Yritykset ja vastuu

HS-raati uskoo suuryritysten kykyyn tehdä hyvää, sanoo hesarin otsikko. Jos vaihtoehtoina ovat kyllä ja ei, niin samaan uskon minäkin. Ihmettelin vain jutussa esiintyviä eräitä kommentteja, jotka olivat toista mieltä. Professori Matti Wibergin mukaan yrityksen johdolla on epäselvä tavoitteenasettelu, jos se osallistuu hyväntekeväisyyteen omistajiensa taloudellisten etujen kustannuksella. Historiantutkija Markku Ruotsilan mukaan pyyteettömyyden ujuttaminen markkinatalouden mekanismeihin johtaisi markkinatalouden tuhoon.

Vielä kovempaa linjaa veti toimittaja Timo Harakka, joka ei halua edellyttää yrityksiltä mitään muuta vastuullisuutta kuin riittävästi veroja. Harakka toteaa: ”Ja jahka nämä omistajat maksavat -- -- riittävästi veroa, heitä ei pidä velvoittaa -- -- hyväntekeväisyysgaaloihin tai Lastenklinikan kummeiksi. Juopotelkoot jahdeillaan kenenkään moralisoimatta.”

Ihmettelen sitä, miten yksipuolinen näkökulma yritystoimintaan edellä mainituilla henkilöillä on. Wibergin kommentin logiikan ymmärrän aika pitkälle, sillä hänen perusteenaan on osakeyhtiölaki joka tosiaan määrää yrityksen tuottamaan parhaansa mukaan voittoa omistajilleen. Mutta ongelma on siinä, mikä strategia tuottaa voittoa parhaiten ja millä aikavälillä. Sitä eivät yritykset tiedä itsekään.

En voi mitenkään yhtyä sellaiseen näkemykseen, että yritykset voisivat toimia jotenkin eristäytyneinä osina, vain omien moraalikoodiensa (rahaa nopeasti niin paljon kuin mahdollista) pohjalta yhteiskunnassa. Yritykset toimivat yleensä vuorovaikutuksessa ihmisten, järjestöjen, virkavallan ja muiden yritysten kanssa, eikä niiltä pidä edellyttää sen vähempää kuin muiltakaan. Hyvään käytökseen ei ihmisten kohdalla riitä se, että noudattaa lakeja ja määräyksiä. Jokaiselta voidaan ja tulee edellyttää myös toisten huomioonottamista, hyviä tapoja ja tilannetajua. Aivan sama pätee yritysten toimintaan.

Yliopistoaikoinani muistan puolustaneeni usein McDonaldsia, Coca-Colaa ja muita suuryrityksiä erilaisissa tilanteissa, joissa ne saivat täyslaidallisia kun yrittivät tehdä jotain hyvää. Syyte: pinnallista imagokampanjaa. No totta kai, eihän näiden yritysten ydinbisnes ole mikään hyväntekeväisyys! Mutta yleensä erilaisten tempausten käytännölliset seuraukset ovat hyvin positiivisia. Maailma (ja suomalaiset yliopistot) ovat täynnä erilaisia kiiluvasilmäisiä idealisteja, jotka valintatilanteissa mielummin jättäisivät ihmiset kuolemaan janoon kun antaisivat heille länsimaisen yrityksen elintarvikkeita ja mielummin lopettaisivat kaiken viennin ja tuonnin kuin avaisivat maailmankaupan kokonaan.

Toinen asia on sitten se, mikä kunkin yrityksen kohdalla on tai ei ole ”kannattavaa” hyväntekeväisyyttä, muodossa tai toisessa. Totta kai suurin osa hyväntekeväisyydestä on pyytteellistä. Pragmaattisena sosialidemokraattina tämä ei mielestäni ole kovinkaan tärkeä näkökulma: jokaiselta yritykseltä pitää edellyttää yhteiskuntavastuuta ja kunkin yhteisön yleiset moraalisäännöt täyttäviä toimintatapoja. Olen varma siitä, että tämä ei liiketaloudellisesti terveellä pohjalla olevalle yritykselle koidu turmioksi, päinvastoin. Ja mitä enemmän yritykset omasta eettisyydestään hyötyvät, sen parempi. Elleivät suoraan hyödy, perusnäkemykseni on edelleen sama perustuen omaan moraalikäsitykseeni.

Myös yritysten johtajisto ja lopulta myös omistus muodostuu ihmisyksilöistä, joilla kaiken lisäksi on täsmälleen sama ihmisarvo kuin kaikilla muillakin ihmisyksilöillä. He tekevät virheitä, vääriä valintoja, ja toimivat epätäydellisen informaation varassa. En tosiaankaan toivo, että mikään ihmisryhmä eristäytyy muusta yhteiskunnasta ”juopottelemaan jahdeilleen”. Meidän kaikkien jonkinasteinen velvollisuutemme on rakentaa ympärillemme parempaa maailmaa ja yhteiskuntaa.