Istun Euroopan metallityöntekijöiden yhteisjärjestön teollisuuspoliittisen komitean kokouksessa helsinkiläisessä hotellissa. Osallistujia on nelisenkymmentä kaiken kaikkiaan, ympäri Eurooppaa. Puhe on yritysfuusioiden sujumisesta työntekijöiden näkövinkkelistä, muun muassa... Puheenvuorojen jäsentelyt eivät tee ajatuksenkulun seuraamista aina helppoa. Katson ympärilleni ja ajatukset pääsevät harhailemaan.
Seminaaritovereideni keski-ikä on nähdäkseni turvallisesti viidenkympin yli. Monilla on kymmenien vuosien työkokemus ay-liikkeen palvelusta ja omilta teollisuuden haaroiltaan. Mitä kaikkea on ehtinytkään tapahtua heidän uriensa aikana? Monien työtaipaleen alussa taisi eurooppalainen yhteistyö kulkea lähinnä hiili- ja teräsyhteisön puitteissa. Joku on ehkä miettinyt metalliteollisuusasioita jo de Gaullen aikoina. Valuuttaunioni on vielä uusinta hottia ja devalvaatiot painavat takaraivossa. Ei niistä tosin täällä tänään puhuta.
Millainen on maailma ja Eurooppa vuonna 2037? Istunko minä itse silloin näissä samoissa pöydissä, vanhana, viisaana ja kokeneena senioritutkijana, joka muistaa ja tietää pienimmätkin yksityiskohdat, järjestöhistoriat, asiakirjoiden syntyperät, eurooppalaiset jännitteet ja näkemyserot ja - ennen kaikkea - tuntee suurin piirtein kaikki ihmiset alalta ja sen ulkopuolelta? Vähän kuten edeltäjäni AJ. Siinäpä agenda. Agenda 2037.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment