Pupunruokaa ja pikkuautoja

Renkaat on vaihdettu etuajassa. Nopean katselmuksen mukaan kuuluinkin parkkipihan nopeimpiin. Vilma oli isoksi avuksi kun potkiskeli vanteita kiinni, ainakin kaksi kertaa. Pörräsi mukana melkein koko tapahtuman ajan muutenkin. Olisiko autonasentaja-aineista..? Käsien perusteella minä olen ainakin ihan oikea metallimies vähän aikaa.

Päivällä luin hyvän selityksen sille, miksi jenkeissä kaupunkimaasturit yleistyvät jatkuvasti yhä enemmän. Toimittajan paikan päällä saatu kokemus oli se, että kyse on erääntyyppisestä kilpavarustelusta - sen perinteisessä eli turvallisuuspoliittisessa merkityksessä. Eli kun yhä useammalla on kaupunkimaasturi, on yhä vaarallisempaa liikkua niiden seassa perustoyotalla. Ja kun autojen koko kasvaa, kannustimet siirtyä aina isompiin malleihin tässä valossa myös kasvavat.

Kauppalehti Vipin toimittaja teki mielestäni rohkean, mutta silti mahdollisesti kannatusta ansaitsevan ehdotuksen seuraavalle Suomen hallituksen liikenne- ja viestintäministerille: kiellä SUVien (lue: kaupunkimaasturi) maahantuonti! Muuten olemme ennen pitkää samankaltaisten ongelmien äärellä. Voi taas tietysti olla helpommin sanottu kuin tehty, kuten maailmanparannus tyypillisesti.

Tekniikan maailmasta huomasin toisen ravisuttavan tiedon: FAOn (YK:n ruokajärjestö) mukaan jopa 18 % maailman kasvihuonekaasupäästöistä syntyy lihantuotannossa! Hurja luku. Tosin se sisältää myös rehunlannoituksen edellyttämän polttoainekuorman jne. Voi olla ylimitoitettu luku, vaatiihan kaikenlaisen ruuan valmistaminen viljelyä, lannoitusta ja traktoreita jos maailman ihmiset ruokittaisiin asiallisesti kuten kuuluisi. Mutta kiistatonta lienee se, että etenkin kun Kiina ja Intia tykästyvät liharuokaan niin suhtautumista ravintotottumuksiin joudutaan lännessä ihan toden teolla miettimään yhä laajemmissa kansalaispiireissä.