Ei noilla vedoilla 2.

Oliko siinä sunnuntain hesarin C1-sivun jutussa mitään muuta pointtia, kuin että Suomessa ei ole nykyisin oikeistolaisia taiteilijoita? Onhan se uutinen sekin, mutta ei minun mielestäni ansaitse silti viikonlopun lehdestä kulttuurin etusivua. Väkinäistä.


Mäkisen Esalla oli toki sinänsä haastava tilanne, että osa porukasta ei halua tunnustautua julkisesti oikeistolaiseksi vaikka tuntisi sitä olevansa. Tyhjästä on paha nyhjästä. Veikkaisin, että jutun avannut kieltäytyjä oli muuten Juha Itkonen, hänhän on nuoren polven eturivikirjailijoista tähän asti se virallinen porvarikirjailija.


Ne kulttuuri-ihmiset jotka siinä jutussa jotain oikeisto-vasemmisto-jaosta kommentoivat, olivat myös pahasti pihalla. Toivottavasti he eivät edusta suomalaisen älymystön yhteiskunnallisen tiedostavuuden tasoa keskimäärin. Joku piti itseään oikeistolaisena, koska arvosti työtä ja rehellisyyttä. Hohhoijaa. Toisen mielestä vasemmiston virhe on siinä, että se on tietävinään yksilön puolesta mikä kullekin on parasta ratkaisu. Hohhoijakkaa. Mäkisen tavoittamilla oikeistotaiteilijoilla ei ollut kykyä edes lähestyä asetettua ongelmaa millään poliittisesti mielekkäällä näkökulmalla.


Ehkä hyvä työnjako kulttuuripiireissä on sitten se, että oikeistolaiseksi identifioituvat soittavat bassoa ja politiikkaa puhuvat ne, jotka kokevat edustavansa vasemmistolaisia arvoja ja ihanteita.