Friday, November 09, 2007

Epämiellyttävä totuus

Tapanani on ollut kirjoitella tällä palstalla kevyellä pensselillä, mutta ei nyt sentään NÄIN kevyellä. Tuossa edellisessä viestissäni nimittäin kirjoitan, että demarit eivät ylioppilaskuntavaaleissa romahtaneet. Tämä ei pidä paikkaansa, sen huomasin lukaistuani päivän Demarin. Paikat putosivat valtakunnallisesti lähes puoleen!

SONK:in johto ei erityisemmin lähtenyt vielä tulosta selittelemään, mikä oli varmasti viisautta. Tuli vain mieleen viime kevät. Kun SDP:n tappion vakavuus selvisi, olivat monet nuoret ja opiskelijat etunenässä vaatimassa puheenjohtaja Heinäluoman johtopäätöksiä eli eroa. Monien mielestä koko johto olisi pitänyt vaihtaa pikaisesti, ja puoluekokous kutsua kiireellisesti koolle.

Kysymys kuuluu tietysti nyt, noudattaako opiskelijaliitto omia oppejaan? Minun silmissäni järjestö menettää uskottavuuttaan jos se ensin - vähintäänkin lukuisten aktivistiensa kautta - vaatii vaalitulosten näkymistä henkilövaihdoksina, mutta ei itse toimikaan edellyttämällään tavalla. Marraskuun liittokokouksessa on varmasti edessä mielenkiintoiset keskustelut.

Vakuutan, että tarkoitukseni ei ole olla v-mäinen ketään kohtaan.

7 comments:

Mikko Koskinen said...

Hei,

olen samaa mieltä siitä että poliittinen vastuu pitää kantaa ja olen valmis väistymään SONKin puheenjohtajan tehtävistä vaalitappion jälkeen. Mikäli sopiva puheenjohtaja löytyy jo parin viikon päästä olevaan liittokokoukseen, niin tämäkin onnistuu. Missään nimessä en aio hakea jatkokautta SONKissa varsinaisen kauteni päätyttyä.

Harri Sieppi said...

Kovia sivalluksia :)

Mitäköhän meille "entisille järjestötoimijoille" oikein käy, kun liittokokouskausi on ohi. Reservintaistelijoiksi joudutaan, odottamaan kutsua palvelukseen ja kyttäämään ruskeita kirjekuoria. Toivottavasti ei sentään.

Aika moni poliittinen ryhmä kärsi tappioita edustajiston vaaleissa. Potin poliittisista korjasti epäilemättä Vihreät. Aika monen muunkin ryhmän tulisi nyt pohtia, mikä meni vikaan ja miten voidaan tästä nousta. Aikamoista elpymistä tarvittaisiin, jos vielä joku päivä haluaisimme nähdä uusia tulokkaita erilaisissa kunnallisissa yms. luottamuspesteissä.

Saammekohan nähdä Koobraa tulevassa liittarissa eduskunnassa 27.11? (VML)

Anonymous said...

Moi Mikko, tuohan on suoraselkäistä puhetta. Ansaitsee hatunnoston.

Harrille: Etköhän sinä tekemistä keksi :)

VML:n liittari taitaa jäädä väliin, mutta olen ymmärtänyt että järjestö pääsee porskuttamaan myötäisessä myös Siepin kauden jälkeen. Eli uusia vastuunkantajia riittää. Toivotaan näin. -koobra

Anonymous said...

Koobra sivaltaa...ja hyvä niin ;)

Jos olen oikein ymmärtänyt tehty kampanja oli teknisesti hyvä, mutta lopputulos huono. Kuinkakohan paljon tällä on tekemistä paljon syvempiin yhteiskunnallisiin trendeihin, poliittiseen välinpitämättömyyteen ja SDP:n imagoon kuin SONK:n pj:n panokseen. No samaa voi toki kysyä emopuolueenkin vaalitappion suhteen.

Anonymous said...

"teknisesti hyvä, mutta lopputulos huono"

Mitäköhän tuo tarkoittaa?

Anonymous said...

Edarivaalit on aika lailla enempi kaverivaalit kuin eduskuntavaalit. Eduskuntavaalituloksella on edustajistovaaleja enemmän tekemistä tehdyn politiikan ja myös valtakunnallisten johtohahmojen kanssa, ne ovat suorastaan vaaliohjelmaa tärkeämpiä. Sinänsä edarivaalit ovat tulevaisuuden toimijoiden etsimisessä, kouluttamisessa ja ylipäätään mukaanhoukuttelussa erityisen tärkeät, ja siinä suhteessa vaalitappio on erityisen kirvelevä, huomattavasti kirvelevämpi kuin siinä suhteessa että paljonko edustajistoissa on demareita. Sikäli valtakunnallisten puheenjohtajien rooli on paljon pienempi.

Joonatan Virtanen said...

Näin uuden demariopiskelija-edaattorin ja kentällä kampanjaa tehneen näkökulmasta:

Tuen vahvasti viimeisimmän anonyymin väitteitä. Kattokampanjan ja valtakunnan tason johdon toiminnan suhde eri tahoilla (=ylioppilaskunnissa) tehtävään vaalityöhön on edustajistovaaleissa selvästi aivan eri tyyppiä kuin mitä eduskuntavaaleissa, joissa puolueen johdon rooli valtakunnallisessa mediassa on nykyisillä tottumuksilla aivan keskeinen. Ei JYYn demariopiskelijoiden äänestäjien luottamusta voitettu SONKin tai sen johdon ansiosta; minun nähdäkseni niin ikään se yhtä vähän missään menetettiin mainittujen ansiosta.

Eli tästä osoitteesta synninpäästö SONKiin. Toisaalta on vaikea tällä kokemuksella kuvitella, millainen olisi voinut olla voimakas, positiivisesti tulokseen vaikuttanut kattojärjestön panos. Minusta SONKin kattokampanja oli neutraalihko, mikä oli eräässä mielessä oikein hyvä, sillä kykenimme Jyväskylässä muokkaamaan sitä vaivatta itsemme näköiseksi.