Jukka Relander kertoo päivän hesarissa, että ammattiliittojen on uudistuttava. Näin tietysti onkin, aina ja kaikkialla. Relander on sitä mieltä, että oikeudeton silpputyöntekijöiden luokka on syntynyt, kun ammattiliitot ovat jämähtäneet pitämään huolta vain kiinteissä suhteissa työskentelevistä ihmisistä. Hänen mukaansa on ongelmallista, että liitot suojelevat niitä joilla jo on työtä ja toimivat osana valtarakenteita.
Onkohan Relander sisäistänyt varmasti sen, että ammattiliitot ovat jäsentensä edunvalvontaorganisaatioita. Ne eivät ole - erikseen - kaikkien suomalaisten työntekijöiden tai työttömien edunvalvontaorganisaatioita, vaan kukin omien jäsentensä. Ehkä karua mutta totta. Työn taloustieteessä liittojen trade-off määritellään traditionaalisesti ristiriidaksi jäsenistön ja työttömien kesken: liitto haluaisi tietysti jäsenikseen paljon nykyisiä työttömiä, mutta se ei voi tehdä tätä nykyisten jäsenten kustannuksella, polkemalla palkkoja ja työehtoja. Nykyisessä ikärakennetilanteessa tähän ei toisaalta ole mitään tarvettakaan - työttömyys sulaa kovaa vauhtia pois politiikan ytimestä.
Keskusjärjestötasolla, kolmikannassa pätkätyöongelmiin on puututtu viime aikoinakin useissa eri kohdin, esim. eläkepolitiikassa, työn ketjuttamisen kitkemisessä jne. Millä lailla Relander haluaisi, että ammattiliitot nyt uudistuvat silpputyökysymyksissä?
Itse olen huomannut ainakin JHL:n, PAM:in ja AKT:n taholta useita voimakkaita kannanilmaisuja, joissa halutaan ihmisille mahdollisuutta tehdä halutessaan vakituista, kokoaikaista työtä. Nämä liitot ajavat silpputyöntekijöiden asiaa, koska työsuhteen muotoon liittyvät ongelmat koskettavat heidän jäseniään. Metalliliiton jäsenistä "silppua" tekee vain pieni vähemmistö, ja uskaltaisin heittää että sekin suurimmaksi osaksi omasta halustaan. Relander viitannee akavalaisiin liittoihin, ja voisikin jäsennellä kritiikkiään ja ehdotuksiaan tarkemmin.
Relanderin (joka otsikon mukaan valitsi silpputyön tekemisen) haastattelu heijastelee vihreiden poliitikoiden pakkomielteenomaista halua mieltää nyky-yhteiskunta silpputyöyhteiskunnaksi. He eivät anna paljonkaan painoa sille, että kolme neljästä palkansaajasta tekee kokoaikaista, toistaiseksi voimassa olevaa työsuhdetta. Vihreiden politiikka tarttuu kyllä aitoihin ongelmiin, mutta katsoo niitä aivan liian kapeasta perspektiivistä. Ammattiliittojen tehtävä ei ole muuttaa vihreiden visiota silpputyöyhteiskunnasta todellisuudeksi. Se on sitten poliittisten puolueiden tehtävä, jos sitä tosiaan halutaan.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
3 comments:
Ja oletkohan sinä sisäistänyt sen: A) Että liitoissa valta jakautuu epätasaisesti (valtaklikit, toimistovalta, alhainen äänestys%), B) Jos lukua tarkastelee toisin, voimme myös sanoa, että kolmasosa on työttömänä tai pätkätöissä. C) Puhumattakaan vuokra- ja määräaikaisista töistä, joita vielä löytyy noista kokoaikaisista. Vai onko niin, että et haluakaan sisäistää?
Vuokratyö on tietysti sellainen ilmiö jolle liitot haluavat luoda nykyistä paljon paremmat pelisäännöt - vuokratyön ehtojen tulisi olla sekä sopimuksissa että käytännöissä yhtenevät vakituisen työn ehtojen kanssa. Vuokratyö koskettaa toki paljon myös teknologiateollisuuden toimialoja. Se oli paljon esillä mm. äsken päättyneissä TES-neuvotteluissa.
Se mitä halusin sanoa on se, että:
a) J.R - ja muut vihreät - ovat väärässä väittäessään Suomen olevan nykyisin silpputyöyhteiskunta.
b) Silpputyöläisten tilanteen parantamiseksi etujoukoissa toimivat juuri ammattiliitot. Mitä J.R haluaa että liitot tekisivät toisin kuin nyt? Tuollaiset haastattelut luovat harhaista kuvaa siitä mitä työmarkkinakentässä tapahtuu.
Aivan oikein, Jukka elander on kova kritisoimaan, esittämättä oikein mitään tolkullista vaihtoehtoa.
Kuten Ville totesi, kukin liitto valvoo jäsentensä etuja. Riippumatta siitä, onko jäsen vakituisessa työsuhteessa, pätkätyöläinen, työtön tai jotain muuta.
Itse olen AKAVAlaisen liiton palveluksessa, ja tiedän liiton juristien kyenneen tarttumaan moneen perustettomaan pätkätyöhön ja liiton työnvälitys on työllistänyt runsaasti työttömiä jäseniä. Joten kyllä tässä tehdään kovasti töitä myös niiden jäsenten puolesta, jota eivät juuri tällä hetkellä elä kultalusikka suussa.
Usein ammattiliittoja arvosteltaessa on kyse joko:
a) Ei oikein tiedetä ja tunneta mitä ammattiliitto tekee.
b) Halutaan tahallaan mollata ammattiliittoa, jotta sen merkitys tai kyky toimia heikkenisi.
Post a Comment