Seminaareja ja uusia ideoita aina tarvitaan, mutta tässä Hämeenlinnan zembalossa pientä kulkijaa ihmetyttää jokunen asia. Tai lähinnä yksi eli se, että tapahtumasta tuli tiedotusvälineiden välityksellä eräänlainen "puolue puolueessa" -tunnelma. Ei sosialidemokraattien voima ole koskaan perustunut repeytymiin ja klikkeihin, vaikka asioista väitelläänkin. Tällaiset menevät sitten kilpailijoiden pussiin, kun omia ruoskia ei millään raaskita heittää nurkkaan.
Ymmärrän sen, että jäsendemokratiaa pitää vahvistaa. Ymmärrän sen, että puolueen pitää uudistua sekä järjestöllisesti että sisällöllisesti. Ymmärrän sen, että Eero Heinäluomaa kohtaan on tyytymättömyyttä.
Mutta sitä en ymmärrä, miksi asenteen ja esilletulon on oltava niin kertakaikkisen negatiivista ja surkuttelevaa. Kun muutostarpeista on kuitenkin olemassa laaja yhteisymmärrys, ja asiat etenevät. Puheenjohtajalle tulee haastajia. Puoluekokous pidetään kesäkuussa. Mikä tarve on aina vain ripotella tuhkaa itsensä päälle?
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
4 comments:
En huomannut sellaista tarvetta. Tiedotusvälineiden tarpeen puhua kapinakokouksista ja saada ihmisiltä "Heinäluoma pihalle"-tyyppisiä kommentteja huomasin kyllä. Ei varmaankaan ollut mikään yllätys kenellekään.
Se, että tiedotusvälineisiin poimittiin tietyntyyppisiä pätkiä, ei muuta sitä, että Hämeenlinna oli oikein kiva seminaari, josta minäkin vaihteeksi tunsin saaneeni jotain irti. Jos porukka olisi istunut siellä miettimässä, että mitenkähän tätä nyt uutisoidaan, niin tuskin anti olisi ollut yhtä hyvä.
Tulipa vihdoinkin katsottua ko. uutispätkät. Paikalla en ollut, kun oli muita menoja.
Vähän ihmetyttää huolesi. Ei kyllä jäänyt mitenkään erityisen "repeytynyttä" ja "klikkityinyttä" kuvaa seminaarista. Pari räväkämpää nuorison edustajaa sitä ei vielä tee, se kuuluu nyt kiintiöön...
Muuten isoimmaksi asiaksi nousi neuvoa-antava jäsenäänetys. Vaikka en ole nähnytkään kyseistä ajatusta missään puolueen virallisimmissa papareissa, niin en nyt oikein jaksa pitää ehdotusta kovinkaan vallankumouksellina saati repivänä.
Toinen asia: käsittääkseni puolue järjestää tulevaisuusfoorumin kaltaisia tilaisuuksia ympäri maata. Mitenkä nämä tilaisuudet eroavat Hämeenlinnan zembalosta? Puhutaanko niissä puolueen tulevaisuudesta jotenkin "oikeammalla" tavalla? Vai pitäisikö nekin tilaisuudet perua, "kun muutostarpeista on kuitenkin olemassa laaja yhteisymmärrys, ja asiat etenevät"?
Minä ainakin olisin paljon huolestuneempi, jos emme keskustelisi asioista vaan antaisimme asioiden vain edetä.
MiMy
Kun tunnen ihmiset ja tiedän taustat, niin ei minulle jäänyt muuta kuin huvittunut kuva muutamista kommenteista. Jotkut nillittää nillittämisen vuoksi.
Sinänsä olen Villen linjoilla, että juttu oli rakennettu vähän kummallisesti ja mielikuva ei kovin mieltä ylentävä ollut, mutta syyttävä sormeni osoittaa mediaan ei meikäläisiin. Näistä yritetään saada väkisin aikaiseksi jonkinlainen SDP:n sisäinen valtataistelu. Valitaan sellaiset kulma ja kommentoijat, että saadaan juttuun "sisältöä". Jos tuo oli SDP:n kapinakokous, niin hohhoijaa.
Kun on itse pari kertaa päässyt seuraamaan, kuinka näitä juttuja tehdään, niin tietää niiden heppoisuuden. Muutama tyyppi kun sanoo jotain ja haukkuu vähän vaikka Heinäluomaa, niin siinä on sitten jo puoli SDP:tä vaihtamassa puoluejohtoa.
En epäile hetkeäkään, etteikö tilaisuus itsessään ollut hyvä. Lisää tällaista vaan: keskustelua, erilaisia näkemyksiä, vaihtoehtoja, pj-ehdokkaita jne. Antaa kaikkien kukkien kukkia vaan.
Mika
Minä olen vähän ihmetellyt tuosta tapahtunutta aiheutunutta kohkaamista. TV-uutisia en sattunut katomaan mutta lehtijutut olivat asiallisia ja minusta olisi syytä olla ylpeä että niiden kautta suurelle yleisölle välittyi kuvaa, että Sdp:ssä on väkeä jotka haluavat tosissaan liikettä uudistaa.
Koobran väitettä, jonka mukaan uudistusmistarpeista vallitsee laaja yksimielisyys en menisi allekirjoittamaan. Jos sen mittarina käytetään vaikkapa Uutispäivä Demarissa julkaistuja kirjoituksia, niin kyllä niissä on esitettyjä uudistusideoita vähintään yhtä usein tyrmätty kuin tuettu. Jotakin järjestökulttuuristamme kertoo minusta sekin, että Hämeeenlinnan "kapinakokouksen" osallistujilla tuntuu olevan suuri tarve vakuutella että henkilöistä ei puhuttu. Miksi ei? Kyllä tässä vaiheessa minusta jo niistäkin voisi puhua.
Lisää tällaisia tilaisuuksia. Toivottavasti jossakin vaiheessa joutaisin itsekin niihin osallistua.
Post a Comment