaa hommat yhtä näyttävästi, saa minun puolestani mesota vaikka siitä talous- ja vero-osiostakin :)