- Mä haluun tota! (vischypullo pöydällä)
- Haluaisitko maitoa?
- Ei, tota!
- Se on vissyä, isi juo sitä, mutta voit maistaa.
- maistaa)… Mielummin maitoa!
- Tässä, ole hyvä.
- (pari sekuntia) Isi juo hissyä, lapset juo maitoa!
- Mitä söit tänään päiväkodissa?
- Pullia (=lihapullia)!
- Kenen kanssa leikit?
- Kaapon kanssa!
- Oliko päiväkodissa kivaa?
- Joo! (hetken hiljaisuus)
- Herra Hakkarainen Viivillä päiväkodissa, Herra Hakkarainen Viivillä päiväkodissa! x 10
- (Ruokailun jälkeen normivaatimus) Mä haluun jäkkiä!
- (Ok, jälkiruoka perjantain kunniaksi)
- VAAAUUUU!! (vaniljapuikon paljastuttua paperista)
Eli hauskaa riittää, mutta yksi juttu mitä en kyllä opi rakastamaan koskaan on talvivaatteiden pukeminen. Kyllä vähän tuppaa ohimoita jyskyttämään, kun on selvinnyt villasukista, haalarista, kurahousuista, rukkasista, kaulaliinasta ja mitä niitä vielä on. Sormien tunkeminen oikeisiin kohtiin erilaisissa käsineissä on välillä lähes mission impossible.
Mutta se nyt on pientä. Tosi asiassa Vilma osaa auttaa pukemisessa jo ikäisekseen hienosti, ja yrittää jo pelkästä säälistä tumpeloisiä kohtaan olla yleensä pukeutumisissa venkoilematta. Yleensä.
Huomenna aamulla voitaisiin lähteä venkoilemaan tölikän uimahalliin setien ja tätien kauhuksi.
No comments:
Post a Comment