Porvarihallitukselle ajatus siitä, että työmarkkinaosapuolet neuvottelisivat työehtosopimuksista keskenään on näköjään edelleen pelkkää retoriikkaa. Kun Tehy viimein kertoo kauan odotetun palkkatavoitteensa julkisuuteen, niin Jyrki Katainen (ja myös Vanhanen) ovat ensimmäisenä kommentoimassa tavoitteita ylimitoitetuiksi ja epärealistisiksi.
Ottamatta kantaa työmarkkinatilanteeseen ja Tehyn tavoitteisiin, niin jälleen kerran: Katainen siirtyy orastavassa työtaistelutilanteessa työnantajan puolelle, ja sekaantuu kannanotoillaan neuvotteluiden kulkuun. Tämän myötä hän edelleen alleviivaa omaa rooliaan ja omia vaalilupauksiaan hötäkässä. Käsitin niin, että hallituksessa olisi vihdoin oikeasti oivallettu, että poliitikkojen asia ei ole liittokierroksella häärätä ja kommentoida sopimusvääntöjä. Valtiovarainministerillä on kuitenkin nähtävästi ns. kusi sukassa, ja kun hän ei muuta keksi tehdä niin päättää siirtyä eksplisiittisesti työnantajan leiriin, järjestäytyneiden sairaanhoitajien vastapuolelle voivottelemaan.
Setä Arkadia (maikkarin Timo Haapala) kysyi blogissaan, miksei tätä asiaa sovita kokoomuksen puoluetoimistolla sivistyneesti. Ovathan Katainen, Tehyn puheenjohtaja ja kunnallisen työmarkkinalaitoksen puheenjohtaja kaikki kokoomuslaisia. Haapala esitti hyvän kysymyksen. Kokoomus on nyt todellakin sotkeutunut työmarkkinapolitiikkaan tavalla, josta - sikäli kun se sotkusta vielä edes joten kuten selviää - sillä on varmaankin myöhemmin paljon opiskeltavaa. Ennen sitä nämä umpisolmut on tavalla tai toisella saatava auki. Tekoja eikä kannareita.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
8 comments:
Niin, 21.9.2007 Nykypäivässä Laitinen-Pesola kertoi avoimesti Kataisen kabinetin tavasta osallistua työmarkkinaratkaisun etsintään:
"Puolueen puheenjohtajaa ei voi moittia, että olisi ollut sopimatonta painetta. Mutta esikunnassa ei käyttäytyminen ole kaikin ajoin ollut ihan asiallista. Sellaisia keskusteluja, joita ei ehkä olisi tarvinnut käydä, hän (JL-P) muistelee."
Tarvinneeko tuohon enempää lisätä? Kokoomuksen hurskastelu hallituksen ja työmarkkinaosapuolten itsenäisistä rooleista on onttoa puhetta, kun he samalla painostavat omia ay-toimijoitaan ilmeisen rajulla tavalla. Samoja, joiden kautta vaalien alla levittivät tasa-arvotupon ilosanomaa..
Aivan. Ja tämän päiväinen Maija Anttilan kirjoitus Demarissa olisi paitsi kokoomuslaisille ja Kataiselle niin monelle muullekin hyvää luettavaa.
Anttila käy läpi terveydenhoitoalan työmarkkinahistoriaa ja tehtyjä ratkaisuja, ja osoittaa ettei Kataisen mainostama "historiallinen" tasa-arvopotti ole millään lailla historiallinen.
Valtio on aiempina sinipunakausina tukenut sairaanhoitajien alakohtaisia palkkaeriä paljon enemmän kuin tässä tilanteessa, jossa Katainen jatkaa vaaleista tuttua kokoomuksen kiiltokuvapolitiikkaa vailla kunnollisia tekoja. Se 150 milliäkin vuodessa oli jonkun lähteen mukaan sitä paitsi jo valmiiksi kunnille sovittua rahaa.
Jyrki-boylle on varmasti paljon tapaamisia luvassa nahkurin orsille. -koobra
Se oli Anttilan teksti oli tehyläisittäin hyvä kirjoitus.
Tosin siitä ja tästä valtion mukaanhuutamisesta tuli vain mieleen se, että pitäisikö työmarkkinoilla yleisesti hyväksyä sellainen ajattelutapa että työntekijäpuoli alkaa vaatia korotuksia reilusti yli työnantajan maksukyvyn ja sitten, että valtio (eli me veronmaksajat) antakoot työnantajalle rahat korotuksiin?
Eihän sellaisen tarvitsisi edes rajoittua julkiseen sektoriin. Yksityisille aloillekin voitaisiin vaatia valtion tukea että alan työntekijät nostetaan palkkakuopasta.
Minusta tässä valtion mukaan vaatimisessa ollaan aika heikoilla jäillä sillä ammattiryhmiä jotka sen ottavat jatkossa esille tulee varmasti olemaan jatkossa jonoksi asti. Esimerkiksi jos Tehy saa osittainkin vaatimuksiaan läpi tullevat sosiaali- ja opetusala tuntemaan itsensä petetyiksi ja voivat hyvin esittää seuraavalla kierroksella vastaavia vaatimuksia kuin Tehy nyt.
Pete, aivan, mutta ehkä tässä onkin kaikille osapuolille oppimista. Ensinnäkään poliitikot eivät voi ainakaan yksipuolisesti lupailla yhdelle ryhmälle jotain.
Toisekseen, sikäli kun tuleva ratkaisu ajaa kuntatalouden uudelleen kriisin partaalle, Tehy joutuu kantamaan vastuuta ja oppimaan ehkä jotain palkkanormista ja sen tyyppisistä asioista, julkiselle sektorille jollain lailla sovellettuna. Heidän vaatimustensa peruslogiikan ymmärrän ainakin itse hyvin, korotusvaatimusten tasoon en ota kantaa.
Ja työnantajille jää ainakin se opittavaksi, että heidän pitää pitää porvaripoliitikkoihin riittävän hyvät yhteydet että kaikki osapuolet ymmärtävät miten erilaiset ratkaisut rahoitetaan.
Kansalaisillekin tulee tästä paljon opittavaa. Ihmiset puhuvat aivan mitä sattuu, ja sympatiat vaihtelevat keskustelusta toiseen. Puhutaan prosentti- ja senttikorotuksista miten sattuu, puhutaan kuoppakorotuksista ymmärtämättä lainkaan mitä niillä tarkoitetaan, puhutaan työn vaativuudesta vertaillen sitä eri ammattiryhmien välillä täsmentämättä millä kriteerein työn vaativuutta arvioidaan jne. jne.
Seuraavien vaalien alla ihmiset joutuvat tarkemmin miettimään mitä mieltä todella ovat asioista, ei riitä että "kyllä nuo varmaankin ansaitsevat enemmän kun tekevät kovaa työtä". Mutta omat perussympatiani ovat sairaanhoitajien puolella. -koobra
Hyä Ville! Tuo oli oikein hyvä ja tasapainoinen kuvaus tilateesta.
Tässä on varmasti kaikilla opittavaa. Kokoomus aloitti lupailun mutta tilanteen kehittyessä ja Kokoomuksen päästyä hallitukseen on oppositiokin kalastellut pisteitä aika epäilyttävällä tavalla (sinänsä ymmärrettävää koska politiikassa on populismiliipasin aina herkässä).
Kataisen kommettit historiallisesta mukaantulosta ovat hölypölyä, kuten Maija Anttila tämän päiväisessä kirjoituksessaan osoitti. Sen sijaan hänen kommenttejaan Tehyn vaatimusten ylimitoituksesta en osaa paheksua. Koska meillä olisi ollut valtiovarainministeri joka ei vaatisi maltillisia palkankorotuksia? Kyllähän VM:lle kuuluu vastuu kansantaloudesta ja kuntataloudesta sen osana.
Minulla on sympatioita hoitajia muttei oikein enää Tehyä kohtaan. Toivottavasti tietävät mitä tekevät. Ja toivottavasti heillä on mietittynä sellainen skenaario jossa työnantaja pystyisi tekemään sopimuksen jonka he voivat hyväksyä ilman että a) Tehy menettää kasvonsa ja jäsenensä b) kunnat joutuvat vararikkoon.
Työtaisteluun lähdettäessä pitäisi olla mielessä realistinen näkemys siitä miten se voidaan lopettaa.
En ymmärrä Peten ajatuksenjuoksua kaikilta osin.
Eikö jokin liitto, jonka henkilöstöstä suurin osa työskentelee julkisella sektorilla saisi vaatia itselleen tuntuvimpia palkankorotuksia kuin muut liitot ja erityisesti yksityisen sektorin liitot, vain siksi että viime kädessä veronmaksajat joutuvat maksumiehiksi? Tällä logiikallahan ei julkisen sektorin palkat voi ikinä nousta yksityisen sektorin tasolle puhumuttakaan yli, koska yksityisen sektorin korotuksia ei saa ylittää.
Ymmärrän toki julkisen sektorin palkankorotusten yhteyden kunta- tai valtiontalouteen, mutta koska julkisella sektorilla kyse on aina verovaroista niin kysymys kuuluu, olemmeko valmiita korottamaan julkisen sektorin palkkoja vai emme. Paradoksaalisestihan me - veronmaksajat - olemme työnantajaosapuoli.
Tilanne on toinen yksityisellä sektorilla, jossa valtion mukaankiljuminen ei onnistu, koska valtiolla tai kunnilla ei ole asian kanssa mitään tekemistä.
Mutta julkisella sektorilla on.
Tehyn työtaistelun oikeutus voidaan kyseenalaistaa toteamalla, että muidenkin matalapalkka-alojen pitäisi saada sitten sama. Liittokierroksen logiikkaan tämä ei kuitenkaan sovi. Nyt kaikki pelaa tavallaan. Muilla liitoilla olisi ollut mahdollisuus vaatia enemmän, mutta tarjous kelpasi. Peli on nyt heidän kohdallaan ohi.
Tehy ottaa minusta pirunmoisen riskin, mutta joskus on pistettävä kova kovaa vastaan. Ei kai paperimiestenkään palkankorotuksetkaan ihan kivutta ole tulleet. Tapella ne ovat saaneet nekin.
Voi myös kysyä, koska on varaa palkkaerojen kaventamiseen, jollei nyt. Kyse on siitä, mihin rahaa halutaan laittaa. Jonkinlainen käytettävissä olevien varojen uudelleen jakohan opposition vaatimuksena. Minusta se ei ole populismia. Yksinkertaistaen: jätetään perintöveronalennukset väliin ja käytetään raha matalapalkka-alojen palkankorotuksiin.
No mutta nythän kunta-alasta tuli jo hyväksytylläkin sopimuksella tämän kierroksen palkkajohtaja. Mutta ei se voi sitä pysyvästi olla ja kyllä - itsekin julkisen sektorin toimihenkilönä - allekirjoitan sen, ettei julkisen sektorin palkkataso keskimäärin voi nousta yksityisen tasolle.
Täällä Suomen puolella kun ei olla valmiita maksamaan niin korkeaita veroasteita, enkä oikein usko että se olisi talouspoliittisestikaan järkevää.
Ja hei, ei kukaan ole sanonut etteivät sairaanhoitajat ansaitsisi kunnollisia korotuksia. 24% vaatiminen 2,5 vuoden sisällä on vain aika hmm. mielenkiintoinen veto.
Ja ymmärtääkseni Tehyn tavoitteena ei ole ainoastaan palkkaerojen kaventaminen vaan tietyiltä osin niiden kasvattaminen (julkisen sektorin sisällä). En ota kantaa siihen onko se hyvä vai huono tavoite vaan totean vain että niin on.
Ja kyllähän se olisi eduskunnalta aika kyseenalainen kannanotto, jos se päättäisi että sairaanhoitajien palkankorotuksiin pitää satsata kunnolla valtion rahaa, mutta opettajille riittää vähempikin.
Kuten Ville totesi, tässä menee käsitteet todella iloisesti sekaisin: moni Pamilainen voisi esimerkiksi olla kovasti eri mieltä siitä ovatko sairaanhoitajat töissä matalapalkka-alalla...
Prosessi kertoo melkoisen likaisesta pelistä kokoomuksen sisällä. Puolue on mitä ilmeisimmin ajautunut erittäin vakavaan järjestödemokratialliseen kriisiin, koska hyvätuloisimmille annettujen vaalilupausten toteuttamisessa ei ole mitään ongelmaa, mutta samalla omille tavallista työtä tekeville äänestäjille kehdataan valehdella silmät ja suut täyteen. Joko kokoomuksen puoluetoimisto elää täysin omaa elämäänsä eristyksissä muusta maailmasta, eikä ymmärrä nykyaikaisten työmarkkinoiden pelisääntöjä. Tai sitten kokoomus valehtelee harkitusti, sekä julkisuudessa että omalle jäsenistölleen.
Post a Comment